maanantai 4. syyskuuta 2017

Nuuksio Classic Trail Marathon 42 km - Mudasta sinä olet tullut, mudaksi pitää sinun jälleen tuleman


"Iso kriisi vaatii ison suunnitelman ...hae minulle kaksi kynää ja kalsarit!"

Näin lausui kapteeni Edmund Blackadder sarjassa Musta Kyy, jonka jälkeen hän ratkaisi kriisin laittamalla kalsarit päähän, tunkemalla kynät nenään ja esittämällä hullua. Työssäni olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä samaa menetelmää kriisitilanteissa ja jostain syystä tämä juolahti mieleeni myös Nuuksio Classic-kisassa 32 km:n kohdalla kun upposin vyötäröä myöten mutalammikkoon enkä päässyt sieltä omin voimin pois. Tarvittavia tarvikkeita ei vain tällä kertaa ollut mukana matkassa, mutta hulluuttahan onneksi löytyy ihan omasta takaa ilman ylimääräisiä kyniä ja kalsareitakin 😜

"Aamu on ikävä asia, jonka ohitse tekisi useimmiten vain mieli nukkua."


Kisaa edeltävä päivä meni muuttopuuhissa ja romahdin uupuneena sänkyyn klo. 23 paikkeilla. Aamulla oli sitten tarkoitus lähteä ensin metrolla ja junalla Leppävaaraan josta sitten jatkaisin bussilla kohti Nuuksiota ja Siikarantaa.

5:00 Nihkeä herätys ja meno oli kuin hidastetussa filmissä ...mutta nythän asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti.

6:00 Katsoin live-videota Nuuksion 70 km-kisan lähdöstä Nuuksio Classicin Facebook-sivulta ...minähän muuten asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti.

6:30 Seurasin 70 km-juoksijoiden gps-pallukoiden etenemistä netisssä ...mainitsinko muuten jo että asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti?

7:00 Pieni paniikki!  Minunhan pitäisi olla pian Helsingin rautatieasemalla. Ei hätää, minullahan on kaikki kamat pakattuna ...paitsi että ei ollut, kun en enää muutorumban jälkeen jaksanut niitä edellisenä iltana pakata. No kisakamat ovat varmasti kaikki hienosti laitettuna yhteen paikkaan ...eiväthän ne olleet, vaan sikin sokin kaiken maailman pusseissa ja kasseissa. Iso paniikki!

Perinteisen aamusekoilun jälkeen totesin että en millään enää ehtisi junaan joten päätin ottaa taksin Leppävaaraan jonne saavuin kuin saavuinkin reilut 5 minuuttia ennen bussin lähtöä. Onnistuuhan se näinkin, mutta tämänkin voisi varmasti hoitaa vähän järkevämmin ja järjestelmällisemmin 😀


0-7 km

Tarjolla oli melkein täydellinen juoksukeli: pilvistä, tuuletonta ja 14-16 lämpöastetta. Minun lähtö oli toisessa lähtöryhmässä joka starttasi klo 10.05. Hakeuduin ihan tarkoituksella lähtöryhmän keskipaikkeille, koska kärkihän yleensä lähtee "kuin Krim Ukrainasta" (eli nopeasti) ja siinä intoutuu itse helposti lähtemään mukaan liian kovaan vauhtiin.

Sitten mentiin, ensin vähän matkaa tietä pitkin jonka jälkeen siirryttiin Nuuksion kapeille poluille. Maasto oli enimmäkseen kuivaa mutta sateisen viikon jäljiltä pieniä mutalammikoita oli siellä täällä. Näiden kohdalla käytin tehokasta "Naiset ja muut miehet ensin vaikka heikoille jäille"-taktiikkaa ja seurasin sitä juoksijaa joka valitsi kuivimman reitin.

Jossain neljän ja viiden kilometrin välissä bongasin polkujuoksukonkari Mikael Heermanin kannustamassa ja ohjaamassa polkujuoksuliiikennettä oikeille poluille. 👍


7-11 km

Tältä pätkältä jäi erityisesti mieleen hankalat ja hitaat rappuset, ensin 8 km jälkeen laskettiin liukkaita puurappusia pitkin 60m alaspäin ja noin kilometri tuon jälkeen vielä 30m alaspäin metallirappusia pitkin. Ihan äärettömän hidasta ja ärsyttävää puuhaa ja olen ihan varma siitä että kärkinimillä on juoksurepussaan joku erikoisliukuri jolla ne sitten nopeasti laskee nämä rappuset alas.

11 km kohdalla vuorossa oli sitten Solvallan laskettelumäki. Hissit eivät tietenkään olleet käynnissä joten meidän oli pakko kävellä alhaalta ylös 😄 Nousua oli noin 75m mutta tämä ei näin aikaisessa vaihessa kisaa tuntunut erityisen pahalta, jaloissa oli vielä voimaa.

Mäen huipulla oli myös ensimmäinen huoltopiste, otin sieltä vain mukillisen vettä ja jatkoin matkaa.


12-22 km

Täksi vuodeksi reittiä oli muutettu välillä 16-18 km ja mielestäni tällä osuudella tulikin vastaan reitin upeimmat maisemat, lisäksi 17,5 km:ssä huiputettiin Espoon korkein kohta (114m). 21 km:n kohdalla vauhtini oli vielä suunnitelmien mukainen (lupaili noin 5 tunnin loppuaikaa) mutta olin juuri popsinut Milky Way-patukan ja ottanut muutaman juoksuaskeleen kun sain ei-toivotun vieraan:

- Kop kop! 
- Kuka siellä? 
- No minä, Oksennus, haluan tulla ulos leikkimään! 
- Painu ****** siitä! 

Eihän se tietenkään mihinkään lähtenyt, oli pakko pistää kävelyksi. 10min kävelyn jälkeen alkoi vähitellen helpottamaan ja lähdin varovasti taas juoksemaan. Loppumatkan ajan sama kuvio toistui aina kun söin jotain sokeria sisältävää ja tämä hidasti kyllä etenemistäni aika merkittävästi. 


23-24 km

Edeltävät kilometrit olivat olleet todella hidasta puurtamista mutta tällä osuudella päästiin sitten "kaasuttelemaan" loivaan alamäkeen metsätietä pitkin niin että "sora roiskui" mutkissa. Nytpä tiedän miltä rallikuski Jari-Matti Latvalalta tuntuu kun hän kaasuttelee kotiin Maisa Torpan luokse ...paitsi että en omista autoa, eikä kyl ole mitään Maisaa eikä torppaakaan 😁


26 km Huolto

”Nyt on korkki auki. Hämmästyttää ja ihmetyttää.” (Matti Nykänen)



Kevyesti rullaten saavuin 26 km huoltoon. Tässä oli tarkoitus täyttää juomapullot nopeasti, mutta en vain millään tahtonut saada pullojen korkkeja auki vaikka kuinka väänsin. Kuivasin kädet ja yritin uudelleen, ei vaan lähde! Sitten välähti, minähän väänsin korkkeja väärään suuntaan ...taisinpa olla vähän väsynyt, nyt oltiin kyllä niin polkujuoksun ytimessä 😄 Tämän sekoilun takia huolto venähti turhan pitkäksi.

32km

”Kun asiaa tarkemmin ajattelee, muta on vain märkää multaa” (Homer Simpson)


"Huh, enää kilsa huoltoon" ajattelin kun reitillä tuli vastaan aika iso mutalammikko. Edellä mennyt kaveri hyppäsi ensin lammikon vasemmalle puolelle ja ponnisti sieltä etuviistoon. Hyvin meni, minäpä teen samoin! Ponnistus vasemmalta puolelta jäi kuitenkin minulla voimattomaksi ja lässähdin kuin ryhävalas keskelle lammikkoa. Jos kyse olisi ollut uimahypystä niin olisin varmaan saanut aika hyvät pisteet, roiskeita ei nimittäin tullut veteenmenossa (se taisi tosin enemmän johtua veden mutaisuudesta kuin minun hyppytaidoistani 😃).

Mutaista vettä tässä ruskeassa laguunissa tosiaan oli vyötäröön asti ja pohjalla oli sitkeää mutaa ainakin 20cm. Kokeilin vetää itseni ylös mutta jalat olivat sen verran tiukasti kiinni mudassa että en liikahtanut yhtään mihinkään. Onneksi edellä mennyt kaveri ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas ja hän tulikin auttamaan minut pois lätäköstä. Kiitos hänelle avusta! 😊

Tässä tilanteessa olisi kynistä ja kalsareista voinut olla hyötyäkin, eipä olisi tullut vettä nenään ja tukkakin olisi pysynyt kuosissa. Alavartalon jäähdytys ja mutavoitelu suoritettu, eteenpäin!


33-42 km

33 km:n huollossa join vain pari mukillista vettä, söin palasen suklaata ja jatkoin matkaa. Viimeiset 9 km oli enimmäkseen helposti juostavaa polkua mutta vatsan oireilusta johtuen juoduin välillä kävelemään sellaisissakin paikoissa joissa normaalisti olisin juossut. Viimeiselle 2 km:lle onnistuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen loppuspurtinkin aikaiseksi ja ohitin useamman juoksijan ennnen kuin juoksin maaliviivan yli ajassa 5h 23min.

Aikaan olen tyytyväinen koska kisan puolenvälin jälkeen ei helppoja hetkiä juurikaan ollut ja olihan tämä kuitenkin paljon eheämpi suoritus verrattuna parin kuukauden takaiseen NUTS Ylläs Pallas 55 km-juoksuun.

Toimivat järjestelyt ja hyvin merkitty reitti joka kiertää upeissa maisemissa ja monipuolisessa maastossa, tämä kisa on kyllä klassikko-nimensä ansainnut! Tänne uudelleen ensi vuonna aikaa parantamaan.


Sisällön tarjoaa Blogger.