tag:blogger.com,1999:blog-11781516855653307382024-03-13T09:59:41.154+02:00Hyväkuntoisena HautaanHitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-46387920803431732622020-10-25T19:10:00.056+02:002020-10-27T11:37:50.751+02:00Big Dog's Backyard Ultra Finland: Last Jani Standing<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1TYJ1rsvE1t6U5ij-POX7U96oh-GSX-tmYdGpwbOQytGzqNYZ6QUp_ptQFoIP3t8A8wSTkzQulrI5sH8FvR4HGbLRjFJg5diMVsfKNJJV-Y4T1k2DyoEi7HZklHTmr_GF40p_WxV3DK4/s1024/lastjanistanding2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="532" data-original-width="1024" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1TYJ1rsvE1t6U5ij-POX7U96oh-GSX-tmYdGpwbOQytGzqNYZ6QUp_ptQFoIP3t8A8wSTkzQulrI5sH8FvR4HGbLRjFJg5diMVsfKNJJV-Y4T1k2DyoEi7HZklHTmr_GF40p_WxV3DK4/w400-h208/lastjanistanding2.jpg" width="400" /></a></div><br />Kostea viikonloppu Nuuksiossa 17.10 ultrajuoksulegendojen seurassa? No tottahan toki minä osallistun! <div><br /></div><div>Ilta alkaa alkuruoalla, Lempisen Janin valmistamalla riisipuurolla jolla varmistetaan että kaikki jaksavat juhlia pitkälle yöhön. Huhuh, olipa heti alkuun tukevaa settiä, mutta eipä aikaakan kun on jo pääruoan paikka, tätä porukka on odottanut ...uunituoretta Saarioisten maksalaatikkoa Niemenmaan Villen tarjoamana, lurpsistarallaa! Tunnelma alkaa olla katossa ja sen kunniaksi kohotamme Ahokkaan Katin johdolla, ei maljan, vaan minigrip-pussissa kypsennetyn vihreän kuulan. Illan päätteeksi joukkueen kapteeni Juha Jumisko pitää vielä tunteikkaan puheen joka saa silmäkulmani kostumaan. Tai nyt ehkä vähättelen, minähän suorastaan vollotan eikä siitä meinaa tulla loppua, ei sitten millään...</div><div><br /></div><div>...yritän pyyhkiä kyyneleet pois, välillä minulla on nimittäin vaikeuksia nähdä edessä kulkevaa hiekkatietä kunnolla otsalampun valokeilassa. THL:n tilannekatsaus kierrokselta 29: on pimeää, vasen nilkka/jalkapöytä on paskana ja lämpötila on melkein nollassa asteessa ...koronasta ei ole tietoakaan. Joka kerta kun vasen jalka osuu maahan jalkpöydästä lähtee vihlaiseva kipu joka säteilee nilkan kautta etusääreen ja samalla silmistäni vuotaa kyyneliä yhä kiihtyvällä tahdilla 😭 ...olen siis onnistunut kisan aikana kehittämään suolavesipumpun, harmi vain että tässä ei ole kyse takapihan keksintökilpailusta 😁 Kärkiporukka tulee pimeydestä minua vastaan ja ryhdistäydyn hetkeksi, vielä muutama sata metriä ja minäkin olen kääntöpaikalla josta käännytään takaisin kohti huoltoa. Vauhtini on nyt nilkkavaivan takia hidastunut huomattavasti ja joukkeemme amerikkalaisvahvistus Jeremy juokseekin minut kiinni kääntöpaikalla. Jutteluseura piristää tässä vaiheessa kummasti ja vie ajatukset hetkellisesti pois kivuista. Onneksi niin, koska muuten olisin varmaan itkenyt itselleni nestehukan. Jatkamme yhdessä Jeremyn kanssa tallustelua ja häviämme illan pimeyteen...</div><p><b><u>Valmistautuminen:</u></b></p><p>Valmistautuminen tähän kisaa alkoi oikeasti heti kesäkuun Nuuksio Backyard Ultran jälkeen, vaikka tästä kisasta ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan. Epäonnistuneen NBU:n jälkeen tuli pakottava tarve keksiä joku "laastarikisa" paikkaamaan sitä valtavaa pettymyksen tunnetta mikä tuosta kisasta minulle jäi. Sopiva kandidaatti löytyi Viron puolelta, elokuussa järjestettävä: Heavy Metal Ultra.</p><p>Tässä vaiheessa muutin myös treenejä jonkun verran. Vähensin poluilla juoksemista koska HMU:ssa olisi vain pieni pätkä oikeata polkua ja sekin paljon helpompaa polkua kuin mitä NBU:ssa on. Lisäksi HMU:n päiväreitillä olisi luvassa vain noin 30 nousumetriä ja yöreitillä sitäkin vähemmän, joten alensin myös roimasti minun viikottaisia nousumetritavoitteita.</p><p>No, niinhän siinä sitten kävin että tuo Viron reissu peruuntui kokonaan minun osaltani. Harmitti kyllä aika lailla ja harmitusta lieventääkseni päätin sitten yhtenä elokuun loppupuolen perjantaina suoraan töiden jälkeen juosta omatoimi-Backyard Ultran. Tämähän oli tietenkin todella tyhmä idea 😁 Valmiiksi väsyneillä jaloilla, kropalla ja päällä onnistuin kuitenkin juoksemaan 10 kierrosta (67 km) ennen kuin luovutin. Hyvä täsmätreeni tämäkin varmaan kuitenkin oli. Tuon koettelmuksen jälkeen pidin viikon pituisen treenitauon ja suunnittelin mitä tekisin seuraavaksi. Ajatuksena oli jossain vaiheessa vetäistä omatoimijuoksu jossa juoksisin pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. (tämän suunnitelman tulen vielä joskus toteuttamaan)</p><p>Yhdeksäs syyskuuta kesken työpäivän puhelimeen kilahti viesti. Se oli Heermannin Mikael joka kysyi olisiko minulla kiinnostusta osallistua Backyard Ultran MM-kisoihin lokakuussa. Pohdiskelin asiaa pitkään ja hartaasti, varmaan sellaiset 15 sekuntia 😁 ja vastasin että kiinnostusta löytyy ja kunnossa ollaan! ...tämä on minulle juuri tyypillistä, innostun jostain ja muutaman sekunnin pohdinnalla lähden mukaan, jälkeenpäin istun sitten murehtimassa että miksiköhän tähänkin nyt tuli lähdettyä. Tällä kertaa jälkeenpäin mietitytti lähinnä se että en ehkä ihan tuntenut kuuluvani tähän kovien juoksijoiden joukkoon, minulla kun nuo varsinaiset näytöt vielä puuttuivat. Toisaalta näytönhalua oli sitäkin enemmän ja tämän vuoden treenit oli tehty 30-40 tunnin suoritusta silmällä pitäen joten ainakin teoriassa kapasiteettia pitäisi olla pitkään suorituksen.</p><p>Syyskuussa sain vielä muutaman tosi hyvän treeniviikon taakseni jossa viikkojen kilometrimäärät liikkuivat 115-130 välillä. Pari Backyard-tyylistä täsmätreeniäkin mahtui joukkoon:<br /><br />12.9, 8 kierrosta (53 km) tulevalla kisareitillä Juhan Jumiskon ja Kati Ahokkaan seurassa <br />4.10, 6 kierrosta (40 km) viimeistelytreeni omalla reitillä jossa oli noin 100m nousua/kierros</p><p><b><u>Kisastrategia:</u></b></p><p>Aika lailla samoilla teeseillä mentiin kuin ennenkin, eli:</p><p><b>- ei kierros/aika-tavoitetta, etenen kierros kerrallaan<br /></b><br /><b>- juoksen/kävelen omaa tahtia</b><br /><br />Syyskussa reitillä juostun yhteislenkin jälkeen totesin että 49-51 min aikahaarukka on minulle juuri sopiva. Siinä jäisi joka kierroksella aikaa huoltoon ja pieneen lepoon, ja olisi pientä marginaalia jos iskee joku isompi hätä. <br /><br /><b>- huoltoon en keskeytä (tämä on muuten todella tyhmä sääntö! 😁)<br /><br /></b></p><p><b>Juomisen ja ruokailun suhteen tein tällä kertaa pientä viilausta:</b><br /><br /><b>- Kierrokselle mukaan</b> 0,5L pullo Tailwindin urheilujuomaa. Nyt kun oli viileät kelit join 0,25L/kierros josta sain noin 100 kcal energiaa (yksi pullo riitti siis kahteen kierokseen)<br /><br /><b>- Ruokailu joka kolmas tunti</b> (perunamuussia tai tomaatt&vuohenjuusto-keittoa vuorotellen) ja ruokailun jälkeiselle kierrokselle vesipullo mukaan urheilujuoman sijasta.<br /><br /><b>- Niinä kierroksina jolloin en syönyt ruokaa huollossa</b> vaihtoehtoina oli jonku seuraavista: banaani, mandariini, voileipä, riisipiirakka tai alkoholiton olut<br /><br /><b>- Kierroksilla taskussa oli aina joku seuraavista:</b> Finlandia marmeladeja, Pihlaja-karkkeja, Pihalaja-suklaakonvehteja, Milkyway-patukka. Näitä yritin aina popsiskella sen verran että saisin niistä noin 100 kcal/kierros.<br /><br /><b>- Varalla niille hetkille jolloin tarvittiin vähän lisäpotkua:</b> Coca Colaa, Tailwindin Recovery-juomaa, Tailwindin urheilujuomaa kofeiinilla</p><p>Näillä eväillä energiansaanti oli aina 200-300 kcal/kierros.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnsiEIwiNKjWKfLCB4ENqyzlR-VgSrF2KhBH9kjEpWpUpdWDKVvtoScHbUBuK7_KR9Dt1iMQ48EfXcWlOfr9r7bavKpT_ypIHYB6nTe3PeesSpBtdRqDEU6AhF3Cw15pG2m67yr9abM8/s2513/ruokailu.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1185" data-original-width="2513" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHnsiEIwiNKjWKfLCB4ENqyzlR-VgSrF2KhBH9kjEpWpUpdWDKVvtoScHbUBuK7_KR9Dt1iMQ48EfXcWlOfr9r7bavKpT_ypIHYB6nTe3PeesSpBtdRqDEU6AhF3Cw15pG2m67yr9abM8/w400-h189/ruokailu.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhden vuorokauden ruokailuaikataulu</td></tr></tbody></table><br /><p><b><u>Kisapäivä:</u></b></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjhhWEntbrkcvP-k0ELS-KPGxSSKJodO7M0QHORWAAW3YA5wWO0nZmA2k5l021dRyVbawW6mtQtTGwWmfybL5s97k7IL9157RNVcmgEcfA-JlMtGO_xRfCL2ZZBxjVZF6x7zaSmWukalE/s1225/telttakyla.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="816" data-original-width="1225" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjhhWEntbrkcvP-k0ELS-KPGxSSKJodO7M0QHORWAAW3YA5wWO0nZmA2k5l021dRyVbawW6mtQtTGwWmfybL5s97k7IL9157RNVcmgEcfA-JlMtGO_xRfCL2ZZBxjVZF6x7zaSmWukalE/w400-h266/telttakyla.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän pieni ja tiivis telttakylä</td></tr></tbody></table><p>Koitti kisapäivän aamu ja heräsin klo 8. Mielelläni olisin nukkunut pideempäänkin mutta kyllähän nyt kahdeksan tunnin yöunet kisaa edeltävänä yönä on jo hyvä suoritus. Lisäksi minulla oli vielä vähän pakattavaakin kun kaikki riisipiirakat ja voileivät piti kääriä muovikelmuun ennen lähtöä. Klo 11 söin lounaan, minun lempparia eli ranskalaiset ja lihapullat 😋 Sitten olikin pian lähdön aika ja otettiin huoltajan kanssa suunta kohti Nuuksiota ja Siikajärveä.</p><p>Kisakeskuksessa olikin jo täysi tohina päällä kun saavuimme paikan päälle. Kasasimme nopeasti tavarat telttaan, jonka olimme tuoneet paikalle jo edeltävänä päivänä, ja minä ryhdyin täyttelemään juomapulloja. Sitten vielä nopea tavaroiden järjestely ja olimme valmiita kisaan.</p><p><b><u>Kierrokset 1- 10:</u></b></p><p>Kolme vihellystä ...kaksi vihellystä ...yksi vihellys, kellon kilinää ja lähdimme matkaan. Nyt jotenkin helpotti, tätä oli jännitetty ja odotettu. Ensimmäinen kierros oli rentoa juoksentelua ja leppoisaa rupattelua joukkuekavereiden kesken. Kierros meni aikaan 47:49 joka oli vähän turhan vauhdikas mutta se menköön alkuinnostuksen piikkin. Seuraavat pari kierrrosta menivät aikaan 48:10 ja 48:37 ja neljännellä kierroksella päätinkin sitten siirtyä joukon hännille Niemenmaan Villen kanssa koska hän näytti juoksevan aika tarkalleen 50 minuutin kierroksia. Villen kanssa edettiinkin sitten yhdessä tappavan tasaisesti hamaan loppuun saakka.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU1WVNZlfGSK5uVGCt2Eq43L2FeEwsf_8Qe_EUJ1ocTuCYp9Tnzy2CO2eJ4SRQU8_ENoli84GcAdI-uXqzMQy1-3-UD8hO9ijDWI4igIxjdc2Lk9HJf691-XlemBsbxPLSIUubRKHC1Hs/s1024/kyykky.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU1WVNZlfGSK5uVGCt2Eq43L2FeEwsf_8Qe_EUJ1ocTuCYp9Tnzy2CO2eJ4SRQU8_ENoli84GcAdI-uXqzMQy1-3-UD8hO9ijDWI4igIxjdc2Lk9HJf691-XlemBsbxPLSIUubRKHC1Hs/w400-h266/kyykky.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilman syväkyykkyä ei lähdetä kierrokselle (Kuva: Jarmo Koskela)</td></tr></tbody></table><br />Kilpailun alkupuoliskon draamasta vastasi Lempisen Jani joka kärsi heikosta olosta ja palelusta yllättävän aikaisessa vaiheessa kisaa. Onneksi järjestäjien tarjoama riisipuuro herätti hänet uudelleen henkiin ja saimme nauttia hänen hyvästä seurasta vielä monen kierroksen ajan.<br /><br />Kierroksilla 9-10 alkoi tihkusade joka oli sen verran kevyttä että se ei sinänsä haitannut juoksua millään tavalla. <br /><br /><p></p><p><b><u>Kierrokset 11-15:</u></b></p><p>Klo 02.00 otin ensimmäistä kertaa urheilujuomaa jossa oli kofeiinia mukaan kierrokselle. Takana oli jo kahdeksan tuntia ja edessä vielä viitisen tuntia pimeydessä rymistelyä ja tämän lisäksi sääennusteet lupasivat rankempaa sadetta heti aamusta, joten nyt oli hyvä ajankohta hakea vähän lisäpotkua ja terävyyttä kofeiinilla. Pari tuntia myöhemmin otin myös märät vaatteet pois ja laitoin valmiiksi sadevermeet päälle. </p><p>Klo 06.00 minulla oli vuorossa ns. perinteinen Norjalainen aamupala, eli astmalääke vitamiinipillereiden kera 😁<br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwoAeaymedR7ksaixsDik35N0MWe4rXv1KIF6YUfDULKacV7vOTF4rZFlOKTYBGP7RLbKETS3JeFhFSnioETMeia1XQO-wH5alomi1ok9LSW-s7K5SbNwJ1aFZhsw5ZeGtQo2vF_pGH9Y/s500/umbrella.gif" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="388" data-original-width="500" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwoAeaymedR7ksaixsDik35N0MWe4rXv1KIF6YUfDULKacV7vOTF4rZFlOKTYBGP7RLbKETS3JeFhFSnioETMeia1XQO-wH5alomi1ok9LSW-s7K5SbNwJ1aFZhsw5ZeGtQo2vF_pGH9Y/w320-h248/umbrella.gif" width="320" /></a></div><p><b><u>Kierrokset 16-21:</u></b></p><p>Kierroksella 16 alkoi sitten se mitä oltiin "odotettu" eli sade ja nyt sitä tulikin ihan reippaasti. Aiemmin niin mukavasta hiekkatiestä tuli hetkessä lainehtiva mutalätäkkö ja välillä siellä joutui oikein hyppimään ja pomppimaan että tossut pysyisivät edes jotenkuten kuivina. Jos mieli jo ennestään oli vähän maassa pitkästä ja pimeästä yöstä johtuen, niin tässä vaiheessa mikään ei ollut enää kivaa 💩</p><p>Tätä ihanuutta kesti kolmisen tuntia ja näiden tuntien ainut piristysruiske oli Jeremy joka juoksi kaikki kolme sadekierrosta ison sadevarjon kanssa ...onneksi ei ollut kova tuuli muuten meillä olisi ollut yksi juoksija vähemmän 😄<br /><br />Näihin aikoihin alkoi myös Hyttisen Soinnulla ja Lehtosen Jussilla olla ongelmia ja heidän vauhtinsa hidastui huomattavasti. Hurjasti he kuitenkin taistelivat ja molemmat saivat lopuksi kerättyä joukkueelle 20 kierrosta ...tätä sinnittelyä oli kyllä ihan mieletöntä seurata aitiopaikalta!</p><p>Kierroksen 21 (140 km) jälkeen minulla oli jo oma Backyard-ennätys hallussa ja tuntuma oli tässä vaiheessa vielä todella hyvä. Lähtiessämme kierrokselle 22 sanoinkin Koivun Larille lähdössä että ennätys on plakkarissa, nyt keskityn ennätyksen murskaamiseen! Tähän Lari lisäsi että murskaamisesta voidaan puhu vasta kun ennätys on ohitettu kaksinumeroisella kierrosluvulla 😃 Eli vähintään 30 kierrosta, laitoin luvun muistiin.</p><p>Tässä vaiheessa sade ja pilvet olivat väistyneet, aurinko paistoi ja kaikki oli taas hyvin.</p><p><b><u>Kierrokset 24-28 </u></b></p><p>Sunnuntaina klo 15 oli juostu 24 tuntia ja 161 km, ja vieläkin meillä oli 13 juoksijaa kisassa mukana. Minun olo oli vielä oikein hyvä, vaikka toki tunsin että olin jo juossut pidemmälle kuin koskaan ennen sekä sen että en ollut nukkunut kunnolla yli vuorokauteen (kisan aikana vedin vain muutaman minuutin pituisia "power napseja"). Lähtiessämmen kierrokselle 25 ilmeni sitten outo ongelma, reidet olivat täysin jumissa ja juoksu oli vaivalloista. Tätä jumitusta jatkui aina reitin kääntöpaikalle asti jonka jälkeen reidet heräsivät henkiin ja toimivat normaalisti huoltoon saakka. Omat aivoni olivat tässä vaiheessa liian väsyneet ymmärtämään mikä oli vialla mutta onneksi järjestäjistä Mikael kurkkasi telttaan tauon aikana ja vinkkasi että reisiä kannattaisi lämmittää huoltojen aikana, eli laitettiin makuupussi reisien ympärille ja toivottiin parasta. </p><p>Ja ihme kyllä seuraavalle kierrokselle lähdettäessä, reidet olivatkin taas ihan OK ...ei minkäänlaista jäykkyyttä! Verrattuna edelliseen iltaan, ulkona oli tässä kohtaa 5-6 astetta viileämpi ilma ja se olisi tietysti pitänyt ottaa huomioon huoltojen aikana. Kierroksen aikana muistin vielä sen että minullahan oli mukana myös merinovillapitkikset jotka auttaisivat pitämään reisiä/jalkoja lämpimänä, nämä otimmekin käyttöön seuraavassa huollossa. Kisan aikana keksin montakin hyvää ideaa kierrosten aikana, ongelmana oli vain se että en enää muistanut niitä kun tulin huoltoon ja asialle olisi pitänyt tehdä jotain 😂<br /><br />Kierroksen 27 jälkeen joukkueessamme kävi sitten kova kato. Jaakko Eskelinen, Lari Koivu ja Jani Lempinen keskeyttivät. Minullakin alkoi kierroksen aikana tuntumaan pientä kipua ja painetta vasemmassa jalkapöydässä mutta se ei tässä vaiheessa vielä hirveästi vaivannut juoksua joten ajattelin että tämä nyt vain on jotain tilapäistä pientä kolotusta mitä pitkillä matkoilla silloin tällöin esiintyy. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjJ63hDqtwBW0Jc9KEJMPZCx-SWZ8VZv7PdiGnD4C1UfBPEZ7P8XJamgKjN8Fw-HloEWw9lm94FmsnnOmDrxDcmLaM4RxEdbP5ryth1CyTWYgOnLB5Su2VMQwEWFNBJq68nzlVqHm2fk/s498/fox.gif" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="498" data-original-width="498" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAjJ63hDqtwBW0Jc9KEJMPZCx-SWZ8VZv7PdiGnD4C1UfBPEZ7P8XJamgKjN8Fw-HloEWw9lm94FmsnnOmDrxDcmLaM4RxEdbP5ryth1CyTWYgOnLB5Su2VMQwEWFNBJq68nzlVqHm2fk/w320-h320/fox.gif" width="320" /></a></div><p>Hämärä alkoi laskeutumaan ja kierroksella 28 oltiin taas liikkeellä otsalmpuilla. Kun siirryttiin alun asfalttiosuudelta hiekkatielle kipu jalkapöydässä/nilkassa alkoi juostessa tuntumaan koko ajan. Jouduin lisäämään kävelypätkiä enkä enää pysynyt Villen vauhdissa, etenin ihan yksin. Noin 500 m ennen hiekkatien kääntöpaikkaa hätkähdin kun tiellä näytti makaavan kuollut kettu 😮 ...kun tulin lähemmäs huomasinkin että kyseessä oli vain puunpalanen jonka joku oli asettanut siihen edellisenä yönä varoituksena vieressä olevasta kuopasta ...nyt alkoi hallusinaatiot jo olemaan varsin hyvällä tasolla 😁</p><p>Kääntöpaikalla sain kiinni edessä juosseen Hihnalan Heikin ja todettiinkin että hitaammin ollaan juostu mutta hyvin vielä ehdittäisiin kunhan vähennettäisiin kävelypätkiä loppumatkalla. Nilkka oireili loppumatkalla yhä enemmän mutta pystyin kuitenkin juoksemaan pätkittäin ihan hyvällä vauhdilla ja huoltoon tulin ajassa 53:35 (melkein 2 min normaalia hitaampi vauhti).</p><p><b><u>Kierros 29: "Last Jani Standing"</u></b></p><p>Huollossa tankkasin energiaa tavalliseen tapaan, mutta olin aivan liian väsynyt tehdääkseni mitään nilkka-ongelmalle vaikka taisin tästä huoltajalle valittaakin. Juokseminen kuitenkin onnistui vielä edellisellä kierroksella joten en ehkä ollut hirveän huolissani asiasta.<br /><br />Lähdettiin matkaan... alun asfalttiosuus meni vielä ihan kohtuullisesti koska siinä jalat saivat lepoa jyrkkien ylämäkien kohdalla jossa käveltiin. Ongelmat alkoivat kun päästiin hiekkaosuudelle jossa kivut äityivät todella pahoiksi, nyt jouduin todella pinnistelemään. Kohdassa jossa aina menomatkalla käytiin tekemässä pieni ylimääräinen koukkaus ennen kuin taas palattiin pääreitille, kohtasin Jeremyn joka ohimennen huikkasi minulle "Heikki and Jani Saarinen turned back. You're now the last Jani standing.". Olin siis kisan kolmesta Janista ainut jäljellä oleva, tämä ajatus piristi hetkellisesti mutta aika nopeasti synkät ajatukset ottivat taas vallan kun nilkka muistutti itsestään ...kyyneleet valuivat 😭</p><p>...kun Jeremyn kanssa päästiin pois pimeältä hiekkatieltä ja takaisin asfaltille, hän meni tien sivuun "asioille" ja minä jatkoin matkaa. Tulin ensimmäiseen vähän jyrkempään alamäkeen ja vaihdoin juoksuun niin kuin olin tehnyt aikaisemmillakin kierroksilla. Nyt siinä oli vain se ongelma että jalka ei enää kestänytkään vaan kun siirsiin painon vasemman jalan päälle se antoi periksi ja siinä tuntui aivan järjetön kipu 😖 ...onnistuin onneksi jotenkin pysymään tolpillani, kaatuessa tuossa olisi voinut käydä pahastikin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji0t2Fhp6ag0CCjmj9WN3Il4phMvxYsRx1c4qrz8fuJkAb1A8VPFWnkkjibCc07jkG_VmsjE2sc6sYsiXLPP7ey5FaZsnqFwsNH0WET9Ac0R2aId6Cc1FWcewMahdSdgcPgii9Kwny0F8/s454/jankon+betoni.gif" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji0t2Fhp6ag0CCjmj9WN3Il4phMvxYsRx1c4qrz8fuJkAb1A8VPFWnkkjibCc07jkG_VmsjE2sc6sYsiXLPP7ey5FaZsnqFwsNH0WET9Ac0R2aId6Cc1FWcewMahdSdgcPgii9Kwny0F8/s320/jankon+betoni.gif" width="320" /></a></div><p>Se oli siinä, en pystynyt enää juoksemaan, itku kurkussa linkutin eteenpäin. "Kipu on vain tunne" vai miten se vanha viisas sanonta nyt menikään 😄 Tiesin että ehtisin vielä hyvin huoltoon mutta kyllä se jo tässä vaiheessa oli selvää että tästä ei enää nousta, nilkan lisäksi oli murtunut myös henkinen selkäranka. Huoltajallani ja Mikaelilla olikin huollossa melkoinen työsarka saada minut vielä kerran lähtöviivalle, minä kun en omasta "Huoltoon ei keskeytetä"-säännöstä tässä vaiheessa välittänyt paskaakaan 😁 ...mutta lopulta otin särkylääkkeen, vähän energiaa ja linkutin itseni lähtöalueelle. Loppu on historiaa, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Eihän se kaunista ole mutta jotainpa kuitenkin (minä olen videossa heti vasemmalla punaisessa takissa):</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/kwi48uySRmI" width="320" youtube-src-id="kwi48uySRmI"></iframe></div><div><br /></div><div>Noin kilometrin linkuttamisen jälkeen päätin pistää pillit pussiin ja kääntyä takaisin, en pystynyt juoksemaan ja tällä 15 min/km linkutusvauhdilla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä huoltoon ajoissa. Takanani oli koko matkan kulkenut urheiluseura Downtown 65:n kannustusjoukko (olivat varmaan lähteneet varmistamaan että en tee mitään tyhmyyksiä) ja heidän kanssa rupatellessa paluumatka sujukin varsin rattoisasti. Huoltoon palatessani olinkin jo paljon paremmalla tuulella vaikka keskeytys tuli 😊<br /><br />Lopputulokseni: 29 kierrosta/tuntia ja 194,59 km<br /><br />Koko Suomen joukkue ylsi loistavaan tulokseen ja hurjin meistä kaikista oli Kati Ahokas 40 kierroksella.</div><div><br /><b>Mikä suorituksessani sitten tällä kertaa oli hyvää/huonoa?</b><br /><br /></div><b><u>Hyvää:</u></b><br />- tein oman Backyard-ennätykseni ja vieläpä ihan selvällä marginallilla<br />- huolto, ruokailu/nesteytys-strategia toimi erinomaisesti <div>- vauhdinjako oli minulle just oikea</div><div><p><b><u>Huonoa:</u></b><br />- kisa päättyi loukkaantumiseen ja "koneessa" olisi vielä ollut voimia ja energiaa useammalle kierrokselle<br />- en vieläkään saavuttanut 30-40 kierroksen/tunnin haarukkaa<br />- Larin asettamat ennätyksen murskaamisen kriteerit eivät täyttyneet 😁</p><p><b>Lopuksi vielä todella isot kiitokset kaikille järjestäjille, huoltajille, juoksijoille ja talkoolaisille jotka olitte mukana tekemässä tästä unohtumattoman tapahtuman</b>💓<br /><br /><a href="https://areena.yle.fi/1-50654636" target="_blank">Urheiluruudun juttu kisasta</a><br /><br /><a href="http://bigsbackyardultra.com/results/" target="_blank">Kisan lopputulokset</a></p><div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA5asb1i9tmCmI5fycW3FIZgI5vrDrh_rCZs9e4stzKcBVGiGNyms7pZkzsmzvqf6sfH6iBN7OV21lcugc-zOfJS2R2j19lJpG_1MHyGX7Tw-dk2DLGbrimvRYEeyQlYR0fllWizT9UCw/s1111/laz.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1105" data-original-width="1111" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA5asb1i9tmCmI5fycW3FIZgI5vrDrh_rCZs9e4stzKcBVGiGNyms7pZkzsmzvqf6sfH6iBN7OV21lcugc-zOfJS2R2j19lJpG_1MHyGX7Tw-dk2DLGbrimvRYEeyQlYR0fllWizT9UCw/w400-h398/laz.JPG" width="400" /></a></div><br /></div>Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-56833764607850511002020-07-04T18:49:00.007+03:002020-07-05T21:17:29.899+03:00Nuuksio Backyard Ultra 2020: Jumala armahtaa, NBU ei<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgRMLOI8d8c7pcsuLGfFgKRw4KQTg1GLdAkOVAQpSh-qSXrDYCqAJCj3PRNXiqvMEY5j7Szq4hrmjLoJv1GvB4QSHQWuiUBzKzpT_0Ot2VmKm5QF7hM5v5cmKt3mAxM-8d5tjGyNZZBUw/s482/_20200701_223611_2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="482" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgRMLOI8d8c7pcsuLGfFgKRw4KQTg1GLdAkOVAQpSh-qSXrDYCqAJCj3PRNXiqvMEY5j7Szq4hrmjLoJv1GvB4QSHQWuiUBzKzpT_0Ot2VmKm5QF7hM5v5cmKt3mAxM-8d5tjGyNZZBUw/w400-h276/_20200701_223611_2.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Käännyn ympäri, liian tiukka käännös ja vasemmassa polvessa vihlaisee ikävästi. Väsyneet ja jäykät jalkani eivät nyt tykkää tällaisista liikkeistä yhtään. Yleistuntuma on muutenkin kuin kehoni sisälle olisi asennettu kamiina ja hikipisaroiden valuessa otsaltani kohti nenänvartta taidankin viimein ymmärtää NBU:n tämänvuotisen sloganin "I've got you under my skin" syvimmän olemuksen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yllä olevasta voisi ehkä luulla että olen vielä kiertälemässä NBU:n reittiä ...haluaisin kyllä olla, mutta enpä ole. Minun kisani päättymisestä on kulunut jo 11 tuntia eikä reitillä enää kiertele kuin sitkeimmät sissit Jumiskon Juha ja Ahokkaan Kati. Minä taas kieriskelen majoituspaikkani sängyssä ja yritän epätoivoisesti saada unesta kiinni. Vaikka väsymys on kova, helteen ylikuumentama kroppa ja pettymys kesken jääneeseen suoritukseen pitävät minut hereillä. Jossain vaiheessa yli 40 tunnin valveilla olo kuitenkin tekee tehtävänsä ja silmäni menevät kiinni. Siirryn unten pehmeille poluille joilla ei ole juurakosta, helteestä tai seuraavasta kierroksesta tietoakaan...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b><u>
Valmistautuminen:</u></b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Treeniohjelmani kohti NBU:aa piti alkaa helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta ennen sitä olin jo tehnyt "pohjatyötä" parin kuukauden ajan. Ohjelman aloittaminen tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa kun 44 ikävuoden kunniaksi iski influnessa ja 40 asteen kuume. Helmikuun treenit menivät siis aika lailla päin utareita kun jouduin aloittamaan treenit uudelleen rauhallisella kävelyllä ja kävelyhölkällä. Maaliskuu sujuikin jo sitten ihan normaalisti, huhtikuu meni vielä paremmin ja toukokuussa tein juoksutreeneissä oman kuukausiennätyksen juoksemalla 538 km (ja 11600 nousumetriä).</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaikki vaikutti siis tässä vaiheessa hyvältä, paitsi että toukokuun aikana oikeassa lonkassa rupesi tuntumaan kipua. Yleensä olen päässyt eroon vastaavista vaivoista kevyiden treeniviikkojen aikana mutta tällä kertaa kipu ei keventelyn ja levon aikana parantunutkaan, vaan lähinnä paheni. Kesäkuun puolella lonkka alkoi onneksi paranemaan ja kisapäivänä se ei enää haitannut juoksua.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kevään aikana tein myös 5 "Backyard Ultra"-tyylistä treeniä jossa totuttelin kroppaa olemaan liikkeellä pitkiä aikoja. Näistä pisimmän tein toukokuun viimeisenä viikonloppuna kun juoksin lauantaina 6h ja sunnuntaina 14h. Lisäksi olin tänä vuonna ottanut ohjelmaan sen että päivinä jolloin ei ole varsinaista avaintreeniä juoksen useamman lyhyemmän lenkin erittäin rauhallisella vauhdilla. Tämän idean olin kaapannut Backyard Ultran maailmanennätyksen haltija Johan Steeneltä ja täytyy sanoa että se toimi ohjelmassani yllättävän hyvin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ennen kisaa pidin myös kuukauden mittaisen kahvilakon. Tämä ihan siitä syystä että pystyisin kisassa piristämään itseni paljon pienemmillä kofeiinimäärillä ja vain niinä hetkinä jolloin sitä todella tarvittaisiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaiken kaikkiaan sanoisin että tämä oli minulle ehein treenijakso koskaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
25.6.2020 treenejä oli kertynyt seuraavasti:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Juoksua: 2133 km (282 h 30 min)</div>
<div>
Pyöräily: 265 km (19h 26 min)</div>
<div>
Kävely/Vaellus: 155 km (38h)</div>
<div>
Lihaskestävyys: 9h 30min</div>
<div>
Kehonhuoltoa (venyttely/rullailu/jumppailu): 1,5h/päivä</div>
<div>
Nousumetrejä: 48295m</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u><b>
Kisastrategia:</b></u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kisaan lähdin aika lailla samoin ajatuksin kuin viime vuonna, eli:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>- Mitään tavoitetta ei ole, kierros kerrallaan</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>- Oma rauhallinen tahti, energiaa säästäen.</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Testilenkeilläni olin päätynyt seuraaviin aikahaarukoihin:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päiväreitti poluilla: 54-56 min</div>
<div>
Yöreitti tiellä: 50-54 min (tarvittaessa nopeammin)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>- Huoltoon ei keskeytetä</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CyKn_7Ax_G3S_Y_ktWX8Kf66QqEstmwX6ohwjxN8kxFr969W9CN7J6Cb8hYwb4Gm93PPb_ZTCvKpd9y2LITGyLNfz6apQhkBq37fOxSjOnkShXFmGI2BdDx2Jc2pIfnzDAW6BlDC3oo/s1793/ennuste.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="938" data-original-width="1793" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CyKn_7Ax_G3S_Y_ktWX8Kf66QqEstmwX6ohwjxN8kxFr969W9CN7J6Cb8hYwb4Gm93PPb_ZTCvKpd9y2LITGyLNfz6apQhkBq37fOxSjOnkShXFmGI2BdDx2Jc2pIfnzDAW6BlDC3oo/w400-h209/ennuste.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Kymmenen päivää ennen kisaa tulivat sitten ensimmäiset sääennusteet jotka ulottuivat kisaviikonlopulle. Luvattiin noin 30 asteen helteitä torstaista sunnuntaihin 😮 Tässä vaiheessa en kuitenkaan viitsinyt tätä hirveästi panikoida koska tunnetusti nämä 10 päivän ennusteet osuvat kohdalleen suunnilleen yhtä usein kuin Ruotsin poliisi ratkaisee Olof Palmen murhan, eli kerran 40 vuodessa (ja siltikin asia jää vähän epäselväksi😃 ). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Päivä päivältä kisa kuitenkin läheni ja ennusteet pysyivät samoina ...voihan lokinkakka!💩 Minulla lämmönsietokyky on siis yhtä olematon kuin demokratia Pohjois-Koreassa. Esimerkiksi saunassa olen aina viihtynyt alimmilla lauteilla (tai lattialla istuen) ja olenkin joskus vitsaillut että olen varmaan siellä syntynyt 😁 Helle oli nyt kuitenkin otettava huomioon kisassa. Nesteen juomista olisi lisättävä huomattavasti ja ämpärillinen kylmää vettä olisi huollossa viilennystä varten. Toisena viilennyspisteenä toimisi reitin puolessavälissä oleva Orajärvi, siellä voisin nopeasti kastella lippiksen ja pään ilman että menettäisi hurjasti aikaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b><u>
Perjantai 28.6: Kisapäivä</u></b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Perjantaina heräsin klo 8, söin nopean aamupalan ja pakkasin vielä viimeiset kamat. Neljä tuntia myöhemmin oli lounaan vuoro ja sitten siirryin pariksi tunniksi sohvalle köllöttelemään ennen kuin huoltajani tuli poimimaan minut kyytiin ja suunnattiin kohti Solvallaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Solvallan urheilukentällä oli paahtava helle. Laitoimme teltanpuolikkaamme pystyyn, roudasimme kaikki kamat paikoilleen ja lähdimme sitten auringonpaahdetta karkuun majoituspaikkaamme jossa oli ihanan viileätä. Vielä oli kolme tuntia aikaa starttiin ja se meni sängyllä urheilujuomaa juodessa ja viimeisiä some-postauksia tehdessä.</div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/jrqIM-q1ayw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/jrqIM-q1ayw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
"Lähtöviivalla" bongasin viime vuoden kisasta tutun Visan. Vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja päätin sitten juosta hänen kanssa yhtä matkaa koska arvelin että meillä voisi olla sama vauhti. Sitten lähdettiin matkaan, hiki virtasi, sykkeet nousivat jo ensimmäisellä suoralla 150 pintaan ja varsinaisille poluille siirtyessä oltiin jo 160 paikkeilla 😮 Olin kolme viikkoa aikaisemmin vetänyt täällä 6 tunnin treenin noin 20 asteen lämmössä ja silloin sykkeet olivat tasaisesti 120 paikkeilla, ero oli siis merkittävä. Tuoreilla jaloilla tämä ei nyt kuitenkaan vielä tuntunut erityisen pahalta ja ensimmäinen kierros meni 54 minuuttin. Toisella kierroksella tilanne ehkä vähän parani ja syke kävi korkeimmillaan 150:ssä, tällä tavalla ei kuitenkaan voisi pitkään jatkaa ja yöreitille siirtymisestä tulikin tässä tapauksessa pelastava enkeli.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Eoki1sFuiC8bXgRs61e85yj67LUwyGzD3yj4WsK340Mq-r3XjRbSwRU5VaCa75qhqTs_mb6ibOCY0bnwNm-NTJ8eRzH31wPk46J1jtaeTuWW9qksX6zXr6fNVtseYtwEa2AYRKunOrg/s444/ace-run.gif"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="444" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5Eoki1sFuiC8bXgRs61e85yj67LUwyGzD3yj4WsK340Mq-r3XjRbSwRU5VaCa75qhqTs_mb6ibOCY0bnwNm-NTJ8eRzH31wPk46J1jtaeTuWW9qksX6zXr6fNVtseYtwEa2AYRKunOrg/w400-h225/ace-run.gif" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yöreitin ensimmäiselle kierrokselle lähdin normaalia reippaammalla vauhdilla ja tarkoituksena oli saada vähän lisäaikaa seuraavaan huoltoon kun tarjolla oli keittoa. Paluumatkalla kohti huoltoa juoksentelin hetken verran Juha Jumiskon (kisan tuleva voittaja) perässä ja hän selkeästi hermostui takana kyttäilevästä "vaanijasta" sen verran että häneltä lorahti marmeladit asfaltille ...kaksimielisesti ajattelevien ei nyt kannata likaa innostua, kyse oli siis marmeladikarkkeja sisältävästä pakkauksesta jonka ystävällisesti poimin maasta ylös ja annoin hänelle takaisin 😊 Kierros meni aikaan 47 minuuttia ja aikaa sopan litkimiselle oli reippaasti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavalla kierroksella liityin taas Visan seuraan ja tästä eteenpäin edettiinkin sitten yhtä matkaa pitkään. Kierrosaikamme yöreitillä olivat tasaisesti 51-53 minuuttia ja yön aikana olikin hauska huomata että meidän takanamme muodostui pieni joukko peesailijoita. Olivat selkeästi huomannet että meillä oli toimiva ja rauhallinen suunnitelma. Lämpötila oli laskenut 17 asteeseen ja sen myötä olin myös saanut kropan viilennettyä ja sykkeet laskettua alle 130, kaikki vaikutti taas hyvältä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yön kuumimpia puheenaiheita oli ultrakonkari Janne Klasilan kisataktiikka. Janne eteni hyvin rauhallisesti joukon viimeisenä ja huoltoon hän tuli aina kellontarkasti minuutti ennen seuraavan kierroksen alkua. Hän oli ennen kisaa maininnut jollekin olevansa loukkaantunut mutta siihen ei oikein uskottu. Jotkut veikkasivat että tämä oli vain nerokas energiaa säästävä taktiikka jolla hän myöhemmin korjaisi voiton kotiin ...jännää 😁</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm_x7Ol3hxVoggbUkmVUmeZbUmA8-ZzECSTYgmq3jTmdYAmISTHAt6saKDiBEkfpW9f9FjyCJL4CwNywZSWsVbclp3Zv19raq7z9TQirtvWKbEaOAyzk6L1ld5efjsF-ZVPMy5nV5yQeQ/s970/longwalk.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="595" data-original-width="970" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm_x7Ol3hxVoggbUkmVUmeZbUmA8-ZzECSTYgmq3jTmdYAmISTHAt6saKDiBEkfpW9f9FjyCJL4CwNywZSWsVbclp3Zv19raq7z9TQirtvWKbEaOAyzk6L1ld5efjsF-ZVPMy5nV5yQeQ/w400-h245/longwalk.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ennen kisaa olin pitkään istunut laatimassa soittolistaa yön tylsiä tunteja varten. Listalla oli musiikin lisäksi esim. Stephen Kingin (salanimi Richard Bachman) kirja "The long walk" ("Pitkä marssi"). Kirjan tarina sopii erinomaisen hyvin Backyard Ultra-teemaan koska se kertoo kävelykisasta joka loppuu vasta kun on vain yksi kilpailija jäljellä. Erona Backyard Ultraan on se että jos kilpailijoiden vauhti missään vaiheessa laskee alle 6,4 km/h (4 mailia/h), hän saa varoituksen. Kun kilpailija on saanut kolme varoitusta hänet ammutaan kuoliaaksi ja hän putoaa siten pois kisasta. Nerokasta, vielä on Nuuksio Backyard Ultran järjestäjillä Sarilla ja Mikaelilla vähän tekemistä että päästään Stephen Kingin mielikuvituksen tasolle. Tämänvuotinen tappohelle tosin oli askel "oikeaan" suuntaan 😶</div>
<div>
<br /></div>
<div>
No loppujen lopuksi en sitten koko yönä ollenkaan kuunnellut musaa, vaan kuuntelin Visaa 😁 Meidän keskustelut tosin rajoittuivat aika tiukasti meneillään olevan kierroksen polttaviin aiheisiin kuten esim. "Oliko se nyt tuon katuvalon kohdalla jossa vaihdetaan kävelyyn?" tai "Aiotko kastella lippiksen Orajärvessä?" jne.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kello oli 2 kun lähdettiin yhdeksännelle kierrokselle. Tälle kierrokselle otin mukaan urheilujuomaa jossa oli kofeiinia ja ajatus oli että saisin tästä pienen "potkun" ennen kuin siirryttäisiin takaisin päiväreitille klo 4. Seuraavaan huoltoon olin myös tilannut annoksen muussia jotta saisin energiavarastot täyteen. Tänä vuonna olin siis erityisesti varautunut siirtymiseen yöreitiltä takaisin päiväreitille koska viime vuoden kisassa se meinasi koitua kohtalokseni. Kun jalat ovat tottuneet yöreitin tasaiseen tamppaamiseen, siirtyminen poluille tulee jaloille melkoisena järkytyksenä. Tämän lisäksi päiväreitti on hitaampi kuin yöreitti joten siinä joutuu pinnistelemään vähän enemmän että ehtii ajoissa huoltoon.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänä vuonna tuo siirtyminen menikin sitten yllättävän hyvin. Kyllähän poluilla juokseminen oli paljon raskaampaa ja hitaampaa mutta mitään viime vuoden tapaista kuolemankamppailua ei nyt syntynyt ja hyvä niin. Aikaisin aamulla ilma oli vielä melko viileä ja kierrokset 12-15 menivät tasaisen varmasti, mutta keli kuumeni koko ajan ja aurinko paistoi yhä voimakkaammin. Tiesin että vaikeita hetkiä oli luvassa ennemmin tai myöhemmin...</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFUV5pSHVTnSKFDmVCT0tsREzy2tVP1KHDSJldxaA8sz_VSqObZ2m5LKKXQOGGhnaKgHP1zWxPzq3epOl1SXnOcRXXLOgPpM9VNdw8AW5lM0NRnB6oP3wenNNNQKFC5GlbjUu60agWPrw/s320/sweat.gif" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="320" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFUV5pSHVTnSKFDmVCT0tsREzy2tVP1KHDSJldxaA8sz_VSqObZ2m5LKKXQOGGhnaKgHP1zWxPzq3epOl1SXnOcRXXLOgPpM9VNdw8AW5lM0NRnB6oP3wenNNNQKFC5GlbjUu60agWPrw/w400-h225/sweat.gif" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Ennen 17 kierroksen alkua oli kropassa/päässä jotenkin outo tunne ja sanoinkin lähtiessäni huoltajalleni että nyt voi tehdä tiukkaa, ja miten oikeassa olinkaan. Huomasin jo alun helpolla osuudella että minulla oli isoja vaikeuksia pysyä Visan vauhdissa. Kun noin 1,2 km kohdalla käännyttiin pienemmille poluille ongelmat sitten eskaloituivat aivan uudelle tasolle, polku ja metsä tuntuivat jotenkin leijuvan ympärilläni ja hetkeä myöhemmin aloin näkemään kaiken kahtena. Juoksemisen lopetin siihen koska ymmärsin että kyse oli lämpöhalvauksen oireista eikä niiden kanssa kannata leikkiä, joten jatkoin hyvin hitaasti kävellen ja urheilujuomaa lipittäen eteenpäin. Hetkeä myöhemmin "aina" viimeisenä tuleva Klasila ja joku hänen "seuraajistaan" menivät minusta ohi, olin nyt vihoviimeisenä ...tiesin olevani syvällä keltaisessa nesteessä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavat 2 km laahustin hitaasti eteenpäin ja ainoastaan erittäin helpoissa alamäissä otin varovaisia juoksuaskelia. Saavuin Orajärvelle ja vilkaisin kelloani, aikaa oli tässä kohtaa kulunut 5 min enemmän kuin normaalisti. Kun kierrosaikani päiväreitillä olivat tähän mennessä olleet 54-56 min niin marginaalit olivat nyt todella minimissä ellei olemattomat. Olin ihan 100% varma että en ehtisi ajoissa huoltoon. Kastutin lippiksen ja paidan Orajärven viileässä vedessä ja samalla huuhtelin myös kasvot, sitten suuntasin takaisin polulle. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjsxcY9hXc2QNdSEu2md_-tuOgvjruVboj0dor0aiOk35oTZKeoVQCkZ-KQCEcTgIlnT1sYAUYOBudQPsBRgKzm0vTKLWOjn65OXvSAh7c18AmrpK2MaxPn4MgQntHxqJOrFE2XAn44-8/s262/gadfly.gif" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="262" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjsxcY9hXc2QNdSEu2md_-tuOgvjruVboj0dor0aiOk35oTZKeoVQCkZ-KQCEcTgIlnT1sYAUYOBudQPsBRgKzm0vTKLWOjn65OXvSAh7c18AmrpK2MaxPn4MgQntHxqJOrFE2XAn44-8/w328-h250/gadfly.gif" width="328" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muutaman metrin ehdin siinä kävellä ihan rauhassa kun ympärilläni rupesi surisemaan. Pari paarmaa oli ottanut tähtäimeensä helpon ja makoisan lihapalan ...no, pelkkää luuta ja nahkaahan minä olen joten mitään huippuarvioita tuskin olisi ollut luvassa tästä ateriasta. Huidoin ympärilleni lippiksellä ja kiroilin (todella "tehokasta" 😂 ) noille lentäville saatanoille, mutta eivät meinanneet antaa periksi millään. En tiedä tarkalleen miten kauan siinä meni mutta jossain vaiheessa olin huomaamattani ryhtynyt juoksemaan itikoita karkuun. Ja yllättävästi kyllä juoksu kulki aika hyvin, tai niin hyvin kuin nyt voi kulkea kun on juossut yli 100 km, aurinko on ylikuumentanut kropan ja sekoittanut pään 😁</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vilkaisin kelloa, vieläkin olin 5 min aikataulua jäljessä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
1. Jatkaisin tavallista kisatahtia ja se olisi sitten siinä, en mitenkään ehtisi huoltoon ajoissa.</div>
<div>
2. Juoksisin vähän reippaammin mukaanlukien kaikki ylä- ja alamäet jolloin ehkä juuri ja juuri ehtisin huoltoon ja seuraavalle kierrokselle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon vaikka tiedostin että kuluttaisin arvokasta energiaa ja todennäköisesti pilaisin sillä tulevat kierrokset. Olin myös epävarma että jaksaisinko juosta tätä reippaampaa tahtia huoltoon saakka vai kosahtaisinko jo aiemmin. No, laitoin kuitenkin jalat alle ja lähdin köpöttelemään. Reitin loppuosuudella oli paljon avointa kalliota ja niissä kohdissa oli kyllä aivan järjettömän kuumaa ja sykkeet nousivat aivan liian korkealle. Kun olin saapumassa Solvallan urheilukentän laidalle vilkaisin kelloa, 2 minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Minuutti menisi semireippaasti juosten kentän toiselle puolelle ja toinen minuutti menisi sitten huoltamiseen ennen seuraavaa lähtöä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kovasti huohottaen juoksin maaliviivan yli ja sain melkein heti sangollisen kylmää vettä päähän ja pullo iskettiin käteen kuin Alkon kassalla konsanaan. Vielä perään huomautus että huoltoon ei keskeytetä, mikä tuntui sillä hetkellä todella tyhmältä mutta itsepä menin viime vuonna tämän tyhmän säännön keksimään joten turha siinä mussutella vastaan 😃 Kellot kilisivät ja kierros 18 alkoi. Lähdin kävellen matkaan ja samaa tahtia eteni myös Mikko joka oli meinannut keskeyttä jo kierroksella 15 mutta oli sitten sitkeästi pinnistellyt pari kierrosta lisää vaikka jaloissa oli pahat rakot.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun päästiin juoksuradan kaarteesta suoralle yritin vielä vaihtaa juoksuun mutta se yritys tyssähti heti alkuunsa kun vasen polvi ei enää kestänyt juoksun iskutusta ollenkaan, olin todennäköisesti telonnut sen jotenkin edellisen kierroksen loppurymistelyssä. Jatkettiin sitten Mikon kanssa kävellen ja sanoin hänelle että jos en pysty juoksemaan ensimmäisessä pidemmässä loivassa alamäessä niin jätän leikin kesken ja kävelen takaisin. Mikko oli kuitenkin päättänyt kävellä kierroksen loppuun ja jotenkin tämä idea sitten tarttui minuunkin joten lähdettiin yhdessä kiertämään reittiä vielä kerran.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtGDwKnsbBQLR5VDXvjIsULYu7JH1xw8XTcD0MzA8HueqrJn38MFqCtt6Wl3yk7-ZDv6JqQw6Hwx5JHObmptJNNCOzF4eJffKcJKjJ7JfGCzQ8I-Ur03Eb6ouOoKAtkrXytF0kWby9xBM/s768/viimeinenmarssi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="634" data-original-width="768" height="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtGDwKnsbBQLR5VDXvjIsULYu7JH1xw8XTcD0MzA8HueqrJn38MFqCtt6Wl3yk7-ZDv6JqQw6Hwx5JHObmptJNNCOzF4eJffKcJKjJ7JfGCzQ8I-Ur03Eb6ouOoKAtkrXytF0kWby9xBM/w400-h330/viimeinenmarssi.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kierros meni todella rauhallisesti kävellen ja Mikon kanssa pölpötellen, aikaa tähän maisemakierrokseen kului noin 1h 30min. Reitin loppupuolella pari toimitsijaa oli meitä vastassa tarkastamassa että meillä oli järki ja terveys tallessa. Mitään hätäähän meillä ei ollut, sen verran rauhallisesti oltiin edetty.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Maalissa saatiin vielä mukavat aplodit paikallaolijoilta mutta itselläni mielessä oli lähinnä retkituoliin rojahtaminen ja varjoon pääseminen. Siellä olikin vastassa järjestäjistä Sari joka otti minusta asiaan kuuluvan DNF-kuvan ja teki haastattelun josta en rehellisesti sanottuna muista yhtään mitään. Toivottavasti ei nyt tullut soperetttua ihan sekavia 😂</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjESLE7ziDDRXU3BhmvJfZiHUbflnhRN-5ZIP6HTefgI6R0_QU1QsSRwwhb4aHz4ha3XUxzpFej8bO_IMqBjH5PAS0qEm0G1ONwuBqkanoSznDTKQWu16V4dULhUx94vJKzqX7kcHnRN5Y/s1090/kierrosajat.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="504" data-original-width="1090" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjESLE7ziDDRXU3BhmvJfZiHUbflnhRN-5ZIP6HTefgI6R0_QU1QsSRwwhb4aHz4ha3XUxzpFej8bO_IMqBjH5PAS0qEm0G1ONwuBqkanoSznDTKQWu16V4dULhUx94vJKzqX7kcHnRN5Y/w400-h185/kierrosajat.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Minun lopulliset kierrosajat (Kierrokset 3-10 ovat yöreittiä)</span></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopputulokseni oli DNF 17h 113,9 km kohdalla jonka jälkeen kisassa oli mukana vielä 16 juoksijaa. Viimeinen hylätty kierros mukaanlukien tuli liikuttua helteessä yhteensä 18,5h ja 120 km. Tällä kertaa en ylittänyt itseäni ja lopputulos oli itselleni melkoinen pettymys. Toisaalta tiedostan että keli oli todella vaativa ja monella muullakin homma kosahti ennen aikojaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbQq4NqdyMYyZ3fBOfiexBjiuQzZ-fRsoKO_bFA55OaiRa0R8M6FaukCEhM_h8e80GwVhMtOQbJjW4MgI2vlnY0YedyQ2GxNCCSdf6405bmeCwPbveCaJ-nms6vIEUjhwvOA5O1cTeTbY/s1024/106466793_958774514575592_1783279613126362726_o.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbQq4NqdyMYyZ3fBOfiexBjiuQzZ-fRsoKO_bFA55OaiRa0R8M6FaukCEhM_h8e80GwVhMtOQbJjW4MgI2vlnY0YedyQ2GxNCCSdf6405bmeCwPbveCaJ-nms6vIEUjhwvOA5O1cTeTbY/s320/106466793_958774514575592_1783279613126362726_o.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos kokonaisuutta katsoo niin suurin osa asioista meni kuitenkin aivan nappiin esim. varusteet, nesteytys ja syöminen. Kropan viilentämisessä olisi ehkä vielä ollu parantamisen varaa ja sillä olisin ehkä saanut muutaman kierroksen lisää plakkariin mutta en kuitenkaan usko että olisin noissa olosuhteissa hirveän kauan pystynyt jatkamaan. Eli erään kuuluisan jalkapallovalmentajan sanoin:</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><i>"Meillä on oli peli 99 prosenttisesti hallinnassa, mutta loput 3 prosenttia koitui kohtaloksemme"</i></b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b><u>Lopuksi isot kiitokset:</u></b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
- Kisan järjestäjille Mikaelille ja Sarille, saitte taas aikaiseksi ihan huikean tapahtuman ja tunnelman</div>
<div>
- Visalle monesta yhdessä juostusta kierroksesta ja hauskoista hetkistä</div>
<div>
- Mikolle viimeisen kierroksen matkaseurasta</div>
<div>
- Huoltajalleni Julialle joka taas hoiti hommansa täydellisesti (ainoa ongelma on pässipäinen huollettava 😂)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nuuksio Backyard Ultran piti olla minulle tämän vuoden ainut kisa, mutta koska tämä homma nyt jäi vähän keskeneräiseksi olen viime päivien aikana kuolannut Virossa elokuussa järjestettävää Heavy Metal Ultraa. Jos palautuminen jatkuu mukavasti, on hyvinkin mahdollista että lähden sinne kokeilemaan onneani 😊</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-19793694466452854192019-09-23T16:32:00.001+03:002020-07-04T20:46:09.472+03:00Nuuksio Backyard Ultra: Tuntini murmelina<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1_x3t-hUtuO-Lsa0qCRdU67IUWhIhryi43hd5MahchfD0e3vvskjsTt99eAIddMnRZ-F_Cyr5VvZZhqkBAVIuzYB9C4SKO2hQg7AxwEkxx40oM0zNvIYZuryf0GRllpVrZZp6PnQugA/s1600/murmeli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1_x3t-hUtuO-Lsa0qCRdU67IUWhIhryi43hd5MahchfD0e3vvskjsTt99eAIddMnRZ-F_Cyr5VvZZhqkBAVIuzYB9C4SKO2hQg7AxwEkxx40oM0zNvIYZuryf0GRllpVrZZp6PnQugA/s400/murmeli.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Perjantai 13, epäonnen päivä. Kello on 23.58 ja on pimeää..</div>
<br />
Kaksi terävää pillinvihellystä katkaisevat huoltoalueen puheensorinan ja viimeisetkin kilpailijat alkavat liikkua kohti lähtöaluetta. Kaikki näyttävät vielä jatkavan. Sama paikka, samat naamat ja yhtä "huonot" jutut kuin tunti sitten. Yksi vihellys, minuutti lähtöön. 5, 4, 3 ,2, 1... joukko lähtee matkaan, nopeimmat juoksijat siirtyvät kärkeen ja tehtyämme pienen kierroksen hotellin pihalla suuntaamme yön pimeyteen.<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx05jYWdvIe3_tC8aJFrGaZIvn9u_48SZ-NAKEH6RUjjQSzcf4OHn92r8CYvmWo7Qb2lo2AA1127ARhmuG8ot2ZCk4vNJcIzkU1-GnEmI_nBALPEgm_7tli01dfHYm1VC4WTWvQnBMjc/s1600/nub2019-7057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="1200" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizx05jYWdvIe3_tC8aJFrGaZIvn9u_48SZ-NAKEH6RUjjQSzcf4OHn92r8CYvmWo7Qb2lo2AA1127ARhmuG8ot2ZCk4vNJcIzkU1-GnEmI_nBALPEgm_7tli01dfHYm1VC4WTWvQnBMjc/s400/nub2019-7057.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulo huoltoon kierrokselta 7. Kuva: @onevision</td></tr>
</tbody></table>
14 minuutin jälkeen olen Siikajärven bussin päätepysäkin kohdalla jossa parkissa olevan bussin kuljettaja jälleen kerran näyttää ihmettelevän miksi ihmeessä emme ota bussia. Ajassa 20 min 30 s ohitan tenniskentän samalla kun hetkeä aiemmin nähty bussi, tyhjänä kuskia lukuunottamatta, hitaasti ajaa minusta ohi. Mutka oikealle, pari pientä mäkeä ylös ja alas ja savun kääntöpaikalle jossa kosketan metallitankoa jonka päässä roikkuu vilkkuva punainen valo, aikaa on kulunut 24 min 50 s. Paluumatka sujuu yhtä rattoisasti: bussin päätepysäkki 35 min, käännös noin kilometrin pituiselle täysin pimeälle osuudelle 40 min ja takaisin hotellin pihalle ja huoltoon tulen ajassa 48 min 53 s. Huoltajani ottaa minut vastaan ja kietoo minut vilttiin. Istahdan retkituoliin ja alan tonkia herkkulaatikkoa josta löytyy sipsejä, vihreitä kuulia, Omar-karkkeja, Milky Way-patukoita, Pihlaja-karkkeja ja Gainomaxia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9iOldSMKdO_OxqyHGTA0lLHWyKcNJs5L2Yr_oBWzf76Vsq0PDi4py88j_bux3opHP5sAzj2R1SYAFYt01sy_RpEir5XQYi7WK40HRykCdfx_zzUabnr5USykn647xxTn6DacRftiVilw/s1600/IMG-20190914-WA0005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="784" data-original-width="768" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9iOldSMKdO_OxqyHGTA0lLHWyKcNJs5L2Yr_oBWzf76Vsq0PDi4py88j_bux3opHP5sAzj2R1SYAFYt01sy_RpEir5XQYi7WK40HRykCdfx_zzUabnr5USykn647xxTn6DacRftiVilw/s320/IMG-20190914-WA0005.jpg" width="313" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huollossa herkkulaatikon kimpussa.</td></tr>
</tbody></table>
3 vihellystä, 2 vihellystä, 1 vihellys. ...5, 4, 3, 2, 1 ...kello on 01.00 ja lähdemme uudelle kierrokselle jossa yllä mainitut tapahtumat toistuvat lähes samanlaisina. Déjà-vu ?<br />
<br />
Päiväni murmelina-elokuvassa (Groundhog day, 1993) päähenkilö Phil Connors (Bill Murray) herää joka aamu samaan päivään amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa hän on uutisryhmänsä kanssa tekemässä juttua kaupungin vuosittaisesta murmelipäivästä. Tapahtumat toistuvat päivä päivältä samanlaisina paitsi Philin omat reaktiot tapahtumiin. Nuuksio Backyard Ultrassa taas tuntuu siltä kuin jokainen tunti toistuisi samanlaisena kerta toisensa jälkeen, eikä oravanpyörästä pääse pois kuin keskeyttämällä tai voittamalla kisa. Tämä on siis kuin reaalielämässä tapahtuva extreme- tai kauhuversio Päiväni murmelina-elokuvasta: Tuntini murmelina.<br />
<br />
Tämän suhteellisen järjettömän kilpailukonseptin takana on yhdysvaltalainen Lazarus Lake, joka on taustapiruna myös muissa tunnetuissa ultrajuoksu-hullutuksissa kuten The Barkley Marathons ja Vol-State 500 km. Suomeen ja Nuuksioon konseptin toi nyt ultrajuoksu-konkari Mikael Heerman ja hänen "käsikirjoituksensa" viikonlopulle oli seuraavanlainen:<br />
<br />
Pe. 13.9 klo 18.00 lähdetään Hotelli Nuuksion pihalta kiertämään 6,7 km polkulenkkiä. Aikaa reitin selvittämiseen on yksi tunti.<br />
<br />
Uudelle kierrokselle lähdetään tasatunnein (19.00, 20.00, 21.00 jne.), kunnes jäljellä on vain yksi kilpailija joka läpäisee reitin aikarajan puitteissa.<br />
<br />
Klo 20 auringon laskettua reitti siirtyy yöreitille (edestakaisin enimmäkseen tietä pitkin)<br />
Klo 7 auringon noustua siirrytään takaisin päiväreitille (ympyrälenkki polkuja pitkin)<br />
<br />
Tämä on siis kisa jossa nopein juoksija ei välttämättä voita, vaan se sitkein ja kestävin ...ripauksesta hulluutta ei taida myöskään olla haittaa 😃<br />
<br />
<br />
<b><u>Valmistautuminen:</u></b><br />
<br />
Heinäkuussa kävin juoksemassa <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/07/nuts-yllas-pallas-105-km-2019-oispa.html" target="_blank">NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km</a>-kisan joka oli pisin matkani siihen mennessä ja samalla myös ensimmäinen 100 km ylitys. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen ja antoihan tuo juoksu myös uskoa siihen että pystyisin Nuuksio Backyard Ultrassa juoksemaan ihan siedettävän tuloksen olettaen että kroppani ehtisi kunnolla palautua Ylläs-Pallaksen jäljiltä.<br />
<br />
Ensimmäisten palutumisviikkojen aikana lomailin ja ohjelmassa oli enimmäkseen lepoa. Kolmannella viikolla juoksin kolme hyvin kevyttä lenkkiä ja yhden 20 km pitkiksen, ihan vain kokeillakseni missä mennään. Tuntuma oli yllättävän hyvä ja Ylläs-Pallaksella kipeytynyt polvikin tuntui taas kestävän juoksua.<br />
<br />
Neljännellä viikolla palasin töihin ja oli myös tarkoitus aloittaa suunnitelmalliset treenit kohti Backyard Ultraa, mutta niinhän siinä taas kävi että duunissa riehunut syysflunssa pääsi iskemään heti ensimmäisten työpäivien aikana. Tämä oli minulle jo toinen töissä tarttunut flunssa kolmen kuukauden sisään, työhyvinvointi taitaa siis minun duunissa olla pelkkä myytti vain! 😁 Tämä flunssa oli melko ärhäkkä tapaus, eikä harjoittelu tullut kysymykseenkään seuraavaan puoleentoista viikkoon. Onneksi kisaan oli vielä viisi viikkoa aikaa, joten maailmani ei tähän flunssaan kaatunut.<br />
<br />
Flunssasta toipumisen jälkeen sain jo ihan kelvollisen treeniviikon aikaiseksi johon kuului 64 km juoksua, 1183 nousumetriä ja jonkun verran pyöräilyä. Tämä oli kohtuulisen kevyt aloitus koska pöpö iski myös keuhkoihin ja se on yleensä aika paha juttu tällaiselle vanhalle astmaatikolle. Seuraavalla viikolla uskalsin jo painaa kaasua ja lopputuloksena oli 123 km juoksua ja 2761m nousua, tuntui hyvältä. Kun vielä viimeiselle varsinaiselle treeniviikolle sain kerrytettyä 96 km juoksua ja 2559m nousua olin tyytyväinen. Melko nopeasti pääsin jaloilleni ja kuntoon flunssailun jäljiltä.<br />
<br />
Viimeiset kaksi viikkoa olivat sitten keventelyä kisaa kohden ja painopiste oli levossa, putkirullailussa ja venyttelyssä. Näiden viikojen aikana luin läpi kaikki Backyard Ultra-kisaraportit mitkä netistä löysin ja kuuntelin myös kaikki aihetta koskevat podcastit läpi useampaan kertaan. Sainkin näistä aika paljon hyviä vinkkejä kisaan 😊<br />
<br />
<br />
<b><u>Kisastrategia:</u></b><br />
<br />
Mooseksen kymmenen käskyä tietää varmaan kaikki, vähemmän tunnettuja mutta sitäkin hyödyllisempiä (ainakin tässä kisassa) ovat Hyväkuntoisena Hautaan neljä käskyä:<br />
<br />
<b>- Vain yksi tavoite: "Vielä yksi kierros!"</b><br />
<br />
<i>Kierroksia/kilometrejä en aikonut laskea enkä asettaaa niiden varaan mitään tavoitteita. Jos sen tekee käy helposti niin että tavoitteesta tulee lopputulos vaikka olisikin edellytyksiä jatkaa pidemmälle (niinhän siinä monelle kävikin). Jos kisan aikana välttämättä haluaa jotain laskea, kannattaa laskea jäljellä olevien tai keskeyttäneiden kilpailijoiden määrä, sehän parhaiten kertoo miten pitkälle tässä kisassa on edetty.</i><br />
<br />
<b>- Juokse omaa tasaista vauhtia energiaa säästäen</b><br />
<br />
<i>Kävin kesän aikana muutamaan otteeseen Nuuksiossa juoksemassa päivä- ja yöreiteillä ja näiden kokeilujen perusteella asetin itselleni sopivat aikahaarukat kilpailuun: </i><br />
<i><br /></i>
<i>Päiväreitti poluilla: 50-55min </i><br />
<i>Yöreitti tiellä: 45-50min</i><br />
<br />
<b>- Syö jotain pientä jokaisella huoltotauolla ja juo urheilujuomaa juoksun aikana 10min välein</b><br />
<br />
<b>- Huoltoon ei keskeytetä</b><br />
<br />
<i>Uudelle kierrokselle lähteminen kannattaa aina. Jos sitten keskeyttää kierroksen aikana tai ei ehdi aikarajan puitteissa takaisin huoltoon niin on ainakin yrittänyt/antanut kaikkensa eikä jää jossiteltavaa.</i><br />
<br />
<br />
<u><b>Perjantai 13: Kisapäivä</b></u><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkNwcg6p-BMC4iPcpOMqon4HSI65SrnivuNCm1uZ4WZvLpJVTD7c8brb0n6RsebUKqpmxAGI9o6TbYtlRgHu6rxlcKx7wX3pWTo6rdhY29QkUioJI1f8A-QUwTydnhBSRPxc_OxGKBatU/s1600/69704775_2115708918725928_3986022116486021120_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkNwcg6p-BMC4iPcpOMqon4HSI65SrnivuNCm1uZ4WZvLpJVTD7c8brb0n6RsebUKqpmxAGI9o6TbYtlRgHu6rxlcKx7wX3pWTo6rdhY29QkUioJI1f8A-QUwTydnhBSRPxc_OxGKBatU/s400/69704775_2115708918725928_3986022116486021120_o.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">Urhea joukko ultrajuoksijoita yhteiskuvassa ennen lähtöä. Kuva: ultrajuoksu.fi</td></tr>
</tbody></table>
Olin ottanut töistä lomapäivän jotta saisin kisapäivän aamuna nukkua pitkään. Heräsin kuitenkin jo klo 8 enkä enää saanut unesta kiinni millään. En sitten jaksanut jäädä sänkyyn kierimään joten nousin ylös ja rupesin pakkaamaan viimeiset kisakamppeet kasaan. Klo 10 söin yhdistetyn aamupalan/lounaan jonka jälkeen aika kului sohvalla löhöillen, säätiedotteita ja sosialisen median kisapäivityksiä seuratessa.<br />
<br />
Kisan starttiin oli vielä kolmisen tuntia kun huoltajani kanssa kurvattiin Hotelli Nuuksion pihalle. Kävimme kisakeskuksessa hakemassa ajanottosirun ja varaamassa paikan retkituolilleni lähtöalueen läheisyydestä. Tämän jälkeen roudattin loput kamat hotellihuoneeseen ja rojahdin vielä hetkeksi sängylle rentoutumaan. Lähtöön oli aikaa noin tunti kun ulkona alkoi ropista vettä kuin Esterin p*rseestä, kyseessä oli onneksi vain sadekuuro joka ehti väistyä ennen kisan alkamista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/lEMzU1Br2zI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/lEMzU1Br2zI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<span style="font-size: x-small;">Video ensimmäisestä lähdöstä</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
Vartti ennen lähtöä Mikael piti vielä juoksijoille nopean kisa-infon ja kävi läpi kilpailun säännöt. Sitten kello löi kuusi ja lähdimme matkaan. Olo oli jotenkin helpottunut, tätä olin odottanut! Ensimmäiset kaksi kierrosta juostiin ympyrälenkkinä polkuja pitkin. Aiemmin kesällä kun olin ollut tutustumassa reittiin oli ollut kuivaa ja meno oli kevyttä. Nyt tilanne oli toinen, reitti oli viikon sateiden jäljilti kostea ja pehmeä ja energiaa kului myös kun joutui varomaan liukkaita juurakoita ja kiertelemään vesilätäköitä. Ensimmäiset kierrokset sujuivat kuitenkin tuoreilla jaloilla suht kevyesti noin 52 minuuttiin.<br />
<br />
Se että tällä kertaa juostiin alkajaisiksi vain kaksi kierrosta polulla taisi olla pelastus aika monelle juoksijalle. Veikkaisin että putoamisia olisi tullut aikaisemmin ja vähän ripeämmällä tahdilla jos oltaisiin jatkettu poluilla vielä muutamia tunteja, nythän ensimmäiset isommat putoamiset tulivat vasta kierroksilla 7/8 ja 10/11.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIUJSl9XC1JotaQiDjzcFJk8bKQzuWxoM4H_UmFW0k9TV7MpJJl6Zo9fD4FNn5SONQKdZubQASKRcPSp-jPPWdTove8dF7H6AcMwd0Lg2tWyIix-9RsTVS0wyYHK0F7zk5H3TznunmzkU/s1600/baskerville.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="1200" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIUJSl9XC1JotaQiDjzcFJk8bKQzuWxoM4H_UmFW0k9TV7MpJJl6Zo9fD4FNn5SONQKdZubQASKRcPSp-jPPWdTove8dF7H6AcMwd0Lg2tWyIix-9RsTVS0wyYHK0F7zk5H3TznunmzkU/s400/baskerville.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kolmannella kierroksella siirryttiin tosiaan yöreitille ja se tuntuikin aluksi aika kevyeltä ja nopealta. Mistään helposta reitistä ei kuitenkaan tässäkään ollut kyse, vaan pieniä mäkiä riitti ja käytännössä oltiin koko ajan menossa joko ylös tai alas. Kovalla alustalla tuli myös jalkoihin ihan kiitettävästi iskutusta. Kolmas kierros meni aikaan 47 min 43 s. Neljännellä kierroksella jäi erityisesti mieleen iso koira joka seisoi ihmettelemässä meidän menoa avoimessa pihaportissa tien vieressä. Yö, pimeys, tunnelma ja tuo koira toivat mieleeni Sherlock Holmesin ja Baskervillen koiran, mutta tässä tapauksessa taisi siis olla kyseessä ihan leppoisasta ja kiltistä "pedosta".<br />
<br />
Kierroksia tuli ja meni ja minun kierrosajat pyörivät aika tasaisesti 48-50 min haarukassa. Yllättävän sitkeätä porukkaa oli kyllä liikenteessä koska ensimmäiset putoamiset tulivat tosiaan vasta kierroksella 7/8 ja seuraavat kierroksella 10/11. Yhdettätoista kierrosta oli juostu 21 min kun yhdessä alamäessä tunsin viiltävää kipua jalkapohjassa. Paskan marjat ja sekahedelmät! 💩 Vanha tuttavani plantarifskiitti päätti nyt sitten pitkästä aikaa tulla morjestamaan ja vieläpä kesken kisan. Seuraavassa ylämäessä kipu säteili myös jalkapöytään ja liikkuminen oli melko vaivalloista. Otin puhelimen esiin ja laitoin huoltajalleni viestin että hakisi hierontapallon hotellihuonesta. Jatkoin matkaa ja yritin ylämäissä aina kävelyn aikana vähän jumppailla jalkaa kengän sisällä. Ehkäpä tuo jumppailu vähän auttoi koska pystyin kuin pystyinkin juoksemaan kierroksen loppuun ihan hyvässä ajassa (48 min 13 s). Huollossa pääsin hoitamaan kipeää kohtaa hierontapallolla ja laitoin myös varmuuden vuoksi vähän Voltarenia jalkaan. Tämän jälkeen vaiva ei onneksi enää haitannut menoa ...huh, selvisin säikähdyksellä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41WaPtxzkGvwFIqUosXN0WPC0VBNNFfTfD2k9wKRLkI5U-3bY5Cg5CDpiTXWnRUNyffgE3CKsv2o7O6XfzZ2Vccoa0KJhh2Aj17s_pV1rITPWiCUMXp8Zpx3YyNPiuES1EhITLsg5J2Q/s1600/morko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="279" data-original-width="500" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj41WaPtxzkGvwFIqUosXN0WPC0VBNNFfTfD2k9wKRLkI5U-3bY5Cg5CDpiTXWnRUNyffgE3CKsv2o7O6XfzZ2Vccoa0KJhh2Aj17s_pV1rITPWiCUMXp8Zpx3YyNPiuES1EhITLsg5J2Q/s400/morko.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Seuraavana vuorossa olikin toiseksi viimeinen kierros ennen siirtymistä päiväreitille. Suunnitelmana oli vetää kaksi viimeistä yökierrosta vähän hitaammin jotta energiaa säästyisi aamun ensimmäisille polkukierroksille, joille povasin vaikeita aikoja. Kierroksen lopussa, runsas kilometri ennen huoltoa, olin kääntymässä pimeälle osuudelle ja napsautin otsalamppuani jotta saisin täydet tehot päälle ...ei tapahtunut mitään. Kokeilin vielä kerran mutta pimeää oli kuin mörön pepussa ja maassa näkyi vain hyvin himmeä valokeila! Edessä olevat juoksijat olivat jo ehtineet niin pitkälle karkuun että heidän valoja ei enää näkynyt, eikä takaakaan näyttänyt ihan heti olevan ketään tulossa, muista ei nyt olisi apua. Jatkoin matkaa eteenpäin mutta aika hitaalla vauhdilla jotta en vain kompastuisi mihinkään kiveen tai kuoppaan. Huoltoon tulin ajassa 50 minuuttia ilman ylimääräisiä kommelluksia.<br />
<br />
Huollossa otin käyttöön varalamppuni ja huvittavaa tässä oli se että kun 10 minuuttia myöhemmin lähdettiin 13 kierrokselle niin samassa kohdassa, jossa äsken olin seissyt pilkkopimeässä ihmettelemässä, olisin nyt pärjännyt hyvin ilman otsalamppua. Ihmeellisen nopeasti olosuhteet muuttuivat. Viimeinen yölenkki: 50min.<br />
<br />
Sitten olikin vuorossa paluu päiväreitille ja poluille. Olin etukäteen uumoillut että tämä siirtyminen olisi kisan rankimpia vaiheita, ja miten oikeassa olinkaan. Jalat olivat viimeisen 11 tunnin aikana tottuneet tasaiseen rullailuun kovalla alustalla ja nyt olisi mukamas pitänyt 10 min varoitusajalla palata takasin polkumoodiin. Kierros oli yhtä puristamista alusta loppuun eikä juoksu tuntunut rennolta missään vaiheessa. Huoltoon tulin 52 minuutissa ja taisin sanoa huoltajalle että näin ei voi hirveän montaa kierrosta jatkua tai tulee noutaja. Kierros 14 oli ehkä jo vähän kevyempi mutta rentous oli kyllä tästäkin kaukana. Reitin puolessavälissä koko kroppaa särki ja päätin ottaa taskusta buranan ensiavuksi. Aikaa tähän kierrokseen meni 53 min ja huollossa olin kyllä todella huolestunut tilanteesta. Lääkkeeksi masennukseen söin puolikkaan Milky Way-patukan, join ison lasillisen Cokista ja vielä päälle vähän Gainomaxia.<br />
<br />
Kierroksella 16 tapahtui sitten jotain outoa, olin kuin uudestisyntynyt ja jalat tuntuivat vahvoilta, tuloksena oli minun nopein päiväkierros 49 min. Äimistelin tätä pitkään, siis mitä ihmettä tässä nyt oikein tapahtui ?? ...kierrokset 17-19 olivatkin sitten minulta todella vahvaa ja tasaista tekemistä, olin taas kisassa mukana!<br />
<br />
Aamupäivän aikana mielentilassani tapahtui myös selkeä muutos. Kun olin aiemmin jokaisella kierroksella laskenut kuinka monta juoksijaa oli jäljellä ja salaa pääni sisällä tuulettanut aina kun joku keskeytti, niin nyt yhtäkkiä tulikin haikea olo jokaisen keskeyttäjän kohdalla. Jotenkin vain toivoin että he olisivat pystyneet/päässeet jatkamaan. 😊<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMPZxBQ4JUn2_VHfDsYOb7sAEklDTcwV2shppwXdxKNrlc7awCqj89Ek6dH68gFtfhnbUsWJN69-P9Sj02Jb0v2FNa-vT1i8BTjPlgIId2r62ZVIgHDxsHZy_tfGWWZ-r-tCNWa9pB2_Y/s1600/tuska.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1336" data-original-width="1365" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMPZxBQ4JUn2_VHfDsYOb7sAEklDTcwV2shppwXdxKNrlc7awCqj89Ek6dH68gFtfhnbUsWJN69-P9Sj02Jb0v2FNa-vT1i8BTjPlgIId2r62ZVIgHDxsHZy_tfGWWZ-r-tCNWa9pB2_Y/s320/tuska.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kierros 21: Kun kävelykin oli yhtä tuskaa. Kuva: ultrajuoksu.fi</td></tr>
</tbody></table>
Kun lähdettiin kierrokselle 20 meitä oli enää 7 jäljellä. Päässäni pyöri monenlaisia ajatuksia enkä ymmärtänyt mitä juuri minä tässä jäljellä olevassa joukossa okein tein? Kisassahan oli myös mukana ihan oikeita ultrajuoksijoita ja minähän nyt olin tällainen urpo joka vahingossa ilmoittauduin kisaan jossa ei ole loppua. Kierros sujui ihan kohtuullisesti mutta loppupuolella etureidet alkoivat jähmettyä ja liikkuminen juurakossa ei enää ollut erityisen ketterää. Viimeisen alamäen rullasin kuitenkin rennosti kohti huoltoa, tämä kun oli aiemmillakin kierroksilla avannut jalkoja kivasti. Nyt se ei kuitenkaan auttanut ja huollossa istumisen jälkeen reiteni olivat täyttä betonia. Taisin höpistä huoltajalleni jotain keskeyttämisestä ja jouduin muistuttamaan itseäni käskystä #4, "Huoltoon ei keskeytetä!" ...eli takaisin tuonne lähtöruutuun vaan.<br />
<br />
Kierros nro 21 alkoi. Etureidet tuntuivat aivan karmeilta, tässä olisi ollut Kalsataman betonitehtaalle hyvää ainesta tarjolla. Jättäydyin letkan hännille Visan seuraan. Olin jutellut hänen kanssaan aikaisemmilla kierroksilla ja hänen taktiikkana oli vetää kierros noin 55 minuuttiin. Hän oli onnistunut tässä todella hyvin ja tasaisesti joten järkeilin että jos vain onnistuisin pysymään hänen peesissä niin olisi vielä mahdollista päästä kierros loppuun. Alkumatkan sinnittelinkin Visan mukana mutta reidet menivät yhä enemmän jumiin ja kolmoislampien kohdalla, suunnilleen reitin puolessavälissä, jouduin antamaan periksi.<br />
<br />
Alkoi nopeatempoiset YT-neuvottelut. Työnantaja (Aivot, Sydän) sanoi ETEENPÄIN! AKT (Amputoitujen Koipien Työväenliitto) sanoi EI. Työnantaja vetosi siihen että pidennetystä työajasta sovittiin Kiky-sopimuksessa, AKT uhkasi sulkea satamat. Tähän neuvottelut loppuivat koska satamiahan ei vain voida sulkea, siihen tyssähtäisi koko Suomen vienti.<br />
<br />
Pistin kävelyksi ja 27 min kohdalla olin kolmoislampien jälkeisessä tiukassa ylämäessä (aiemmilla kierroksilla olin ollut tässä paikassa noin 23 min kohdalla). Tein pikaiset laskennat päässäni ja tulin siihen lopputulokseen että tällä, ei niin reippaalla, kävelytahdilla en millään ehtisi huoltoon ennen aikarajan umpeutumista. Laitoin huoltajalleni viestiä että kävelyksi meni enkä tule ehtimään ajoissa huoltoon.<br />
<br />
Jossain vaiheessa tämän jälkeen oli vielä sopivasti sijoittunut valokuvaaja ikuistamassa tätä kärsimysnäytelmää. Tämä tietenkin "piristi" mieltä aivan valtavasti 😂<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXhStthm-B0fuMOznS5g9KP3sELr_49h7hNydPpaVlY7H7isLPPon20Cnyx_ZQRV3wOBkZQ36ByobGAjmQfp8Wx0ffQs_5re-L54s6vxKk1StFh7KM66iQQg3WnnGsbUayOjipMBJLdN8/s1600/00-story-image.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="520" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXhStthm-B0fuMOznS5g9KP3sELr_49h7hNydPpaVlY7H7isLPPon20Cnyx_ZQRV3wOBkZQ36ByobGAjmQfp8Wx0ffQs_5re-L54s6vxKk1StFh7KM66iQQg3WnnGsbUayOjipMBJLdN8/s400/00-story-image.gif" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jane Fondan jumppavideo 80-luvulta</td></tr>
</tbody></table>
Ohitettuani valokuvaajan tein vielä viimeisen epätoivoisen yrityksen herättää kuolleet etureiteni henkiin ...rupesin tekemään jumppaliikkeitä. Se vain oli todella tuskallista ja kun silmieni edessä rupesi vilisemään Jane Fondan 80-luvun jumppavideoita lopetin heti. Se oli siinä, sitten vain poika kiltisti kävelemään kohti huoltoa! Kun oli suunnilleen kilometrin verran matkaa jäljellä huoltajani tuli minua vastaan ja ojensi minulle Cola-pullon (tällä ei enää ollut kisan osalta merkitystä koska aikaraja oli jo mennyt umpeen), ai että maistui hyvältä!<br />
<br />
Kun saavuin huoltoon sain ihan kunnon aplodit paikalla olevilta ja vielä halaukset ja onnittelut Mikaelilta. Tämä oli kyllä oikeasti aika liikuttava hetki enkä oikein tiennyt miten reagoisin. Vaikka lopputuloksena oli DNF eli keskeytys, olin vain jotenkin niin iloinen tästä saavutuksesta että en osannut ajatella sitä keskeytyksenä. Enkä kyllä osaa vieläkään! 😊 No, tunteilulle ei onneksi jäänyt paljoakaan aikaa kun Mikael oli jo kysymässä että kai minä nyt tulen kisailemaan ensi vuonnakin? 😁 ...siinä tilanteessa, väsyneenä ja koomassa muistuttavassa tilassa, en vielä uskaltanut mitään luvata. Nyt voin kuitenkin jo paljastaa että aikomus on olla paikalla myös ensi kesänä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0nJSyWvzMo-4ev2QrNbw9WGCkgkSpaAR6Pfa5i09xCpGGkyNEKZw4pjJvpiBnWfM9GfvFKNxwMs4Oxi4TdYDMXxDDd9n-pUEOLCKNE5oHl2X50jbw8emUKr2In1lYU0gRN6Qosbt1LU/s1600/kierrostulokset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="685" data-original-width="1600" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH0nJSyWvzMo-4ev2QrNbw9WGCkgkSpaAR6Pfa5i09xCpGGkyNEKZw4pjJvpiBnWfM9GfvFKNxwMs4Oxi4TdYDMXxDDd9n-pUEOLCKNE5oHl2X50jbw8emUKr2In1lYU0gRN6Qosbt1LU/s400/kierrostulokset.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minun lopulliset kierrosajat</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Lopputulos oli siis DNF 134 km 20 h kohdalla ja olin kisan seitsemänneksi sitkein. Viimeistä kierrosta ei hyväksytty lopputulokseen koska tunnin aikaraja ehti mennä umpeen. Hylätty kierros mukaanlukien tuli kuitenkin liikuttua 21 h 15 min ja 140 km. Ylitin itseni, aika reippaastikin.<br />
<br />
Myöhemmin illalla palasin suihkussa käymisen ja lounaan syömisen jälkeen vielä seuraamaan viimeisten kierrosten dramaattisia loppuhetkiä, olihan se vain ihan huikeata.<br />
<br />
Tapahtuman tunnelma oli todella erityinen niin polulla, tiellä kuin huollossakin. En pysty sitä sanoin kuvailemaan, se pitää kokea paikan päällä. Ehkä oman osansa tunnelmaan toi tällä kertaa myös se että tämä oli nyt se ensimmäinen "alkuperäinen" Nuuksio Backyard Ultra. Järjestelyt toimivat erinomaiset ja huollon tarjoilut olivat ihan huippuluokkaa.<br />
<br />
Vielä kerran kiitokset järjestäjille ja kanssakilpalijoille, oli ihan älyttömän hauskaa!<br />
<br />
Erityiskiitokset myös huoltajalleni, ilman häntä minun huollot olisivat todennäköisesti menneet pelkäksi sekoiluksi ja meno olisi tyssähtänyt jo paljon aikaisemmin. Kiitos myös kannustusjoukoille jotka tulivat metsään tsemppaamaan väsynyttä miestä.<br />
<br />
<div>
<div style="text-align: center;">
Ensi kesänä elokuvateatterissa lähellä sinua: Murmelin vastaisku 😁</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://nuuksiobackyardultra.blogspot.com/2019/09/viralliset-tulokset-official-results.html" target="_blank">Viralliset lopputulokset</a></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://areena.yle.fi/1-50281844" target="_blank">YLE:n videoreportaasi kisasta</a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-2040434216726825472019-07-25T20:30:00.003+03:002019-09-23T16:32:31.751+03:00NUTS Ylläs-Pallas 105 Km 2019: Oispa rakkaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_HpIJLQtRaBiwrXuOjFIrA8KiRxB0-lr2AziJOLbeD3Fzgm5uRxQJ85arh0MmuyJV-dIoH1iGmDURgCuBLyE0fMoDC9AAd1eDYM0BhZCK8v8MFhTFRSJscZts0bvG2QOuIEsv9duZos/s1600/oisparahkaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="820" data-original-width="1230" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu_HpIJLQtRaBiwrXuOjFIrA8KiRxB0-lr2AziJOLbeD3Fzgm5uRxQJ85arh0MmuyJV-dIoH1iGmDURgCuBLyE0fMoDC9AAd1eDYM0BhZCK8v8MFhTFRSJscZts0bvG2QOuIEsv9duZos/s400/oisparahkaa.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
20.11.2018, olin juuri tilannut kesän 2019 lomamatkan tarjoushintaan 0,99€/km ja järjestäjän antama Lapin mystisyyttä hehkuva reittikuvaus nosti odotukset uusiin sfääreihin:<br />
<br />
<i>"Kun Hetta–Pallas-väli on käynyt jo tutuksi juosten tai vaeltaen, voit <u>irrotella</u> uudella ultramatkalla Pallakselta Ylläkselle. <u>Päästä sisäinen ultrajuoksijasi irti</u> <u>puiston upeimmille poluille</u> ja <u>maagisille metsätaipaleille</u> tiiviisti sijoiteltujen huoltopisteiden ja loppumatkan <u>kannustusjoukkojen</u> siivittämänä. <u>Ota luonnosta ja valoisasta yöstä voimaa</u> ja <u>aseta tavoitteesi uudelle tasolle</u>! Lähtö on Pallakselta keskiyöllä, lauantaita vasten."</i><br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Pikakelaus eteenpäin päivään 13.7.2019 jKr.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg25JRTyOmG2NrYz-LVCHrCd0jvo6wCS4HB2IyWuRZIa1LNWGA9dcKbHzl1IRoDanXS1-BStAELFnhVpdi3gaPzCAtkGk42RD3GK7Y6J0JKZSwVA4uRhdCmpWRo3p3-BKVdiykqA9U8sLg/s1600/nutsyp2019-0427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg25JRTyOmG2NrYz-LVCHrCd0jvo6wCS4HB2IyWuRZIa1LNWGA9dcKbHzl1IRoDanXS1-BStAELFnhVpdi3gaPzCAtkGk42RD3GK7Y6J0JKZSwVA4uRhdCmpWRo3p3-BKVdiykqA9U8sLg/s400/nutsyp2019-0427.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olen näistä zombieista se keskimmäinen (Kuva: @onevisionfi )</td></tr>
</tbody></table>
<br />
"<i>Tulin, näin ja koitin sormella</i>", minua on huijattu! 😁 ...nirsknarsk, rouskrousk ja liitutaulun raapimisen tapaista ääntä. Viiltävä kipu jalkapohjissa pahenee askel askeleelta ja kantapäissäkin tuntuu outoa jyskytystä ...niissä on rakot. Kun zombiemaisen hitaasti laahustaen kolusin Pirunkurun nousua ylös oli aikaa pohtia yllä mainitun reittikuvauksen syvempää merkitystä ja lopulta taisinkin murtaa, usein Da Vinci-koodiinkin verratun, NUTS-koodin:<br />
<br />
"irrotella" = kärsiä<br />
"Päästä sisäinen ultrajuoksijasi irti" = Oksenna<br />
"puiston upeimmille poluille" = rakkakivikkoon<br />
"maagisille metsätaipaleille"= juurakkoon<br />
"kannustusjoukkojen" = paarmojen<br />
"Ota luonnosta ja valoisasta yöstä voimaa" = Ota voimasanat käyttöön<br />
"aseta tavoitteesi" = vie kärsimyksesi<br />
<br />
<i>"Kun Hetta–Pallas-väli on käynyt jo tutuksi juosten tai vaeltaen, voit <u>kärsiä</u> uudella ultramatkalla Pallakselta Ylläkselle. <u>Oksenna</u> <u>rakkakivikkoon</u> ja <u>juurakkoon</u> tiiviisti sijoiteltujen huoltopisteiden ja loppumatkan <u>paarmojen</u> siivittämänä. <u>Ota voimasanat käyttöön</u> ja <u>vie kärsimyksesi uudelle tasolle</u>! Lähtö on Pallakselta keskiyöllä, lauantaita vasten."</i><br />
<br />
😉<br />
<br />
<b><u>Kisaan valmistautuminen:</u> <i>"</i></b><i><b>Hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä."</b></i><br />
<br />
Jo ilmoittautumishetkellä oli selvää että tästä tulisi kauden 2019 pääkisa ja kaikki muu olisi vain treeniä ja valmistautumista tätä kisaa varten. Viime vuonnahan yritin panostaa kahteen kisaan (<a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km.html">NUTS Karhunkierros 84 km</a> ja <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/09/nuuksio-trail-ultra-70-km-royhtogorilla.html">Nuuksio Trail Ultra 70 km</a>) , jotka siihen mennessä olivat pisimmät juoksumatkani, eikä se nyt tietenkään kovin ruusuisesti sujunut. Näistä vastoinkäymisistä sisuuntuneena ja viisastuneena lähdin tähän vuoteen uusin eväin 😊<br />
<br />
Treenaamisen aloitin tammikuussa ja tavoitteena oli saada kasaan yli 2000 km jouksua ja 30000 nousumetriä ennen heinäkuun kisaa. Kaikki sujuikin talven aikana todella hyvin enkä jättänyt väliin kuin pari-kolme treeniä, ja nekin sellaisina päivinä kun työpäivän jälkeen olin äärimmäisen väsynyt. Toukokuussa olin ehkä vähän aliarvioinut tarvittavan levon määrää ennen/jälkeen kisojen, koska <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/05/bodom-trail-2019-kuin-juha-miedon.html">Bodom Trailin</a> kisan jälkeen iski päälle pahin lihasjumi sitten ensimmäisen maailmansodan. Levolla ja rauhallisella pyöräilyllä kuitenkin tuostakin selvisin ja samalla lisäsin ohjelmaan yhden lepoviikon lisää Karhunkierroksen 55 km-kisan jälkeen (alun perin olin suunnitellut selviäväni vain yhdellä lepoviikolla).<br />
<br />
Karhunkierroksen jälkeiset lepoviikot sujuivat hyvin. En vain möllöttänyt paikoillani vaan harrastin aktiivista palautumista kävelyn, vaelluksen ja pyöräilyn muodossa. Jakson lopussa vedin vielä pari kevyttä hölkkää terästettynä muutamalla spurtilla ja tunsin olevan valmis viimeiseen kovaan treeniblokkiin ennen kisaa. Jos alkuvuoden treenit olivat kakun leipomista niin tämän piti olla kakun kuorrutus.<br />
<br />
Tähän parin viikon treeniblokkiin oli suunniteltuna yli 200 km juoksua ja yli 6000 nousumetriä. Ensimmäinen treeni menikin ihan mukavasti 40 km ja 900 nousumetriä, meno oli kevyttä. Seuraavan päivän palauttava lenkkikin kulki vielä ihan mukavasti, mutta kolmantena päivänä kaikki romahti. Jo työpäivän aikana räkä rupesi valumaan nenästä ja seuraavana yönä kipeytyi kurkku ja nenä oli täysin tukossa ...työpaikalla riehunut kesäflunssa oli iskenyt. Pari viikkoa siinä sitten meni flunssasta toipuessa ja olo oli sen verran heikko että treenaaminen ei tullut kyseeseenkään.<br />
<br />
Alun perin treeniohjelmassani oli kolme keventelyviikkoa ennen kisaa. Mutta koska olin nyt jo "kevennellyt" neljän viikon ajan, muutin loppuviikkojen ohjelmaa niin että vedin kaksi ihan normi treeniviikkoa ja keventelyn jätin kisaviikolle. Tällä tavalla saisin kenties viritettyä itseni edes jonkunlaiseen kisavireeseen kesäflunssan jäljiltä.<br />
<br />
12.7.2019 olin saanut treenejä kasaan seuraavasti:<br />
<br />
Juoksua: 1855 km, nousumetrejä: 27179 m, käytetty aika: 222 h<br />
Pyöräilyä: 281 km, käytetty aika: 17 h<br />
Lihaskestävyys: 12h 49min<br />
Kävely/Vaellus: 39,5 km, käytetty aika: 9h 40min<br />
Kehonhuoltoa (venyttelyä/putkirullailua): noin 1,5h/päivä<br />
<br />
Merkittävimmät muutokset edellisiin vuosiin verrattuna:<br />
<br />
- Viikkokohtaiset nousumetri-tavoitteet (myös treenikohtaiset)<br />
- Talven lihaskestävyystreenit (ja keväällä näiden tilalle tuli mäki-intervallit)<br />
- Lyhyet mäkispurtit voimatreeninä kerran viikossa<br />
- Yksi lepopäivä viikossa<br />
<br />
<b><u>Matka Äkäslompoloon</u></b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
11.7.2019 Ensimmäinen lomapäivä ja herätys klo 4.00 😶 ...nopea aamupala, viimeiset pakkaukset ja suunta kohti Helsingin rautatieasemaa josta klo 6 aamujunalla suunta kohti Rovaniemeä. Junamatka sujui ilman ongelmia ja Rovaniemellä minulla oli kolme tuntia aikaa käydä syömässä ennen kuin kisabussi lähtisi kohti Äkäslompoloa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Bussimatkalla rupesi tuntumaan että oli istunut yli 12 tuntia, kroppa ja varsinkin jalat olivat täysin jumissa. Kun lähestyimme Yllästä ja näimme tunturit ja vaarat horisontissa tuli suoraan sanoen kakat housuun ...juuri sen hetken jaloilla en nimittäin olisi kiivennyt ylös yhtäkään kukkulaa!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Eq79lz9pHrI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Eq79lz9pHrI?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<span style="font-size: x-small;">Iltalenkillä Äkäslompolossa</span><br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Perille päästyämme kävin kisakeskuksessa hakemassa numerolappuni ja samalla kävin Jounin kaupassa ostoksilla. Kaupassa huomasi että oli ollut paljon polkujuoksijoita liikenteessä, banaanit olivat nimittäin loppu 😁 ...tai oli siellä vielä jäljellä kolme lievästi epämuodostuneen näköistä reilun kaupan banaania ja ne minä sitten paremman puutteessa otin. Vein ostokset hotelliin ja sen jälkeen suuntasin vielä kevyelle iltahölkälle jotta saisin tukossa olevat jalat auki, ja tulipahan siinä samalla tutustuttua reitin loppuosaan 😊 </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmbrQFXfjdKYR9szVlVdkVz08TyZCxOAiSssAjb4OXp6z8EJ-C-fjYgKGZ7CauFA2bcBKFE-rAoib3fQ6M49bYaIpPnOA2qZIP91jyWB4o50-FNZAFIWoMTmPrroA5ZtFSyBMqlXwcZ7g/s1600/DSC_0012%257E2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmbrQFXfjdKYR9szVlVdkVz08TyZCxOAiSssAjb4OXp6z8EJ-C-fjYgKGZ7CauFA2bcBKFE-rAoib3fQ6M49bYaIpPnOA2qZIP91jyWB4o50-FNZAFIWoMTmPrroA5ZtFSyBMqlXwcZ7g/s400/DSC_0012%257E2.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huippu- (tai kenties hupi-) urheilijan lounas</td></tr>
</tbody></table>
Kisapäivän aamuna heräsin klo 8 ja kävin Äkäshotellissa aamupalalla. Kisapäiväksi tämä oli jotenkin outo koska itselläni ei ollut minkäänlaista kisajännitystä ilmassa, olotila oli erittäin rento. Ainoat asiat joita pähkäilin oli lounaan syömisen ajankohta, ja paitavalintaa starttiin (otanko päälle paksumman pitkähihaisen paidan vaiko en). No, mehevällä burgerilounalla kävin sitten klo 13 ja paksumman pitkähihaisenkin päätin ottaa päälle starttiin, yön lämpötilaksihan oli luvattu vain 5 astetta 😊<br />
<br />
<br />
<b><u>Pallas-Rauhala 20,9 km:</u> <i>"Joka pieremättä kusee, se naimatta kuolee."</i> </b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHWFjbTblfsgkcGnD4x02KVfsr-Trv0ruKGZp2-VTsk2IZOkdhc7JgSV-O9dXkJ0AWnvqKgqfCaiX6KEjMuNhcqL3qD_wihJOqeW4vbJ0b5qC3z3TIaUvG4wrsNAluFJGlpccQbQLVsw/s1600/DSC_0017%257E2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHWFjbTblfsgkcGnD4x02KVfsr-Trv0ruKGZp2-VTsk2IZOkdhc7JgSV-O9dXkJ0AWnvqKgqfCaiX6KEjMuNhcqL3qD_wihJOqeW4vbJ0b5qC3z3TIaUvG4wrsNAluFJGlpccQbQLVsw/s400/DSC_0017%257E2.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Keskiyön lähtö</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Saavuimme busseilla Pallakselle vajaa tunti ennenen lähtöä. Sää oli selkeä mutta jäätävät tuulenpuuskat saivat melkein koko porukan siirtymään suoraan Lapland Hotels Pallaksen sisätiloihin odottamaan lähtöä. Lähdön odottaminen tuntui pieneltä ikuisuudelta vaikka kyse oli vain noin 50 minuutista. Mutta tulihan se vihdoin sieltä: ...3, 2, 1 Turvallista matkaa!!!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Alussa mentiin loivaa nousua poistuessamme hotellin pihalta. Pidin vauhdin todella rauhallisena ja sykkeet matalina. Mummoja ramppasi ohi vasemmalta ja oikealta, olisikohan tämä ollut minulle hitain lähtö koskaan? Noin 500m jälkeen reitti kääntyi metsään ja polulle. Vaikka nyt mentiin koko ajan loivaa alamäkeä Pallaskeron sivustaa, maasto oli sen verran teknistä (juurakkoa, kivikkoa jä märkiä kohtia) että letkan vauhti pysyi suht hitaana. Joillakin osuuksilla huomasin että pystyin pitkällä askeleella kävellen pysymään letkan vauhdissa mukana ja tätä käytin hyödykseni. Maltillisen vauhdin lisäksi oli tarkoitus olla tarkkana myös juomisen suhteen: 2 suullista Tailwindin urheilujuomaa joka 10 minuutti ...tällä nesteytys-strategialla oli tarkoitus mennä alusta loppuun.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Loiva nousu Lommoltunturille alkoi. Jossain 6-7 km paikkeilla alkoi tuntumaan siltä että nyt olin lämmitellyt tarpeeksi. Toisella miesjuoksijallakin oli selkeästi sama tunne ja hän lähti ohittamaan edellä olevia ja minä lähdin peesiin. Ei vauhti nyt kuitenkaan mikään hirmuinen ollut mutta kävelyosuuksien määrää vähentyi ja eroa takana oleviin tulikin aika nopeasti. </div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0JoGrIw5NSAkqhq23ZvTcItuAljaOWvwk2bjYM7KZZJPHFMGNw_XqJCfWiaGZmqtkixrSHiikm5p-13AYrVsiFz2OW2Cohwy0gfbNSuwRvT4rl-9N959pZ5PzmZIlwHjLv13oYvFmFq8/s1600/DSC_0018%257E2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0JoGrIw5NSAkqhq23ZvTcItuAljaOWvwk2bjYM7KZZJPHFMGNw_XqJCfWiaGZmqtkixrSHiikm5p-13AYrVsiFz2OW2Cohwy0gfbNSuwRvT4rl-9N959pZ5PzmZIlwHjLv13oYvFmFq8/s400/DSC_0018%257E2.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yöllisiä maisemia Lommoltunturilla</td></tr>
</tbody></table>
Noin 8 km kohdalla päästin Lommoltunturin laelle ja samalla juostiin kiinni edellä juosseen noin 10 juoksijan letkan jota veti kolme Samba Trail Running Clubin juoksijaa. Asetuin letkan perälle, siitä pystyi hyvin kontrolloimaan tilannetta. Tunturilla oli helposti juostavaa polkua ja tässä edettiinkin parin kilometrin verran ihan mukavaa vauhtia. Kun takana ei näkynyt ketään ja letka eteni suhteellisen rentoa vauhtia, päätin että tässä on hyvä kohta napsia muutama valokuva. Pysähdyin ja otin muutaman kuvan, samalla iski kusihätä. No tätä kauniimpaa kusipaikkaa ei ihan helpolla löydy, toimeen siis! ...oikein nautiskelin, tämän minä ainakin osaan! 😂 (enkä muuten piereskellyt joten kohtaloni taitaa olla sinetöity 😁 ). No niin kuvaustauko pidetty, ei kun ajamaan letkaa kiinni! Tästä alkoikin alamäki jota tuoreilla jaloilla oli ihan mukava tykittää alas. Ehkä kilometri myöhemmin tavoitin tutun letkan joka oli juuri nousemassa Mustakerolle. Keron päällä oli taas tarjolla juostavaa maastoa ja osalle letkan vauhti oli selkeästi ollut liian hidasta ja he lähtivät karkuun. Itse en tässä vaiheessa viitsinyt lähteä ohittamaan, vauhti oli kuitenkin ihan ok ja tässähän oli enää Mustakerolta lasku sekä Koivakeron nousu/lasku jäljellä ennen Rauhalan huoltoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/IwbffA3XT5o/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/IwbffA3XT5o?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Lyhyt videopätkä Lommoltunturilta</span></div>
<br />
Pari pientä ongelmaa ilmeni tällä ensimmäisellä osuudella. Bodom Traililla ja Karhunkierroksella olin käyttänyt 1000 Mile Trail Sockia erittäin märissä olosuhteissa ilman mitään ongelmia. Tähän kisaan olin kuitenkin vain muutaman viikon kokemuksella (kuivissa olosuhteissa) valinnut 1000 Mile Fusion Sockin, ja niinhän siinä sitten kävi että kenkien kastuessa sukat menivät jotenkin ihmellisesti ryttyyn ja aiheuttivat rakkomaisia tuntemuksia minun päkiöihin.<br />
<br />
Toinen ongelma oli minun oikea polvi. Viikkoa ennen kisaa onnistuin duunissa pamauttamaan polven kaapinoveen ja nyt kipua rupesi tuntumaan juuri siinä kohdassa polvea. Tällä osuudella se ei vielä pahasti haitannut, mutta pientä kipuilua oli koko ajan.<br />
<br />
Saavuimme Rauhalan huoltoon...<br />
<br />
Aika: 2h 57min (Sijoitus miesten sarjassa: 48)<br />
<br />
<br />
<b><u>Rauhala-Pahtavuoma 11,4 km:</u></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfq6eYFELA-Su7DpfHTa-4MIVse_UonJ9YubEAEE7cNRq8U-K_a1e4EDco50wdx7rRDLmr9oAzqZt0-KcDRU1AC25Dj_ZgxYIiaySxQQQt5wQCcCe89h_gQSZm6wJzLapttR7PWA5JyWo/s1600/giphy.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="269" data-original-width="480" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfq6eYFELA-Su7DpfHTa-4MIVse_UonJ9YubEAEE7cNRq8U-K_a1e4EDco50wdx7rRDLmr9oAzqZt0-KcDRU1AC25Dj_ZgxYIiaySxQQQt5wQCcCe89h_gQSZm6wJzLapttR7PWA5JyWo/s400/giphy.gif" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Otin heti huoltoon saavuttuani kengät pois jalasta ja yritin saada märät sukat kunnolla jalkoihin jotta rakot eivät enää pääsisi pahanemaan. Huomasin että muu porukka lähti jo jatkamaan matkaa ja iski pienoinen kiire, mutta vesipullot piti kuitenkin vielä täyttää urheilujuomalla. Otin taskusta minigrip-pussit joihin olin valmiiksi annostellut Tailwindin urheilujuomajauhetta, ei tarvinnut muuta kuin kaataa jauheet pulloon ja vettä päälle. Ensimmäisen pussin kanssa kuitenkin hoppuilin vähän liikaa ja se jotenkin lipesi kädestäni niin että valkoista jauhetta lensi vaatteille ja naaamaan ...olo oli vähän kuin kokaiinikauppiaan pojalla jauhekaupassa 😂 Loput pulloista sain sitten täytettyä vähemmällä sähläyksellä. Otin vielä kouraan vähän sipsejä ja niitä popsien suuntasin kohti seuraavaa etappia.<br />
<br />
Tässä kohtaa siirryttiin melko pitkälle ja suoralle asfalttipätkälle. Yritin tiirailla josko porukkaa jonka kanssa olin tullut huoltoon näkyisi jossain, ja näkyihän ne siellä puolen kilometrin päässä ...eli ei muuta kun jalat rullaamaan ja perään. Juoksu kulki tiellä todella hyvin ja ohitin muutaman 160 km-juoksijan. Pääsin ehkä vähän lähemmäksi porukkaa jota tavoittelin mutta kun 3 km:n päästä käännyttiin tieltä takaisin metsään minulla ei ollut näköetäisyyttä heihin. Tämä veti mielen vähän matalaksi mutta kokosin itseni ja rupesin tunkaamaan ylös seuraavaa nousua (Kesälaki). Ohitin yhden naisjuoksijan ja tästä sain lisää energiaa ...vauhtini nousuissa oli hyvä ja syke pysyi kuitenkin matalana, hyvin kulki! Jatkoin kiipeämistä ja melko pian aloin kuulemaan puheensorinaa jostain ylempää. Sieltä tulikin pian tutun Samba-trion selät vastaan.<br />
<br />
Tämän jälkeen huiputettiin vielä Risulaki ja Kolvakero. Tällä osuudella kaikki nousut olivat suhteellisen hitaita (edettin kävellen) ja laskut erittäin jyrkkiä (ei todellakaan tehnyt hyvää kipuilevalle polvelle eikä orastaville rakoille).<br />
<br />
Seuraavana vuorossa oli Pahtavuoman huolto...<br />
<br />
Aika: 4h 38min (Sijoitus miesten sarjassa: 44)<br />
<br />
<br />
<b>Pahtavuoma-Peurakaltio 13,6 km:</b><br />
<br />
Tässä huollossa ei oleskeltu kuin ehkä pari minuuttia. Minulla oli vielä runsaasti urheilujuomaa jäljellä pulloissa joten keskityin vain syömään banaaninpuolikkaan ja otin jotain muuta pientä purtavaa samalla odotin että muut saisivat huollonsa suoritettua.<br />
<br />
Osuuden alussa edettiin suht helppoa metsäpolkua noin parin kilometrin ajan. Tämän jälkeen reitti jatkui 5 km loivalla nousulla Mustakerolle. Nämä pätkät mentiin suurimmilta osin juosten ja nousun lopussa minua alkoi väsyttää kovasti. Kun laskettin alas Mustakerolta pohdiskelin jopa pienen huilitauon pitämistä. Pieni välikuolema siis yllätti, mutta seuraava jyrkkä nousu Äkäskerolle pelasti minut. Niin ihmeellistä kuin se olikin, niin jalkani palautuivat tämän jyrkän ja pitkän nousun aikana ja kun Äkäskeron huipulla vaihdettiin taas juoksuun, seuraavat 5 km sujuivat reippaalla vauhdilla ...ihan kuin mitään väsymystä ei olisi koskaan ollutkaan.<br />
<br />
<i>"Saavumme kohta Peurakaltioon jossa on tarjolla pizzaa, kokista ja vihreitä kuulia. Jatkoyhteys Kotamaja1:seen lähtee raiteelta 1 klo 06.50"</i><br />
<br />
Aika: 6h 50min (Sijoitus miesten sarjassa: 39)<br />
<br />
<br />
<b><u>Peurakaltio-Kotamaja1 8,8 km:</u></b><br />
<br />
Peurakaltion huollossa oli tosiaan melkoiset pippalot menossa ja tänne olikin majoittunut suuri määrä 105 ja 160 km-juoksijoita nauttimaan hyvästä tarjonnasta. Täällä oleskelin minäkin vähän pidempään kun vaihdoin jalkaan kuivat sukat, otin dropbagista varamandariinin ja lisää Tailwindin urheilujuoma-jauhetta reppuun, join puoli litraa kokista ja täytin pullot urheilujuomalla. Aikaa tähän meni noin 12 minuuttia ja Sambalaiset, joiden vetoapua olin säälimättömästi käyttänyt hyväkseni alkumatkalla, ehtivät livetä karkuun jo vähän aiemmin.<br />
<br />
Lähdin matkaan. Tästä eteenpäin oli luvassa metsäteitä ja suurimmilta osin loivaa laskua aina Kotamaja1-vesipisteelle asti. Alkumatkalla, minun vielä napostellessa mandariinia, seuraani liittyi naisten sarjan kahdeksanneksi sijoittunut juoksija. Me taivallettiinkin sitten kutakuinkin samaa tahtia seuraavat 40 km 😊<br />
<br />
Tällä osuudella taisin jossain vaihessa mainita että "kylläpä kulkee yllätäävän hyvin vaikka takana on jo yli 50 km" ...eipä olisi pitänyt, oli vain ajan kysymys milloin kosahtaa 😁<br />
<br />
Noin 55 km, aika: 8h 01min<br />
<br />
<br />
<b><u>Kotamaja1-Kotamaja2 8,3 km:</u></b><br />
<br />
Kotamajan ensimmäinen vesipiste ohitettiin juosten koska molemmilla oli juomavarastot vielä hyvällä mallilla. Vesipisteellä oli kaksi 105 km-matkan miesjuoksijaa vettä tankkaamassa ...jee, sijoitus parani taas! 😊 Seuraavaksi olisi vuorossa nousu Kukastunturille. Nousun alussa juostiin kiinni vanhat tutut Samban naisjuoksijat ja loput noususta taisimmekin tunkata melko reipasta vauhtia koska he jäivät meistä jälkeen. Sitten oli vuorossa noin 3 km:n laskeutuminen Kukastunturilta alas, tässä oli onneksi hyvä ja tasainen hiekka-alusta joten alas juokseminen oli oikein nautinnollista. Osuuden loppupuolella otettiin kiinni myös naisten sarjassa seitsemänneksi sijoittuneen juoksijan.<br />
<br />
Noin 63 km, aika: 9h 06min<br />
<br />
<br />
<b><u>Kotamaja2-Ylläsjärvi 21,1 km:</u> "- Nasaretin naulakauppa, Jeesus puhelimessa"</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixhBN6h4oRtvGUEucbs9tW50e6mB4GhaVcMu1u_on_41GgPGjk-iiHxrtPfqbQ9HAfEVcV1v-Qr52zLprLZA6xQelxM2e_kYZ-bM63zSVyxO1A6HARE-S59q7ZRR_BxCLLiEpwQ37Y9ww/s1600/ohnojesus.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="270" data-original-width="480" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixhBN6h4oRtvGUEucbs9tW50e6mB4GhaVcMu1u_on_41GgPGjk-iiHxrtPfqbQ9HAfEVcV1v-Qr52zLprLZA6xQelxM2e_kYZ-bM63zSVyxO1A6HARE-S59q7ZRR_BxCLLiEpwQ37Y9ww/s400/ohnojesus.gif" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kotamajan toisella vesipisteellä join pari mukillista vettä, pulloissa minulla oli vielä riittävästi juomaa seuraavalle 20 kilometrille. Vaihdettiin myös muutama sana parin 160 km-matkan amerikkalaisjuoksijan kanssa. He olivat todella väsyneen oloisia eivätkä nyt hirveästi ilahtuneet tiedosta että seuraava huolto oli niin kaukana 😁<br />
<br />
Jatkettiin matkaa mutta juoksukaverilla matka keskeytyi jo 300 m jälkeen kun hän huomasi että juoksusauvat unohtuivat vesipisteelle. Hän lähti takaisin sauvoja hakemaan ja minä jatkoin eteenpäin. Maasto oli vähän kumpuilevaa mutta muuten ihan helposti juostavaa ja vauhtini pysyikin kohtuullisena.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg__89aHH-n4eHanbMDwnTgX76mH09T2Ua-2N754PtKh7_2oxu2083x7yqT8TAkFkhS26Q3NlXp564W4Nu5dVa7mLMKgfFQxkJ2nNmd0kyme_JiYU4gKxdGmKVq4B9wUtsEGPUPvEPj-18/s1600/sillywalk.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="196" data-original-width="240" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg__89aHH-n4eHanbMDwnTgX76mH09T2Ua-2N754PtKh7_2oxu2083x7yqT8TAkFkhS26Q3NlXp564W4Nu5dVa7mLMKgfFQxkJ2nNmd0kyme_JiYU4gKxdGmKVq4B9wUtsEGPUPvEPj-18/s400/sillywalk.gif" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Vähän ennen 70 km:n täyttymistä alusta muuttui hitaammaksi, oli kiviä ja juurakkoa eikä jalat tykännyt tästä yhtään. Vaihdoin kävelyyn ja yritin olla osumatta kiviin ja juurakoihin ...tarkkaa hommaa, vähän kuin yrittäisi parantaa ripulia piereskelemällä. Vauhti hidastui, oikea polvi ja päkiät olivat nyt todella kipeät. Päätin ottaa särkylääkettä, otin repusta yhden pillerin ja laitoin vielä toisen varmuuden vuoksi housuntaskuun jos tulisi tarvetta lisäannokselle. Tässä kohtaa juoksukaveri joka oli käynyt noutamassa juoksusauvansa otti minut kiinni, se olikin ihan loistava juttu sillä juuri heikoimmilla hetkillä on hyvä että on kaveri vieressä kirittämässä 😊 ...jos yksin painiskelee ongelmien kanssa menee homma helposti pelkäksi löntystelyksi ja mököttämiseksi.<br />
<br />
Jossain Kesänkijärven kohdalla alkoi osuus jossa pitkospuita pitkin noustiin ylös kohti Kellostapulia. Tässä kohtaa pidin pienen taktisen tauon ja upotin pääni puroon ...ai että kylmä vesi virkisti. Otin myös taskusta pari vihreätä kuulaa ja niitä napostellessa aloin rauhallisesti etenemään pitkospuilla ylöspäin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLxEoFR8Zyz6bU9FgpRaMVdRRwM58YPVyXfapEfn2sgEcmXtV0KlHILKLM2aKeSwH4RHLX-GlCUAtS7ynz6VJA5EJx_NA3O_PCT_IFhBoMr09Kpi6Jywh303mei0dwx0KaoARfWmYVdXg/s1600/paarma.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="280" data-original-width="500" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLxEoFR8Zyz6bU9FgpRaMVdRRwM58YPVyXfapEfn2sgEcmXtV0KlHILKLM2aKeSwH4RHLX-GlCUAtS7ynz6VJA5EJx_NA3O_PCT_IFhBoMr09Kpi6Jywh303mei0dwx0KaoARfWmYVdXg/s400/paarma.gif" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kellostapulin rinteillä aurinko pääsi paahtamaan suoraan päälle ja kaivoin repusta esille BUFF:in lippiksen jonka olin edellisenä päivänä varmuuden vuoksi ostanut. Vaikka lippis pukee minua yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullaa, niin tällä kertaa tuli kyllä tehtyä onnistunut ostos ...olisin muuten varmaan saanut auringonpistoksen. Tämä "kierros" Kellostapulin ympärillä oli varmaan koko reitin rasittavin osuus. Sahattiin koko ajan rinnettä alas/ylös edestakaisin, ja ylöspäin mennessä joutui usein vielä kävelemään jonkun tyhmän kivikon läpi. Pari kertaa minulla oli myös reittimerkinnät hukassa, mutta kyllähän ne löytyi kunhan vähän ympärilleen katsoi.<br />
<br />
Ja niin kuin ongelmia ei olisi ollut ihan tarpeeksi muutenkin sain kimppuuni ryhävalaan kokoisen paarman. Ensi yritin käsillä huitoa tätä eläinkunnan Messerschmittiä pois mutta eihän se periksi antanut. Otin lippiksen pois päästä ja löin sillä niin kovaa kuin pystyin ...osui ja uppos, siitäs sait! "BUFF tappaa talossa ja puutarhassa!" ...vai miten se mainos nyt meni 😁<br />
<br />
83 km:n kohdalla alkoi alamäki kohti Ylläksen huoltoa mutta alamäestäkin oli nyt vaikea nauttia kun v*tutus-aste oli viimeisellä pätkällä noussut niin korkealle että sitä ei voinut enää millään asteikolla mitata.<br />
<br />
Aika: 12h 18min (Sijoitus miesten sarjassa: 34)<br />
<br />
<br />
<b><u>Ylläsjärvi-Kellokas 7,4 km</u></b><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKIVfcmowKrm7MkY88mo7xrJm6t_iAu3M-xAW_7MeLdNg7NT68RPnklZMn6BFRA5fTw8WugXqzlzCy_zapukCJPieuYWJji4FvAR74DuGKzgpqpMIaecWz0lNyiSfdCObGTDfw46WfWbU/s1600/_20190725_183247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1145" data-original-width="1600" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKIVfcmowKrm7MkY88mo7xrJm6t_iAu3M-xAW_7MeLdNg7NT68RPnklZMn6BFRA5fTw8WugXqzlzCy_zapukCJPieuYWJji4FvAR74DuGKzgpqpMIaecWz0lNyiSfdCObGTDfw46WfWbU/s400/_20190725_183247.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nousu Ylläkselle oli pitkä ja kivinen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Huollossa rauhoitin tilanteen, otin rauhassa vähän naposteltavaa samalla kun juttelin viimeisen pätkän kurjuudesta toisen miesjuoksijan kanssa. Sitten vielä juomapullot täyteen ja Yllästä valloittamaan! ...tämä huolto venyi ehkä turhan pitkäksi koska huomasin että jalat olivat ihan kohmeessa alkunousun aikana. Jossain vaiheessa mieleeni juolahti erään "viisaan" miehen sanat: "<i>Jos ei tällainen peli lopu niin sitten se jatkuu!</i>". Päätin että eipä muuten jatku! ...rupesin keskittymään etenemiseen, enää en ihaillut maisemia vaan katsoin ainoastaan mihin seuraavaksi laittaisin jalkani kivikossa, ja suunnan piti olla eteenpäin! ...tämä taktiikka toimikin yllättävän hyvin 😊<br />
<br />
Lasku toisella puolella Yllästä osoittautuikin sitten vaikeammaksi palaksi. Alusta oli alussa hiekkatietä ja lopussa asfalttia ja muutaman loivemman osan pystyinkin juoksemaan. Mutta oli myös useampi jyrkempi kohta jossa jouduin tyytymään hitaaseen töpöttelyyn kun kipeä polvi ei kestänyt iskutusta.<br />
<br />
Olin juuri päässyt Ylläksen laskun pohjalle kun kuulin kannustushutoja ylempää. Hurrasivatko he kenties sille että pääsin ehjin nahoin mäestä alas? 😂 ...toiveajattelua, 37 km-kisan johtaja Simpasen Juusohan sieltä tuli rinnettä alas ihan hurjalla vauhdilla joten otin jalat kainaloon ja astuin kiltisti sivuun. Tarkoituksena oli myös kannustaa mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään Juuso hävisi jo seuraavan mutkan taakse, reaktiokykykään ei ehkä enää ollut ihan parhaimmillaan 😁<br />
<br />
Edessä oli taas pieni puro jossa kastelin lippiksen, tämän jälkeen hölkkäsin pari viimeistä kilometriä kohti Kellokkaan huoltoa.<br />
<br />
Aika: 13h 47min (Sijoitus miesten sarjassa: 33)<br />
<br />
<br />
<b><u>Kellokas-Äkäslompolo 13,9 km</u></b><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF9BC49Lbs5uNs-FJ_lqzL-txUW6BJsRLRHYZTAqNGcdcDEBsRiPXMYi7pjhl0gP7GtfZz6GbtZk662OlKqPUebKgJ-ej1aB2jrWnw-Dt4noXxE9NhRwhaUL39rzU7tqCfwt2kDbYJwRY/s1600/AQ3I7399.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="658" data-original-width="1024" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF9BC49Lbs5uNs-FJ_lqzL-txUW6BJsRLRHYZTAqNGcdcDEBsRiPXMYi7pjhl0gP7GtfZz6GbtZk662OlKqPUebKgJ-ej1aB2jrWnw-Dt4noXxE9NhRwhaUL39rzU7tqCfwt2kDbYJwRY/s400/AQ3I7399.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(Kuva: Aapo Laiho IG: @aapolaiho)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kellokkaan huollossa oli tarjolla kokista ...ihan parasta tähän kohtaan!💓 Sieppasin sitä pari mukillista samalla kun paikalla oleva valokuvaaja keskittyi ottamaan kuvia numerolapustani. Vielä vesipullon täyttö, pari marmeladi-karkkia matkaan ja menoksi. Samaan aikaan lähti matkaan myös naisten sarjassa 10 sijoittunut ja me kuljettiinkin samaa tahtia loppumatkan.<br />
<br />
Matka jatkui helppoa hiekkapohjaista tietä pitkin joka sekin tuntui aika raskaalta kun mieli jo odotti reitin viimeistä isoa "estettä" ennen maalia, eli Pirunkurun nousua. Oloa ei yhtään helpottanut se että pariin otteeseen tuli vastaan ihmisiä jotka totesivat että "hyvä hyvä, kohta tulee Pirunkuru" ...tuo "kohta" kun on aika suhteellinen käsite. Kun vajaat 100 km painaa jo jaloissa, "kohta" voisi ehkä olla 100m tai ehkäpä korkeintaan seuraavan mutkan takana, eikä parin kilometrin päässä niin kuin se nyt oli 😁 ( ja joo, tiedän kyllä että hyväähän he vain tarkoittivat 😊 )<br />
<br />
Kyllähän se Pirunkuru sieltä sitten lopulta tuli. Nousu alkoi melko loivana ja alussa oli vain vähän kivikkoa ja juurakkoa ...tätäköhän tää nyt oli?? ...no, se oikea mäki oli vain vähän ylempänä piilossa ja se "täytti" kyllä kaikki "odotukset". Tämä oli ensimmäinen mäki jossa huomasin että jalat olivat ihan totaalisen loppu. Vielä Ylläksen nousussa sain jotenkin puhallettua jalkoihin uutta puhtia mutta nyt se ei enää onnistunut ...homma meni hitaaksi laahustamiseksi. Kun pääsimme juoksukaverin kanssa ylös asti taisimme molemmat olla todella väsyneitä koska jatkoimme matkaa suoraan eteenpäin vaikka olisi pitänyt kääntyä oikealle. 250m ehdittiin kulkea ennen kuin huomattiin että oltiin väärällä reitillä ...joten ei kun 250m taaksepäin kivikon läpi ja takaisin oikealle reitille. Pummiin tuhraantui aikaa noin 5 minuuttia ja jälkeenpäin tämä jäi pikkasen kaivelemaan koska lopputuloksissa viiden minuutin sisällä minusta oli 3-4 juoksijaa jotka olisivat olleet ohitettavissa illman tuota pummia ...no, kaikkea ei voi saada 😁<br />
<br />
Selvitimme vielä muutaman sadan metrin kivikkoisen alamäen (jalat eivät tykänneet yhtään) ennen kuin pääsimme juoksemaan mukaville metsäteille. Kun sain eteeni baanan ilman juurakoita ja teräviä kiviä väsyneet jalkani saivat uuden elämän ja juoksu lähti rullaamaan. Viiden kilometrin ajan juoksin kuuden minuutin pintaan meneviä kilometriaikoja ja se tuntui oikeasti todella helpolta vaikka 100 km oli jo tässä vaiheessa ylitetty. Vielä muutama sata metriä pitkospuita pitkin... <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjKydOZfgn_8g-X8aFO7BSdmFOEy4qRMKLKlaUQN__CdQvJrwkiq9SpYSp19VPXy27MHAPCsmZhWxS4Ovq4QsXy7fDJI5kzlP-618EE_L6p3vFPgr0nVTg8VMMBYYbuIJoPtD5ad4rOI/s1600/runninggirl.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="320" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjKydOZfgn_8g-X8aFO7BSdmFOEy4qRMKLKlaUQN__CdQvJrwkiq9SpYSp19VPXy27MHAPCsmZhWxS4Ovq4QsXy7fDJI5kzlP-618EE_L6p3vFPgr0nVTg8VMMBYYbuIJoPtD5ad4rOI/s400/runninggirl.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Pitkospuiden jälkeen oli vielä pieni nousu hiekkatietä pitkin ja sitten käännös tielle joka kulki Äkäshotellin ohi ennen varsinaista maalisuoraa. Hotellihuoneeseen koukkaaminen tuntui kyllä tässä vaiheessa houkuttelevalta ajatukselta, siellähän odotti kylmät oluet jääkaapissa 😛 Onnistuin kuitenkin vastustamaan seireenien (tai Lapin Panimon tässä tapauksessa) kutsun ja jatkoin maalisuoralle. Viimeiset sadat metrit menivät kevyesti rullaten kun huomasin että edessäni ei enää ollut saman matkan juoksijoita. Jeeee, mä tein sen!!<br />
<br />
Aikaa käytin 15h 48min ja loppusijoitukseni miesten sarjassa oli 29, ja nelikymppisten (epätoivoisesti kadonnutta nuoruuttaan etsivien) miesten sarjassa olin 11 😊<br />
<br />
Kauden pääkisa on nyt suoritettu ja ehkäpä tähän mennessä parhaimmalla suorituksellani, olen kyllä tästä todella iloinen ja tyytyväinen. Kuitenkin nyt kisan jälkeisillä viikoilla olo on ollut lähinnä tyhjä ja haikea, eikä mikään ei oikein ole tuntunut miltään. Ihan kuin jotain puuttuisi...<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
...olispa rakkaa!</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm8k_jWcofZ7b65bdEDSr_WawC7iSb-5M58jQGa_Vg03DshTMq3ewBGlKiuI12K9MtTsCw2W15XWvaK9Rk72In7BhQ9VVnmHzffE98ImpjOW9HBxQ_zvgRU7X1DzVdgxlM95O11wwYJOk/s1600/_20190721_131616blog.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="710" data-original-width="1080" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm8k_jWcofZ7b65bdEDSr_WawC7iSb-5M58jQGa_Vg03DshTMq3ewBGlKiuI12K9MtTsCw2W15XWvaK9Rk72In7BhQ9VVnmHzffE98ImpjOW9HBxQ_zvgRU7X1DzVdgxlM95O11wwYJOk/s400/_20190721_131616blog.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hölmöjen hommaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: center;">
(Seuraava kisani on syyskuussa juostava Nuuksio Backyard Ultra)</div>
<br />
<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-78279312485852687962019-05-31T16:13:00.000+03:002019-07-25T20:33:27.991+03:00Karhunkierros 55 km 2019: Jekkua ja Kakkua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-YVgrjg8B8kALTuFKpkPIo7BjW2jVEvoe_K4rgTUErX3dFuKvkPFwMoQCaRF_Nr4amSvcAv6Zxwd8OqecDgFHbt1sysp36G7RJF_H7rD52LnPLNOSuaZzFcxlBbCJxxFVBuQgFX0fNPc/s1600/jekku22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="660" data-original-width="1200" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-YVgrjg8B8kALTuFKpkPIo7BjW2jVEvoe_K4rgTUErX3dFuKvkPFwMoQCaRF_Nr4amSvcAv6Zxwd8OqecDgFHbt1sysp36G7RJF_H7rD52LnPLNOSuaZzFcxlBbCJxxFVBuQgFX0fNPc/s400/jekku22.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
...EI, tämä ei siis ole tarina Jägermeister- ja kakkutarjoilusta vaan idea otsikkoon tuli Kakolan vankilassa istuneen "Raipen" elämänviisaudesta jonka hän hauskasti oli kirjoittanut vankisellinsä seinälle. Tässä kohtaa on nyt varmaan hyvä tarkentaa että en siis napsinut yllä näkyvää kuvaa vankilassa istuessani, vaan kymmenisen vuotta sitten kun työnantajani vei meidät virkistyspäivänä opastetulle kierrokselle Kakolan vankilaan. Mikäs työnantaja se sellainen sitten on joka vie työntekijänsä virkistymään vankilaan? ...sitäpä sopii miettiä 😂<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<b><u>Luku 1: "Jekku"</u></b><br />
<br />
Viime vuoden NUTS Karhunkierroksen 80 km-kisassa yritin jekuttaa (lähinnä itseäni) aivan liian kovalla alkuvauhdilla ja kakkuahan siitä sitten seurasi: 42 tuskaista kävelykilometriä "Barbapapa"-jaloilla. Tänä vuonna olin päättänyt että itse kisassa ei jekkuilla ollenkaan. Karhunkierros oli siis tarkoitettu treenijuoksuksi Ylläs-Pallaksen pidempää matkaa ajatellen, joten tavoitteeksi olin asettanut mahdollisimman tasapaksun ja tylsän suorituksen pienellä loppunostolla ja "pepun puristuksella" Valtvaaran ja Rukatunturin kohdalla.<br />
<br />
Treeniohjelmani tälle vuodelle on suunniteltu täysin NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km kisaa silmällä pitäen eikä siinä alun perin mitenkään huomioitu näitä lyhyempiä "treenikisoja". Olin siis ajatellut että vedän nämä ihan tuosta vain, osana ohjelmaa ja ilman erillisiä keventelyitä ja palautumisia. Jossain vaiheessa tulin kuitenkin järkiini (tajusin että olen vain keski-ikäinen elämääni kyllästynyt huonosti palautuva urpo, enkä mikään Henri Ansio) ja muutin ohjelmaa.Toukokuu tuli ja viikko ennen Bodom Trailia juoksin yhteensä 116 km johon sisältyi tupla-pitkikset ja yli 2000 nousumetriä (tämä on minulle iso määrä). Bodom Trailin kisaviikko menikin tuosta rääkistä palautuessa ja sain kuin sainkin jalat auki ja kisakuntoon viikonloppuksi. Bodomilla en tietenkään osannut juosta suunnitelman mukaan rauhallisesti ja maltilla, vaan menin niin kovaa kuin pystyin. Tämähän oli aivan "äärimmäisen fiksua" silmällä pitäen sitä että seuraavalla viikolla oli taas vuorossa ison treenimäärän viikko: 113 km + yli 2000 m nousua sisältäen tuplapitkikset. 😶<br />
<br />
Kun Karhunierrokselle oli kaksi viikkoa aikaa jalkani olivat pahemmassa jumissa kuin Sipilän hallituksen SOTE-uudistus pahimmillaan. Ensimmäisellä keventelyviikolla jouduinkin vaihtamaan kaikki paitsi yhden suunnitellun juoksulenkin pyöräilyksi tai levoksi. Vasta sunnuntaina uskalsin kokeilla lyhyttä polkulenkiä. Jalat tuntuivat kuitenkin edelleen todella väsyneiltä ja totesinkin kaverille että jos kisa olisi käyty sinä viikonloppuna, en olisi päässyt edes ensimmäiseen huoltoon saakka. Matkan vaihtaminen 34 km:iin oli erittäin vahvassa harkinnassa.<br />
<br />
Maanantaina lepäilin, rullailin jalkoja auki putkirullalla ja venyttelin. Tiistaina oli vuorossa perinteinen kisaan valmisteleva lenkki joka sisältää 4*5min vähän reippaampaa mutta kuitenkin hyvin rentoa juoksua. Toisin kuin aiemmilla kerroilla en voinut tämän lenkin jälkeen todeta että "kunto on kohdallaan" vaan se oli enemmänkin "ehkäpä tullaan hengissä maaliin" ...ei kovinkaan vakuuttavaa.<br />
<br />
Voin sanoa että en ole koskaan keventelyn jälkeen ollut näin epävarma kisakunnostani, olinkohan tällä kertaa jekuttanut itseni pois pelistä jo ennen kisaa? 😶<br />
<br />
<br />
<b><u>Luku 2: Matka </u></b><br />
<br />
Torstaina matkustin lentäen Kuusamoon. Koneessa taisi olla enimmäkseen polkujuoksijoita, ainakin mitä nyt varusteiden ja vaatetuksen perusteella pystyi päättelemään. Vierustoveri koneessa oli lähdössä 166 km:n matkalle ja lentomatka sujuikin sitten mukavasti ja nopeasti polkujuoksusta pölisten.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/fittXfPVJDM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/fittXfPVJDM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Perjantai-aamuna heräsin aikaisin ja kävin syömässä aamiaisen jonka jälkeen suuntasin kevyelle jalkoja avaavalle hölkälle. Ihme ja kumma! Jalat toimivat hyvin, askel oli kevyt ja hengitys kulki! ...tämä oli ensimmäinen positiivinen merkki kahteen viikkon. 😊 Lenkin jälkeen pyöriskelin kisa-expossa katsomassa varusteita ja sen jälkeen kuvasin 160 km-matkan lähdön (video yllä). Keli oli aurinkoinen mutta viileä ja kärkimiehet säntäsivätkin matkaan ihan huimaa kyytiä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvLB4gBzNolnvsNc2FNZiuJaKGw_RWTGglur1B2n81DkjLR1lQlREiibLxQ8tbAxzLSljPKZD0r3NAeZJQkn3ThIDOCBP3ftfcSgzL-Cz6Nnfa8bN68TawlEAXuguVQeDsJXFOxIf-Ko/s1600/_20190525_085853.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="456" data-original-width="720" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvLB4gBzNolnvsNc2FNZiuJaKGw_RWTGglur1B2n81DkjLR1lQlREiibLxQ8tbAxzLSljPKZD0r3NAeZJQkn3ThIDOCBP3ftfcSgzL-Cz6Nnfa8bN68TawlEAXuguVQeDsJXFOxIf-Ko/s400/_20190525_085853.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<b><u>Luku 3: Lähtö</u></b><br />
<br />
Koitti kisapäivän aamu ja heräsin yllättävän hyvien yöunien jälkeen klo 5. Laitoin kahvin porisemaan, ahmin vähän banaaneja ja jugurttia ja tsekkasin tilanteen 166 km:n gps-seurannasta. Klo 6 näinkin hotellihuoneeni parvekkeelta kun 166 km-matkan voittaja Jaakko Eskelinen kevyesti rullaten tuli maaliin shortseissa ja t-paidassa. Sen lisäksi että hän juoksi ihan järkyttävän hyvän ajan minua järkytti myös tuo pukeutuminen. Ulkonahan oli siis suht jäätävät kelit! 😱 ...itse päätin kyllä sitten laittaa pikkasen enemmän vaatetta päälleni, minä kun en ole mikään Jaakko ...urpoksi minua on kyllä joskus kutsuttu 😂<br />
<br />
Bussimatkalla Rukalta Oulangan lähtöön juttelin saksalaisen miehen kanssa jolle tämä oli ensimmäinen polkujuoksukisa ja myös ensimmäinen ultramatka. Hän oli selvästikin vähän hermostunut ja eniten taisi hermostuttaa kylmä ja sateinen keli. Mutta eiköhän tämä ollut kaikkien mielessä, enemmän tai vähemmän. Kun saavuimme Oulankaan satoi taas vähän reippaammin ja onneksi siellä pääsi Oulangan Luontokeskuksen sisätiloihin odottelemaan koska lähtöön oli vielä yli tunti aikaa.<br />
<br />
Klo 10.00 lähdimme matkaan ja reippaasti lähdettiinkin. Enismmäiset kilometrit sujahtivat 5min 30s tietämille, eli paljon nopeammin mitä olin suunnitellut (noin 6 min/km). Kolmannen kilometrin jälkeen vedinkin ihan suosiolla käsijarrua ja rauhoitin tilanteen. Kymmeneen kilometriin saakka reitti oli erittäin helppoa ja tasaista maastoa ja juoksu sujui ihan itsestään. Tämän jälkeen tuli vähän nousua ja vähän teknisempiäkin osuuksia. Iloisena yllätyksenä tuli se että niillä pätkillä joilla viime vuonna hakkasin jalkani lunastuskuntoon juurakossa, oli nyt levitetty paksu kerros soraa jolla juoksu kulki aika jouhevasti 😊<br />
<br />
Kitkajoen vierustassa meno sitten hidastui mutta yritin kuitenkin pitää vauhdin suhteellisen tasaisena kun vedin yhtä pientä porukkaa juurakon läpi. Hyvältä tuntui vieläkin, tasaista puurtamista.<br />
<br />
("Oulanka-Pieni Karhunkierros" osuus vei viime vuonna 3h 51min, nyt 2h 56min)<br />
<br />
<br />
<b><u>Luku 4: Pieni "Kakunkierros"</u></b><br />
<br />
Tultiin rappusia alas pienelle Karhunkierrokselle, nyt oli luvassa helppoa baanaa ja saisi taas juosta! Jotenkin minun jalat olivat kuitenkin tönkön oloiset, eikä juoksu vain ottanut kulkeakseen. Juostessani pohdiskelin asiaa ja todennäköistä on, että olin niin keskittynyt Kitkajoen juurakko-infernossa etenemiseen että unohdin säännöllisen urheilujuoman litkimisen hetkeksi. Mutta ei hätää, tämä oli selkeästi pitkiltä treenilenkeiltäkin tuttu "välikuolema" ja niistä pääsen yleensä yli hidastamalla vauhtia hetkeksi ja tankaamalla lisää energiaa.<br />
<br />
Vaikka pienen Karhunkierroksen loppu meni vähän himmailuksi saavuin Juuman (Basecamp) huoltoon ajassa 3h 40min, olin ihan aikataulssa vielä tässä vaiheessa. 😊<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Y_p8kFMCuTnXbxYkQqLQEx7TMFw1wWpt554yWCel_qFW58vMFVW_saExCBm3NS4uBTcZ6Mwjdolxjw3XkBoWxHNqk4_sSLmer2luTPzFZ53L9Er3MM_iqgVexftePqc_gzde-bs0WSI/s1600/spongebob.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="274" data-original-width="360" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Y_p8kFMCuTnXbxYkQqLQEx7TMFw1wWpt554yWCel_qFW58vMFVW_saExCBm3NS4uBTcZ6Mwjdolxjw3XkBoWxHNqk4_sSLmer2luTPzFZ53L9Er3MM_iqgVexftePqc_gzde-bs0WSI/s400/spongebob.gif" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><u>Luku 5: "Kakku"</u></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Juuman huollossa rupesin vähän liiankin huolellisesti korjaamaan syntynyttä energiavajetta. Vedin suuhuni pari kourallista sipsejä, pari banaaninpuolikasta, vihreitä kuulia ja kaksi mandariina. Mandariinit olivat kyllä tänäkin vuonna erittäin hyviä mutta tällä kertaa niitä ei oltu kuorittu valmiiksi. Se oli vähän huono juttu (ainoa miinus jonka järjestäjille antaisin), koska kylmillä nakkisormilla mandariinien kuorimiseen meni paljon aikaa ja sormet pääsivät kylmettymään lisää kun joutui ottamaan sormikkaat pois kädestä. No pieni juttuhan tuo oli, mutta täytyyhän sitä nyt löytää joku ketä syyttää aivan liian pitkistä huoltotauoista ...itsessä kun ei vikoja löydy, ei ei!😂</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kun vihdoin pääsin liikkeelle huomasin heti ensimmäillä kilometrillä että nyt tuli ahmittua liikaa, vatsassa hölskyi ja olo oli vähän outo. Tässä kohtaa ajattelin että merisuola ehkä vähän rauhoittaisi vatsaa ja rupesin repun taskusta sitä kaivamaan. Mutta eipä löytynyt! ...ei sitten perhana millään vaikka kävin kaikki juoksurepun taskut läpi ja olin ihan 100% varma että olin aamulla viimeisessä tsekkauksessa nähnyt suolapussin! Kymmenen minuuttia siinä varmaan meni harrastaessani geokätköjen etsintää reppuni syvimmissä onkaloissa 😁 ...sitten vain luovutin ja päätin että kävelen kunnes vatsa rauhoittuu. Kisan jälkeen suolapussi muuten löytyi housuntaskusta josta en tietenkään älynnyt sitä etsiä, kun en koskaan aikaisemmin ole sitä siellä pitänyt. Tulipahan taas opittua että mitään muutoksia normaaliin ei kannata tehdä kisapäivänä!</div>
<br />
Muutamia minuutteja kävelin vielä reippaasti jotta vatsa rauhoittuisi, mutta melko pian pääsin taas kunnolla juoksemaan. Tässä vaiheessa olin vielä hyvässä noin 7 tunnin loppuaikaan tähtäävässä vauhdissa mutta 40 km paikkeilla tulin yhteen jyrkempään alamäkeen ehkäpä vähän liiankin vauhdikkaasti ja oikea jalka laskeutui vinoon kiven päälle. Sain estettyä kaatumisen korjaamalla kropan asentoa, mutta oikea jalka otti kiinni kiveen ja polvi pääsi vääntymään jonkun verran. Ensin tuo ei tuntunut mitenkään pahalta ja jatkoinkin matkaa rennosti juosten mutta kymmenen minuutin sisällä polvessa alkoi tuntumaan melkoinen jyskytys ja kipu. Jyrkemmät alamäet jouduin tämän jälkeen kävelemään ja hankalia olivat myös paikat jossa maasto oli pehmeää.<br />
<br />
Jyrkkiä mutakivijuurakko-alamäkiä riitti osuuden lopussa ja meno pysyi tuskallisen hitaana. Mieli alkoi mennä mustaksi ja uhkaavasti tämäkin matka alkoi muistuttamaan viime vuoden kärsimysnäytelmää: "Samaa paskaa, eri housut!" ajattelin. No, Konttaisen huoltoon kyllä nyt mentäisiin vaikka kontaten ja housut kintuissa! 😀<br />
<br />
Osuuden lopusta jäi erityisesti mieleen parivaljakko jolla juttu luisti ja huonot vitsit seurasivat toisiaan. Itse olin vielä tässä vaiheessa siinä mielentilassa että jutut eivät nyt ehkä ihan uponneet, mutta kun jossain vaiheessa selvisi että toisella miehistä oli matkaeväänä pussillinen makkarapaloja mieleni virkistyi. Tuo oli mielestäni todella huvittavaa ja makkarapalat alitajunnassa nousu Konttaiselle sekä lasku alas huoltoon sujuivat kuin yhdessä hujauksessa 😁<br />
<br />
("Basecamp-Konttainen" osuus vei viime vuonna 3h 5min, ja nyt 2h 33min vaikka tämä ei mennyt läheskään putkeen)<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6KyBmHP-uUDzMJlMo5VxbRaYatQquwZngMyUFsDMuZJoirlZfo-ih7fOjW5ndYBd7EIjoQQzY2tPZD-hOm8a_tIjQNVmncn-DxbeUVycyKVhqiZgHF0F5HOSOpndqtZgm44XKIgQ-trc/s1600/_20190523_165103.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6KyBmHP-uUDzMJlMo5VxbRaYatQquwZngMyUFsDMuZJoirlZfo-ih7fOjW5ndYBd7EIjoQQzY2tPZD-hOm8a_tIjQNVmncn-DxbeUVycyKVhqiZgHF0F5HOSOpndqtZgm44XKIgQ-trc/s400/_20190523_165103.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä Rukalta Valtavaaralle ja Konttaiselle päin päivää ennen kisaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Luku 6: Konttainen-Ruka, "Täysillä sisään, ambulanssilla ulos!"</b><br />
<br />
Konttaisen huollossa täytin vain vesipullot, otin yhden mandariinin ja lähdin nousemaan Valtavaraa ylös. Tällä osuudella onnistuin jotenkin löytämään iloisuuden ja rentouden jonka olin edellisellä osuudella kadottanut. Jyrkät nousut sopivat kipeälle polvelleni erinomaisesti ja ohitin porukka koko ajan, tätä varten olin treenannut! Jyrkimmät alamäet jouduin vielä laskemaan hitaasti kävellen mutta ne oli tässä kohtaa sen verran lyhyitä että ei kauheasti haitannut. Valtavaaran huippu oli kyllä tällä kertaa pienoinen pettymys, kun siellä ei mitään upeita näkymiä ollut vaan tilalla oli sakeat sumuverhot. Toisaalta, enpähän minä ollut tänne näkymiä ihastelemaan tullutkaan. Valtavaaralta alas johtavilla hiekkapoluilla jossa ei tarvinnut väistellä tyhmiä kiviä ja juurakoita pystyin juoksemaan lähes normaalisti, jihuuu!! 😊 Minulla oli taas hauskaa, tuntui melkeinpä siltä kuin olisin juuri katsonut Spede Pasasen "Naisen logiikka"-elokuvan! ...tai ei ehkä kuitenkaan 😂<br />
<br />
Vielä viimeinen nousu Rukalle ennen laskua maaliin. Kun höyryten tunkkasin ohi yhdestä naisesta joka vähän lepäili ylämäessä, hän kysyi: "Mitä sä olet oikein vetänyt??" ...en edes muista mitä hänelle vastasin, mutta olisi pitänyt vastata että mitään muuta en ole vetänyt kuin Pyrkän vanhaa hyppyrimäkeä ylös ja alas tuhatkunta kertaa. Mutta kyllähän sitä tulee vedettyä aitoon norjalaistyylin astmalääkettäkin 😁<br />
<br />
Lopun alamäet tulin vauhdilla ja ohitin ehkä kymmenkunta juoksijaa siinä matkalla. Juoksin Karhunkierroksen portin läpi ja viimeiset portaat alas (ei siis hitaasti sivuttain kävellen niin kuin viime vuonna), jonka jälkeen punaiselle matolle ja maaliviivan yli ajassa 7h 35min. Se oli siinä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQJ0BTtBEyKYsa8QlJYCGaBDnRXaUTPScv9a9034NQuYY_D-seN_hJm5NCDjmTaLpWnicPViRcpcFsVoyifbWHulJ0iiuaRI8gflLMZ0AHxpbHr9IGGTPa-oxN1ErnS8zkLqv-pvdJa0/s1600/lecter.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQJ0BTtBEyKYsa8QlJYCGaBDnRXaUTPScv9a9034NQuYY_D-seN_hJm5NCDjmTaLpWnicPViRcpcFsVoyifbWHulJ0iiuaRI8gflLMZ0AHxpbHr9IGGTPa-oxN1ErnS8zkLqv-pvdJa0/s400/lecter.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Olihan minusta otettu virallinen maaliintulokuvakin, mutta koska taas kerran onnistuin näyttämään lähinnä sarjamurhaaja Hannibal Lecterin inkarnaatiolta en aio julkaista sitä koskaan missään 😂<br />
<br />
Kisan jälkeen kävin nopeasti syömässä jonka jälkeen linkutin (kipeä polvi oli tässä vaiheessa turvonnut ja mennyt todella jäykäksi) hotellihuoneen puolelle tuijottamaan tulospalvelua. 34 km:n matkalla oli nimittäin mukana 7 kaveria (kaikki ensikertalaisia) ja jännitin kovasti heidän kohtaloaan. Jännitettävää riittikin aina klo 23.45 asti kun viimeinenkin taistelupari raahautui erämaasta maaliin 😊<br />
<br />
Miten tämä kisa sitten kokonaisuudessaan meni? Kun tulin maaliin ensimmäinen tunne oli pieni pettymys, tuloshan olisi voinut olla niin paljon parempi. Toisaalta kun katson tavoitetta joka siis oli tasainen perusvarma suoritus pienellä loppurutistuksella, niin tämähän oli juuri sellainen. Alun ensimmäisiä kilometrejä ja lopun mäkirymyä lukuunottamatta sykkeet pysyivät peruskestävyys-alueella ja koko matkan keskisyke oli 154 (aerobinen kynnys on 155 joten aika lailla täysosuma oli tämäkin). Niin ja se polvi ...se paranikin sitten parissa päivässä eli pienellä säikähdyksellä selvisin tällä kertaa 😊<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Katse ja ajatukset on nyt käännetty kohti Ylläs-Pallaksen 105 km-matkaa...</div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-91972114045800664092019-05-17T16:35:00.002+03:002019-09-29T23:23:51.010+03:00Minä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkx7agVkqXAsx1xrU_EbfNHNzwlqWuCq4pGMHB8tFyhJV4TNAPhZcWCDbZRPb0_JUEYj0KzmxGTqciW-F_hKYSapTHlqwU4-Lu61HIGDTEkHpDrw4NCVuhDmNXkypFrmUX_mHu-836Ftc/s1600/hyvak-blog.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="495" data-original-width="603" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkx7agVkqXAsx1xrU_EbfNHNzwlqWuCq4pGMHB8tFyhJV4TNAPhZcWCDbZRPb0_JUEYj0KzmxGTqciW-F_hKYSapTHlqwU4-Lu61HIGDTEkHpDrw4NCVuhDmNXkypFrmUX_mHu-836Ftc/s320/hyvak-blog.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Olen aina juossut, joskin enimmäkseen vihreillä laitumilla nahkakuulaa jahdaten. Yli 20 vuoden ajan elämä oli osa jalkapalloa.<br />
<br />
Tuli vanhuus, hitaus ja kankeus ja vuonna 2009 päätin laittaa nappulakengät naulaan. Jalkapallon jättämä aukko oli iso ja tämä tyhjiö piti täyttää jollain muulla, kysymys olikin että millä? Vielä samana vuonna, kun olin Helsingissä seuraamassa kaverin kahden tunnin alitusyritystä puolimaratonilla, syttyi pieni kipinä. Pystyisinköhän itse samaan?<br />
<br />
Kestävyysjuoksun treenaamisestahan en silloin tiennyt/ymmärtänyt mitään, joten rupesin treenaamaan jalkapallosta tutuilla menetelmillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että suurin osa lenkeistä mentiin aivot narikassa ja kaasu pohjassa. Neljä kuukautta myöhemmin juoksin ensimmäisen puolimaratonini jossa tein kaikki mahdolliset aloittelijan virheet: liian paljon vaatteita päällä, liian kova alkuvauhti ja join liikaa urheilujuomaa (pakki meni sekaisin). Pääsinpä kuitenkin maaliin ja kahden tunnin tavoite alittui ihan reippaasti. Äitini erehtyi soittamaan minulle juuri maaliintulon jälkeen kun olin romahtanut uupuneena maahan. En ikinä unohda sitä hiljaisuutta langan toisessa päässä kun vielä täysillä huohottaen vastasin puheluun sanoilla: "...mä teen kuolemaa tässä!"<br />
<br />
Seuraavat vuodet kuluivat satunnaisia puolimaratoneja juosten ja ennätystä parantaen. Jossain vaiheessa tämä "kaasu pohjassa"-harjoittelu kuitenkin kostautui, jalat eivät enää kestäneet ja loukkaantumiset seurasivat toisiaan. Olin jo nuorena vitsaillut että kuolema korjaa minut kun täytän 40 ja niinhän siinä sitten tavallaan kävikin. 40v-syntymäpäivänäni työkaverit järjestivät minulle "hautajaiset/muistotilaisuuden" ja samoihin aikoihin hautasin myös kaikki liikuntaan liittyvät suunnitelmat kyseiselle vuodelle. Molempiin jalkapohjiin oli pesiytynyt plantaarifaskiitti ja lisäksi kroppa oli jo pidemmän aikaa ollut omituisessa tulehdustilassa jossa jatkuvan flunssakierteen kaverina oli ärhäkkä ihotulehdus. Yksi jalka oli jo haudassa...<br />
<br />
Vuoden 2017 alussa minun fyysinen kunto oli ehkä surkeampi kuin koskaan aiemmin. Haaveilin kuitenkin vielä juoksemisesta enkä muista tarkalleen mitä olin netistä etsimässä kun törmäsin "Buff Trail Tour Finland 2016 - NUTS Pallas"-kisavideoon. Katsoin videon varmaan 10 kertaan jonka jälkeen, sen enempää miettimättä, ilmoittauduin 55 km-matkalle. Oli vain pakko päästä sinne! Tästä "Hyväkuntoisena Hautaan"-projekti sai alkunsa.<br />
<br />
Aiemmista kommelluksista viisastuneena lähdin rakentamaan kuntoa maltilla peruskestävyydestä aloittaen. Tutustuin myös juoksuvalmennukseen lukemalla kirjoja ja vakoilemalla muiden juoksijoiden treenejä. Kuukaudet vierähtivät ja heinäkuussa juoksin ensimmäisen ultramatkani Pallas-Hetta-reitin upeissa maisemissa. Helpolla se ei tullut vaan matkalla tuli kirjaimellisesti vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Kyseisellä kisamatkalla sai alkunsa myös "Hyväkuntoisena Hautaan"-blogi johon rupesin kirjoittamaan <a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/search/label/Kisaraportti">kisaraportteja</a> ultra/polku-seikkailuistani, ehkäpä vähän kevyemmällä ja humoristisemmalla otteella verrattuna muihin juoksublogeihin.<br />
<br />
Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa, ja nyt on jo pari vuotta tullut vietettyä polku- ja ultrajuoksun ihmeellisessä maailmassa, eikä loppua tälle hulluudelle näy.<br />
<br />
<b><u>2017 (Juoksua: 2,467.77 km, Nuosumetrejä: 19,392 m)</u></b><br />
<br />
Bodom Trail 21 km<br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html">NUTS Pallas 55 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2017/09/nuuksio-classic-trail-marathon-42-km.html">Nuuksio Classic 42 km</a><br />
<br />
<b><u>2018 (Juoksua: 3,203.73 km, Nuosumetrejä: 27,690 m)</u></b><br />
<br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/bodom-trail-2018-mudasta-tuli-totta.html">Bodom Trail 21 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km.html">NUTS Karhunkierros 80 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/09/nuuksio-trail-ultra-70-km-royhtogorilla.html">Nuuksio Trail Ultra 70 km</a><br />
<br />
<b><u>2019</u></b><br />
<br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/05/bodom-trail-2019-kuin-juha-miedon.html">Bodom Trail 21 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/05/karhunkierros-55-km-2019-jekkua-ja.html">NUTS Karhunkierros 55 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/07/nuts-yllas-pallas-105-km-2019-oispa.html">NUTS Ylläs-Pallas 105 km</a><br />
<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2019/09/nuuksio-backyard-ultra-tuntini-murmelina.html">Nuuksio Backyard Ultra</a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-85626770332234852322019-05-07T16:44:00.003+03:002019-06-02T12:44:06.792+03:00Bodom Trail 2019 - Kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl6oBEjQ_AkCU0o2nYb41ciQzmxQ70qdGrf8LFjNQO7muSDK5Rkm0yanQ6-r8zmypiVlmALE8cyAjxSD9MSev2iVO-Gu8yNYZzNmJc1deohHyriooQyE_Hr36d__o59M-MK1eFEHRFGvE/s1600/mietaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="373" data-original-width="612" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl6oBEjQ_AkCU0o2nYb41ciQzmxQ70qdGrf8LFjNQO7muSDK5Rkm0yanQ6-r8zmypiVlmALE8cyAjxSD9MSev2iVO-Gu8yNYZzNmJc1deohHyriooQyE_Hr36d__o59M-MK1eFEHRFGvE/s400/mietaa.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Bodom Trailia edeltävien viikkojen aikana sosiaalisessa mediassa kävi kuhina: <i>"Reitti on nopeassa kunnossa...",</i> <i>"Kuivempaa kuin koskaan...",</i> <i>"Vähemmän mutaa..."</i> jne. Mutta siis mitä hittoa!?!? Bodom Trail ilman mutaahan olisi vähän kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä! Muta on mielestäni olennainen osa tämän kisan luonnetta enkä voisi kuvitellakaan juoksevani tuolla täysin kuivilla poluilla. Tulipa siinä melkein kyynel silmäkulmassa muisteltua miten aiempien Bodom-seikkailujen jälkeen löytyi mutaa mitä oudoimmista kehon onkaloista, jopa viikkoja jälkikäteen ...tätä ette varmasti halunneet tietää, mutta kerroinpahan kuitenkin 😂<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Oma lähtökohtani tämän vuoden kisaan oli ehkä vähän erikoinen kun nopeatempoisempaa juoksutreeniä ei vielä ollut takana kuin kolmen treenin verran (tämän kisan oli tarkoitus olla neljäs), eikä anaerobisen kynnyksen yläpuolellakaan ollut tullut käytyä kuin tilapäisesti kerran viikossa lyhyiden (10 sekunnin) mäkispurttien aikana. Mihin tämä riittäisi? Miten kauan jaksaisin juosta kovempaa vauhtia kuin treeneissä? ...kysmyksiä oli, vastauksia ei. Selvää oli ainoastaan se että lähtisin kisaan rohkeasti kahdella vaihteella: eteenpäin (hidas diesel) ja pakki (ei ole kovinkaan hyödyllinen polkujuoksussa).<br />
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkG7bGvn09Yhf1oc_PFCFXdiHQyGe-RqjM5njNnGDXBSmjm5kQ9J3yjhP2k3QBYxeKiqpnouJgLO7cconGhNcJ-KYYimovhYMqUFtiRjL9dJau1vSv0V7dXW0ICS8lhI0KpruE2Mvoj4g/s1600/DSC_1628%257E2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkG7bGvn09Yhf1oc_PFCFXdiHQyGe-RqjM5njNnGDXBSmjm5kQ9J3yjhP2k3QBYxeKiqpnouJgLO7cconGhNcJ-KYYimovhYMqUFtiRjL9dJau1vSv0V7dXW0ICS8lhI0KpruE2Mvoj4g/s400/DSC_1628%257E2.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maali/Lähtö-alueella oli odottava tunnelma ennen BUFF Trail Tourin avauskisaa,</td></tr>
</tbody></table>
Oli lähdön aika. Starttasin toisesta lähtöryhmästä viisi minuuttia ensimmäisen lähtöryhmän jälkeen ja viime vuodesta viisastuneena otin paikan heti toisesta "rivistä". Tavoitteena oli pitää paikastani kiinni ensimmäisen kilometrin tiepätkän aikana ja tällä tavalla välttää pahimmat ruuhkat kun siirryttiin tieltä polulle, melko ovela suunnitelma! 😀 Pientä jännitystä taisi olla ilmassa koska jo ennen "lähtölaukausta" minun syke pyöri 150 hujakoilla, eli reipasta aerobista harjoittelua ihan paikallaan seisten. Ja sitten matkaan! Kun oltiin juostu noin 200m tarkistin kellosta vauhdin, se näytti 4min/km + sekunnin rapiat ...siis minulle ihan hurjan kova alkuvauhti ja sykekin oli yli 170 😲 ...se siitä rauhallisesta aloituksesta! 😁 Kun ensimmäiset mäet tiepätkällä tulivat vastaan otin jarrut käyttöön ja juoksin vähän rauhallisemmin mäkiä ylös, kuitenkin samalla varmistaen että en menettänyt paikkaani letkassa. Siirryttiin polulle ja ensimmäinen kilsa tuli täyteen ajassa 4min 35s, olinkohan nyt kuitenkin aloittanut liian kovaa? ...tuntuma oli kuitenkin hyvä ja poluillahan vauhti kuitenkin rauhoittuisi vähän joten jatkoin matkaa.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidwcoBMQpmoxw0QJoBj-Eg-6IuNgz7ZzXGYOGRtYmgSPVoYZ5fcuq_vBsws2LTJWA75gPP9ReIYr5KIN79Zk6EVasOf2iOnP68M6Xm8tGSvdruJE1Be1tRuRlrFSsUuY3EGRcyNah6vOg/s1600/bodom2019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidwcoBMQpmoxw0QJoBj-Eg-6IuNgz7ZzXGYOGRtYmgSPVoYZ5fcuq_vBsws2LTJWA75gPP9ReIYr5KIN79Zk6EVasOf2iOnP68M6Xm8tGSvdruJE1Be1tRuRlrFSsUuY3EGRcyNah6vOg/s320/bodom2019.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä taitaa olla ensimmäinen kisakuva koskaan jossa EN näytä siltä <span style="font-size: 12.8px;">kuin olisin juuri tullut suolihuuhtelusta (Kuva: Poppis Suomela)</span></td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäisten nousujen aikana porukka hajaantui pienemmiksi ryhmiksi joissa pääsi mainiosti juoksemaan omaa vauhtia. Noin viiden kilometrin kohdalla alkoi jo tulla ensimmäiset ykköslähdön selät vastaan. Hetken verran jäin letkan perälle peesiin ja annoin hengityksen tasaantua mutta sopivan tilaisuuden tullen lähdin ohitukseen "nasta lautaan, mummot hautaan"-asenteella. Sama kuvio toistui vielä muutamaan otteeseen ensimmäisen kierroksen aikana. 12 km huoltoon tulin ajassa 1h 9min, eli neljä minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten eikä olo nyt kuitenkaan ollut erityisen heikko tai väsynyt.<br />
<br />
Huollossa join vain nopeasti lasillisen vettä ja jatkoin matkaa kohti toista kierrosta ja mutaisempaa tulevaisuutta. Huoleni olivat olleet turhia, sillä kyllähän sitä mutaa riitti tänäkin vuonna ja sain kaikki kriittiset paikat kunnolla voideltua. Toisen kierroksen juoksin suurimmilta osin yksikseni, mutta tulihan siinä matkalla myös ohitettua kymmenkunta ykköslähdön juoksijaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuFAH6N8F-8hx9V23L18eOKlqyfu2vQuzjfrvknrOAoBc4xpm4BKmamBRfr-D0xIdRhr7CFuIpZWkldtT3zNqOdSZLuuPl3tnf9Hd9AKmWZpRAWFPRgYGDKZVGouiiqq2fyxh6UYvCwxA/s1600/eye.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="258" data-original-width="496" height="166" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuFAH6N8F-8hx9V23L18eOKlqyfu2vQuzjfrvknrOAoBc4xpm4BKmamBRfr-D0xIdRhr7CFuIpZWkldtT3zNqOdSZLuuPl3tnf9Hd9AKmWZpRAWFPRgYGDKZVGouiiqq2fyxh6UYvCwxA/s320/eye.gif" width="320" /></a></div>
<br />
Noin 15 km kohdalla huomasin että takaa lähestyi juoksija rivakkalla tahdilla, eli ei kun kakkosvaihde silmään ja karkuun! ...paitsi että mitään kakkosvaihdettahan ei ollut ja vaihteen sijasta silmään iski juuri sillä hetkellä kuusenoksa, joten nyt edettiin sitten ykkösvaihteen lisäksi myös yhdellä silmällä. Samalla kun pohdiskelin varasuunnitelmaa (eli lähinnä että ottaisinko pakki-vaihteen käyttöön, vaiko en 😂 ), takaa-ajajani suhahti minusta ohi. Hän oli selkeästi joku suunnistaja ja suunnistajathan ovat kyllä paljon parempia juoksemaan maastossa kuin minä, joten päätin että hän saa mennä menojaan tällä kertaa. Mutta muita en kyllä aikonut enää ohitseni päästää!!<br />
<br />
Viimeisen kahden kilometrin aikana alkoi jo olla pientä väsymystä ilmassa ja erityisesti alamäissä meno oli enemmänkin Ozzy Osbournemaista töpöttelyä kuin juoksua. Tasaisella ja ylämäissä kuitenkin kulki vielä sen verran hyvin että onnistuin pitämään takaa-ajajat turvallisella etäisyydellä.<br />
<br />
Viimeiset puristukset ja maaliin ajassa 2h 8min, joka on minulle uusi henkilökohtainen ennätys Bodomilla! Parannusta viime vuoden juoksuun tuli siis yhteensä reippaat 8 minuuttia, eteenpäin ollaan siis selkeästi menty. Toki parannettavaakin löytyy ja ensi vuodeksi olisi kyllä kiva jos saisi "pyöräkaupasta" pari vaihdetta lisää. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella se helpottaisi rytminvaihdosten tekemistä ja toisi lisää vauhtia 😊<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-O1YLaG2oUdAIYaBH_tnXd348xMhjJT7xtwrgB_Eqd_rqZT-qDRtCaKCtf3lyVjbf_q6I-H7anKdSLQzlSbXDkMmUBUqUg-B8FmOg4VCsuRWLmxN_3-WywKDLtMgHdRcLjeDzcC0Syzg/s1600/mud.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="199" data-original-width="309" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-O1YLaG2oUdAIYaBH_tnXd348xMhjJT7xtwrgB_Eqd_rqZT-qDRtCaKCtf3lyVjbf_q6I-H7anKdSLQzlSbXDkMmUBUqUg-B8FmOg4VCsuRWLmxN_3-WywKDLtMgHdRcLjeDzcC0Syzg/s1600/mud.gif" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä sain Bodom-mutani ja Mietaan Juha sai mämminsä 😊</div>
<br />
Kolmen viikon päästä on sitten vuorossa toinen tärkeä askel kohti kauden pääkisaa (NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km), eli NUTS Karhunkierroksen 55 km-matka. Syksylle sain nyt myös buukattua mielenkiintoisen kisan kun menin ilmoittautumaan Nuuksio Backyard Ultraan. Jännittävä juoksuvuosi tulossa...<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-52685550639991272842018-09-05T18:08:00.000+03:002019-05-09T12:44:34.144+03:00Nuuksio Trail Ultra 70 Km: Röyhtögorilla otti lukua<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAU0GbZH7V8boykObWI5a2nHsY3nAR2WS8FE0sYyHj32u6idYsxsRuxLPman3sz3pMPC9sVSObLdAuW61BBrKVA3fWwXnABJ8nyhYtAUgFzu-_vJh6gMxCj4dQd3aJM_U-8D-5Zvx8ZMk/s1600/tyson2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="478" data-original-width="800" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAU0GbZH7V8boykObWI5a2nHsY3nAR2WS8FE0sYyHj32u6idYsxsRuxLPman3sz3pMPC9sVSObLdAuW61BBrKVA3fWwXnABJ8nyhYtAUgFzu-_vJh6gMxCj4dQd3aJM_U-8D-5Zvx8ZMk/s400/tyson2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><b>"Everybody has a plan until they get hit in the face" (Mike Tyson)</b></i></div>
<br />
Tämä vanha viisaushan ei päde pelkästään nyrkkeilyyn, vaan elämään noin yleisestikin. "Osuma kasvoihinhan" voi olla mikä yllättävä tapahtuma/asia tahansa joka kääntää elämän ja kaikki olemassa olevat suunnitelmat päälaelleen. Suunnitelma oli minullakin Nuuksio Trail Ultraa varten: olin käynyt tutustumassa reittiin etukäteen, päättänyt millä strategialla lähden liikenteeseen, testannut syötävät/juotavat/varuusteet treenilenkeillä ja juossut ison määrän kilometrejä kesän aikana. Tiesin tosin että kun on kyse minun laatimasta suunnitelmasta, voi luottaa ainoastaan siihen että se kusee 100% varmuudella ...on vain kyse siitä, milloin, millä tavalla ja miten paljon 😃<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Ensimmäiset "vartalo-osumat" otin vastaan jo viikkoa ennen kisaa kun pieni flunssanpoikanen pääsi yllättämään. Pelkäsin jo pahinta mutta parin päivän räkimisen ja köhimisen jälkeen olo kuitenkin parani. Epävarmuushan ei tietenkään loppunut siihen, sehän nyt olisi ollut aivan liian helppoa, vaan heti flunssailun päätyttyä vatsa päätti mennä sekaisin ja se toimi parin päivän ajan aivan miten sattui. Pari "osumaa" siis, mutta ei vielä tyrmäystä.<br />
<br />
Vähemmän loistavasti menneen <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km.html">Karhunkierroksen 80 km</a>:n jälkeen päätin tehdä pari muutosta:<br />
<ol>
<li>Juominen kisan aikana<br /><br />Karhunkierroksella join 20 min välein eikä se, varsinkaan lämpimällä kelillä, ollut riittävästi. Kesän helteiden aikana kokeilin juomista 15min välein pitkien lenkkien aikana ja se näytti sopivan minulle hyvin.</li>
<li>Kengät<br /><br />Puolitoista vuotta käytössä ollut luottokenkä Salomon S-Lab Sense Ultra (vanha vuoden 2017 malli) sai nyt väistyä ja otin käyttöön Hokan Torrent-kengät joissa on jonkun verran enemmän vaimennusta (varsinkin päkiän kohdalla). </li>
</ol>
<div>
Nukkuminen kisaa edeltävänä yönä on aina ollut minulle vaikeaa ja vielä vaikeampaa se on kun kisassa on aikainen aamulähtö. Nukahtamis-suunnitelmani oli kuitenkin (tälläkin kertaa 😃 ) suorastaan sairaan nerokas:<br />
<ul>
<li>Torstai: nukkumaan klo 20 ja herätys klo 03 perjantaina</li>
<li>Perjantai: nukkumaan klo 18-19 ja herätys klo 01 lauantaina</li>
</ul>
</div>
<div>
Joo-o... suunnitelman ensimmäinen vaihehan sujui loistavasti mutta perjantai-iltapäivällä iski sitten ihan järkyttävä väsymys. En kuitenkaan voinut vielä siinä vaiheessa mennä nukkumaan, kun kisavalmistelut olivat vielä pahasti kesken, joten sinnittelin väkisin väsymyksen yli. No, klo 18.30 oli sitten aika siirtyä Nukkumatin kotikonnuille, mutta enää ei tietenkään väsyttänyt yhtään. Sänkyyn menin kuitenkin ja siellä sitten yritin nukahtaakseni laskea lampaita, vanhoja mummoja ja irtohampaita ...mikään ei toiminut! Puolen yön paikkeilla, viiden tunnin pyöriskelyn jälkeen hermot menivät lopullisesti ja nousin ylös syömään "aamupalaa". Tämä napakka "osuma" kolahti jo vähän päähän, mutta vielä pysyin pystyssä ...ja ennen kaikkea hereillä 😃<br />
<br />
04.20 tilaamani taksi odotti ulkopuolella ja sen kyydissä suuntasin kohti Siikarantaa ja Hotelli Nuuksiota jossa oli kisan lähtö- ja maalialue. Vähän oli taksikuski kyllä ihmetellyt että kuka hullu nyt tähän aikaan vuorokaudesta suuntaa tuonne ryteikön keskelle? ...reissu meni rattoisasti kuskin kanssa rupatellessa ja viideltä olin jo perillä, oli hyvin aikaa laittaa varusteet kuntoon ja valmistautua kisaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipyaLeR55_PQxzJNh66rbBafq5zuwFm7pSqYPc7OhGu9MFNeSGqEuYa3uvYzYyh3lOaouxGzksYrZHrAYdBSOim-sx6wqK9eCA4KbRUcuYWivC6nhSaa-25c1t1WlA09MO_XRF_bq_AuA/s1600/nuuksio_lahto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipyaLeR55_PQxzJNh66rbBafq5zuwFm7pSqYPc7OhGu9MFNeSGqEuYa3uvYzYyh3lOaouxGzksYrZHrAYdBSOim-sx6wqK9eCA4KbRUcuYWivC6nhSaa-25c1t1WlA09MO_XRF_bq_AuA/s400/nuuksio_lahto.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muutama minuutti ennen lähtöä...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b><u>0 - 11 km:</u></b> <i>"Juoksee kuin virtahepo, pistää kuin ampiainen"</i><br />
<br />
Lähtö oli siis klo 6.00, tässä vaiheessa olin ollut hereillä 27 tuntia putkeen mutta en kuitenkaan tuntenut itseäni kovinkaan väsyneeksi. Keli oli lähtöhetkellä pilvinen ja yllätävän lämmin. Kärki spurttasi matkaan odotetun reippaalla vauhdilla (kärjessä kisan ennakkosuosikit Tero Ruokolainen ja Juuso Simpanen), minä taas aloitin suhteellisen rauhallisesti ja samalla yritin löytää sopivan vauhtista juoksuseuraa letkasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSfYCe80K4Wc285o3BxMPg7oyUW7NpkgJclhm3tuRYZ74Z7id94WKkaeflxQ_dfkIbVewpaKlvqW7ODBthOXW5st_KEYcAgj0_DO2q3W0JPuri5oPl3DRn6c34v22LBzyshJTxydx7-Hw/s1600/beesting.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="500" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSfYCe80K4Wc285o3BxMPg7oyUW7NpkgJclhm3tuRYZ74Z7id94WKkaeflxQ_dfkIbVewpaKlvqW7ODBthOXW5st_KEYcAgj0_DO2q3W0JPuri5oPl3DRn6c34v22LBzyshJTxydx7-Hw/s400/beesting.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Noin 2 km oli juostu kun tunsin terävän piston oikean nilkan kohdalla ja ihmettelin että jokos nyt tässä vaiheessa onnistuin saamaan jonkun tikun kenkään. Nopeasti hyppäsin polulta pois ja istahdin kalliolle. Kenkä ja sukka pois jalasta ...ei siellä mitään ollut! No, ei muuta kuin vehkeet takaisin jalkaan ja polulle. Outo pistävä ja sykkivä tunne nilkassa tuntui tämän jälkeen joka kerta kun jalka osui maahan mutta noin 6 km:n juoksentelun jälkeen ongelma vain hävisi kuin itsestään. Vasta kisan jälkeen, kun kuulin että ampiaiset olivat pistäneet kymmeniä juoksijoita, älysin että pistetyksi tulin varmaan minäkin vaikka en sitä juoksun hurmoksessa tajunnutkaan.<br />
<br />
Letka eteni polkuja pitkin tasaisella vauhdilla ja ensimmäinen isompi ihmetyksen aihe tuli 8 km:n kohdalla kun takaa kuului nopeatahtista jalkojen koputusta ja ohi tuli Simpasen Juuso sekä joku muu kärkijuoksijoista ...siis mitä??? heidänhän olisi tässä vaiheessa pitänyt olla jo paljon meitä edellä! He huikkasivat ohimennen että olivat kääntyneet jo ensimmäisessä risteyksessä vasemmalle oikean sijasta ja olivat juosseet 2 km väärään suuntaan. Aika paha moka, mielestäni kyseinen risteys oli kuitenkin ihan selkeästi merkitty.<br />
<br />
<b><u>11 - 22 km:</u></b> <i>"Huipulla on hyvä lopettaa"</i><br />
<br />
Tässä kohtaa kiivettiin Solvallan laskettelumäkeä ylös ja mäen huipulla odotti ensimmäinen huoltopiste johon saavuin ajassa 1h 20min, aloitus oli siis ollut erittäin rauhallinen. Huollossa join vain kupillisen vettä ja jatkoin sitten matkaa.<br />
<br />
Kolmentoista kilometrin kohdalla ihmeteltiin taas kun meidän joukon ohi suhaisi Ruokolaisen Tero, samalla kun hän jutteli jonkun kanssa puhelimessa 😃 Siis oliko hänkin kisan alussa juossut väärään suuntaan?? ...jälkeenpäin paljastui että oli, ja vieläpä 5 km:n verran. Pitäisiköhän tämä juoksuharrastus lopettaa tähän? ...siis minähän en varmaan koskaan enää tule olemaan Simpasen ja Ruokolaisen edellä missään kisassa. Eräänlainen juoksu-uran huipennus tuli kai tässä nyt koettua.<br />
<br />
Tällä osuudella meidänkin iloiselle juoksijajoukolle tuli pari pientä pummia, mutta oikea suunta löydettiin aina nopeasti, eikä aikaa menetetty kuin ehkä jokunen sekunti.<br />
<br />
<b><u>22 - 36 km:</u></b><br />
<br />
22 km:n huollossa suoritettiin vain nopea vesipullojen täyttö ja jatkettiin matkaa, aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 2h 52min. Tällä osuudella ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, enimmäkseen tasaisen varmaa etenemistä. Yhden pienen 500 metrin kävelytauon pidin 29 km:n kohdalla kun tuntui siltä että kävin vähän turhan korkeilla kierroksilla. Kroppa palautui nopeasti kävelyosuuden aikana ja sain vielä juostua porukan muut juoksijat kiinni ennen kuin pästiin nopealle tieosuudelle 31 km:n kohdalla.<br />
<br />
<b><u>36 - 48 km:</u></b> <i>"Tosimies käyttää henkseleitä vyön sijaan"</i><br />
<br />
Kun innokkaana spurttasin metsikön läpi 36 km:n huoltopistettä kohti, huomasin että sykevyö oli irronnut joten otin sen loppumetreiksi käteen. Ajassa 4h 44min saavuin huoltoon ja rupesin heti laittamaan sykevyötä takaisin päälle. Tämä osoittautuikin yllättävän monimutkaiseksi tehtäväksi tässä vaiheessa kisaa ja vyön kanssa ihmetellessä meni muutama minuutti. Sinä aikana huoltopisteen ystävällinen toimitsija olikin jo ehtinyt täyttää vesipullot puolestani, hän varmaan huomasi sähellykseni sykevyön kanssa ja totesti että olen avun tarpeessa 😂 ...erinomaista palvelua joka tapauksessa! 😊<br />
<br />
Tässä vaiheessa olin käyttänyt puolet energiageeleistäni ja otin nyt esille loput geeleistä ja laitoin ne repun etutaskuun. Tässä vaiheessa paljastui että reppua pakatessa oli sattunut pieni kömmähdys, tarkoitus oli alun perin ollut ottaa vuorotellen normaaleja geelejä ja kofeiinia sisältäviä geelejä. No, nyt olin sitten vahingossa kisan ensimmäisellä puoliskolla käyttänyt kaikki normaalit geelit ja jäljellä oli pelkästään kofeiinia sisältäviä geelejä. "Kofeiinihumalassa sujuu sitten loppumatka" pohdiskelin mielessäni...<br />
<br />
Huollossa vierähti aikaa vain noin 5min, mutta juokko jonka kanssa olin tähän saakka edennyt oli kuitenkin jo ehtinyt karata. Yksin lähdin siis taivaltamaan matkaa ja seuraavat neljä kilsaa etenin tasaiset osuudet sekä alamäet rennosti juosten ja ylämäet reippaasti kävellen. Noin 40 km:n kohdalla ohitseni juoksi lopputuloksissa naisten sarjan kolmanneksi sijoittunut juoksija. Hänellä oli hyvä vauhti päällä joten päätin hypätä hänen peesiin ja näissä merkeissä matka jatkui seuraavat neljä kilometriä.<br />
<br />
Yhdessä vähän pidemmässä ylämäessä otin puhelimen esille ja vilkaisin GPS-seurantaa. Takanani oli yksi miesjuoksija noin 500m päässä ja seuraavat "haastajat" olivatkin sitten jo kilometrin etäisyydellä. Edelläni muutaman sadan metrin sisällä oli kolme naisjuoksijaa ja yksi miesjuoksija. Miehen selkä tulikin sitten aika nopeasti vastaan ja kilometri myöhemmin sain kiinni naisten sarjan kutosen ja vitosen joiden seurassa olin taivaltanut kisan ensimmäisen puoliskon. Vaihdettiin nopeasti tuoreimmat kuulumiset ja siirryin vetohommin kun juoksu kerran kulki mukavasti ...vetohommat taisivat sujua vähän liiankin hyvin koska hetkeä myöhemmin huomasin taas jolkottelevani poluilla ihan itsekseni 😃<br />
<br />
<b><u>48 - 53 km:</u></b><br />
<br />
Juuri ennen saapumista 48 km:n huoltopisteelle yritin ottaa aikataulun mukaisen geelin. Mutta ei! En vain saanut sitä nieltyä millään. Lopulta sain kuin sainkin väkisin tungettua noin kolmasosan geelistä kurkusta alas. Kokeilin tässä vaiheessa myös kakkosvaihtoehtoani eli Omar-karkkeja mutta en saanut alas kuin yhden karkin. No, enpähän jäänyt turhia murehtimaan vaan otin vähän suolaa ja join vettä päälle, tällä tavalla olen ratkaissut vastaavia tilanteita ennenkin.<br />
<br />
Aikaa oli nyt kulunut 6h 38min ja 48 km:n huollossa täytin vain nopeasti vesipullot ja jatkoin juoksemista tietä pitkin ...jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää olisin suosiolla vaihtanut kävelyyn jo tässä vaiheessa.<br />
<br />
<br />
<b><u>53 - 63 km:</u></b> "<i>...8, 9, 10, KNOCKOUT!"</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUAWSgTYEQqZQQLHklFPOmGyEG1TUeRll6mYn3pMN9HnjOQDPV1_QLO8-1zF2hNRPFNGs_U2F0bY3nTQQMCB66KnQ5WqmkIMsEe3jMKjDVgBpwTWWewx6b0BvqQcOTbeNi40ZFVZYRa8/s1600/bigfoot-gif-6.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="252" data-original-width="390" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWUAWSgTYEQqZQQLHklFPOmGyEG1TUeRll6mYn3pMN9HnjOQDPV1_QLO8-1zF2hNRPFNGs_U2F0bY3nTQQMCB66KnQ5WqmkIMsEe3jMKjDVgBpwTWWewx6b0BvqQcOTbeNi40ZFVZYRa8/s400/bigfoot-gif-6.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Energian tankkaus ei vain millään ottanut onnistuakseen ja 53 km:n paikkeilla tunsin että kropan energiavarastot alkoivat vetää viimeisiään. Tästä eteenpäin juoksu sujuikin vähän niin "kuin Jeesuksella pääsiäinen", eli ei kovinkaan rattoisasti. Voimat hävisivät vähitellen jaloista ja kävelypätkiä tuli yhä enemmän. 55 km:n kohdalla olo oli jo niin heikko että oli pakko pistää kokonaan kävelyksi ja pian tämän jälkeen naisten sarjan vitonen ja kutonen pyrähtivätkin minusta ohi. Jonkun aikaa tämän ohituksen jälkeen taisin ottaa kisan viimeiset varsinaiset juoksuaskeleet kun laskin kalliolta loivaa alamäkeä alas. Siinä alamäessä Nuuksion uhanalainen röyhtögorilla pääsi irti ja kajautti "kutsuhuutonsa" ...olisikohan ollut jopa kovin röyhtäisy ikinä! ...siltä ainakin sillä hetkellä tuntui. Toivon mukaan lähistöllä ei ollut ketään nauhoittamassa luontoääniä, siinä voisi Radio Suomen Luontoillan asiantuntijoilla olla vähän ihmeteltävää 😃<br />
<br />
Seuraavat 8 km vaelsin hämärän rajamailla, eikä tästä pätkästä juurikaan jäänyt selkeitä muistikuvia. Ikuisuuden se ainakin tuntui kestävän kun zombiemaisesti laahustin eteenpäin. Energiageelejä taisin kokeilla pariin otteeseen mutta ne tulivat nopeasti paluupostissa takaisin ylös, "Postiin voi aina luottaa" vai miten se nyt menikään. Vesi ja suola pysyivät kyllä sisällä mutta niistähän en tarvittavaa lisäenergiaa tähän hätään saanut. Onnistuminen ultrajuoksu-kisassa vaatii toimivan vatsan ja pään, eikä minulla enää tässä vaiheessa toiminut kumpikaan. Kun vielä jalatkin olivat pelkkää spagettia, keskeytin kisan saavuttuani 63 km:n huoltoon. "Osuma" leukaan ja jalat alta ...röyhtögorilla otti lukua!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Keskeytyksestä huolimatta tästäkin juoksusta jäi käteen positiivisia asioita, juoksuhan kuitenkin kulki todella kevyesti ja ilman ongelmia yli 50 km:n ajan, ja uskon että ilman energiakriisiä meno olisi jatkunut vähintäänkin kohtuullisena loppuun saakka. Parannettavaakiin tietysti lyötyy ja ainakin mäkijuoksuun pitäisi panostaa enemmän jotta eteneminen jatkossa sujuisi vähän nopeammin 😊<br />
<br />
Nuuksion kisan järjestelyt ja tunnelma olivat jälleen kerran huippuluokkaa, kiitokset siitä! Omaan tulokseen en tällä kertaa voi olla tyytyväinen, mutta siitä en voi syyttää kuin itseäni ...niin kuin eräs "viisas" mies (Matti Nykänen) on aikoinaan sanonut:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Älä koskaan syytä omista teoistasi ketään muuta. Se on mafian laki"</i><br />
<i><br /></i><style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Hyväkuntoisena Hautaan Instagramissa</b></a></div>
</div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-21227515440585706032018-05-31T13:05:00.001+03:002019-05-07T00:18:16.502+03:00NUTS Karhunkierros 80 km: Karhunkuiskaajan kirous<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyPFaoGYahnDRA311QRrvNDOBxkcboLTNOu5Ql5xhbo6PUf1njw7YkgM-KU_B9uFf1gJlNLFc6om20kbPOdYr0K3q2bFA7r9RQkxNHQtKVNhq9pa2kdmKMip_Jdxl2jYABbA8OLKVVnVg/s1600/palautetaanrukalle2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="581" data-original-width="1208" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyPFaoGYahnDRA311QRrvNDOBxkcboLTNOu5Ql5xhbo6PUf1njw7YkgM-KU_B9uFf1gJlNLFc6om20kbPOdYr0K3q2bFA7r9RQkxNHQtKVNhq9pa2kdmKMip_Jdxl2jYABbA8OLKVVnVg/s400/palautetaanrukalle2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Karhunkuiskaajat ...en ollut edes tietoinen heidän olemassaolostaan ennen kuin viime talvena sattumalta katsoin "<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Grizzly_Man" rel="nofollow" target="_blank">Grizzly Man</a>"-dokkarin. Dokkari kertoo amerikkalaisesta karhunkuiskaajasta Timothy Treadwellista joka 13 vuoden ajan vietti kesänsä elämällä karhujen keskellä Alaskassa. Valitettavasti Timothyn tarina ei päättynyt onnellisesti, vaan sekä hänestä että hänen tyttöystävästään tuli karhunruokaa syksyllä 2014. Saman karun kohtalon koki myös vuotta aiemmin Timothyn venäläinen kolleega Vitaly Nikolayenko. Kovin epäonnista porukkaa siis.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Kun nyt edessäni olisi kokonainen kierros täyttä karhua, niin koituisikohan kuiskaajien kirous myös minun kohtalokseni? Minullahan on kuitenkin aina ollut erittäin läheinen suhde karhuihin, sekä vankeudessa (tölkissä) että vapaana (hanassa) eläviin. 😂<br />
<br />
Kisaa edeltävät viikot olivat minulle vaikeita. Huhtikuun lopussa iski influenssa ja juoksuharrastus oli tauolla kolmisen viikkoa. <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2018/05/bodom-trail-2018-mudasta-tuli-totta.html">Bodom Trailille</a> pääsin kuitenkin osallistumaan ja tasainen suoritus siellä loi uskoa siihen että paluu elävien kirjoihin oli alkanut. Tämän jälkeen käynnistyi vielä pahin allergiakausi joka pisti vanhan allergikon/astmaatikon keuhkot todella koville. Viimeistelyt tätä kisaa varten eivät siis sujuneet mitenkään optimaalisesti, mutta kisaviikolla tuntuma oli kuitenkin yllättävän hyvä ...tunsin olevani valmis haasteeseen! 😊<br />
<br />
Kuusamoon matkustin lentäen jo torstaina, kaksi päivää ennen kisaa. Lentokentällä samaa lähtöä oli odottamassa iso porukka eikä jäänyt epäselväksi minne ihmiset olivat suuntaamassa, suurimalla osalla oli nimittäin polkujuoksukengät jalassa. Ilta Rukalla meni sitten rennosti syödessä ja hengaillessa. Perjantaina kävin ensin aamiaisella ja sen jälkeen oli vuorossa 160 km kisan lähdön seuraaminen (alla lyhyt videopätkä jonka kuvasin lähdöstä). Iltapäivällä suuntasin kevyelle kävelyhölkälle Rukalta Valtavaaran huipulle ja takaisin, ihan vain tutustuakseni reitin loppuosaan. Kaverille viestittelinkin että lopun nousut ja laskut tuskin tuntuvat yhtä mukavilta lauantain kisassa kun 80 km on jo juostuna, miten oikeassa olinkaan...<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe height="262" src="https://drive.google.com/file/d/1mDawaVEIhmd3avRmOcakJ82Ge1TMM7y0/preview" width="350"></iframe>
</div>
<br />
<br />
<b><u>Hautajärvi-Oulanka (27 km)</u></b><br />
<br />
<i><b>"Portti on aukko johonkin tuntemattomaan tai upeaan paikkaan"</b></i><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir4krArP8ydbOj-qJMSSH1fjqpoO0Ej3EGWvnq_pBE0LaCHof8-KPgO32UHXU3MCWM8xB7sjrhWiEIfl6rWs1CJhKeBO4laBDvmVuRCy1BSb4BF7XP6vPYntFCxhau_gQ98fB_3AvGFHc/s1600/portti2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="615" data-original-width="1094" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir4krArP8ydbOj-qJMSSH1fjqpoO0Ej3EGWvnq_pBE0LaCHof8-KPgO32UHXU3MCWM8xB7sjrhWiEIfl6rWs1CJhKeBO4laBDvmVuRCy1BSb4BF7XP6vPYntFCxhau_gQ98fB_3AvGFHc/s400/portti2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karhunkierroksen lähtöportti Hautajärvellä</td></tr>
</tbody></table>
Kisojen aamulähdöt ovat minulle ongelmallisia, en ensinnäkään ole mikään aamuihminen ja toiseksi minun on syötävä aamupala ja juotava aamukahvit noin 5h ennen lähtöpamausta jotta vatsani toimisi ongelmitta kisan aikana. Nyt olin omasta mielestäni laatinut nerokkaan suunnitelman (tämä tarkoittaa minun maailmassani yleensä sitä että homma kusee 100% varmuudella 😃 ) ja siihen kuului nukkumaanmeno klo 21 ja herätys klo 2, jonka jälkeen nopea aamupala + aamukahvit. Sen jälkeen olisikin sitten aikaa lepäillä klo 5 asti. Joo-o, olisihan se ollut ihan hyvä jos vain olisin nukahtanut klo 21, mutta vääntelyksi ja kääntelyksihän se meni ja unesta taisin saada kiinni vasta joskus puolenyön jälkeen. Eli vajaan parin tunnin yöunilla sitten mentiin ja kahvi piristi sen verran että aamupalan jälkeisestä lepäilystäkään oikein tullut mitään. Klo 5.30 tallustin silmät ristissä ulos odottelemaan Hautajärven lähtöön suuntavia busseja.<br />
<br />
Puoli seitsemän paikkeilla oltiinkin jo Hautajärvellä Karhunkierrosken lähtöportilla, tunnelma oli odottavan jännittynyt. Kisataktiikkani oli ollut selkeä siitä asti kun huomasin että reittiennätyksen haltija Tero Ruokolainen osallistuu kisaan. Suunnitelmana oli siis ottaa lähtöaluella tiukka näköyhteys Teroon ja sen jälkeen pysyä hänestä mahdollisimman kaukana ...ja siis takana, ei edessä. 😀 Tämä suunnitelma toimikin erinomaisesti, en nähnyt Terosta kuin sekunnin vilauksen lähdössä enkä bongannut häntä edes kisan jälkeisessä palkintojenjaossa koska silloin istuin jo onnellisesti hotellin baarissa juomassa olutta ja katsomassa mestareiden liigan finaalia (asiat tärkeysjärjestykseen 😉 ).<br />
<br />
Tasan seitsemältä lähdettiin matkaan. Tiedossa oli että ensimmäiset 27 km olisi enimmäkseen helposti juostavaa polkua. Kun 4 km oli juostu kaaduin ensimmäisen kerran, ihan tasaisella polulla! Takanani juossut mies totesi että hän oli kaatunut jo kolmeen otteeseen, eli minuakin pahempia säheltäjiä oli matkassa 😃 Matka jatkui eri letkoissa juosten ja ainoaksi ongelmaksi muodostuivat "tilapäiset mielenhäiriöt" jotka saivat minut ohittamaan letkat aina silloin kun mielestäni edettiin liian hitaasti. Olisi pitänyt vain malttaa, nyt tuhlasin energiaa ihan turhaan "kaasutteluun" näin aikaisessa vaiheessa.<br />
<br />
Tällä ensimmäisellä osuudella kaaduin kolme kertaa ja kaikki kaatumiset tapahtuivat ihan tasaisella baanalla, joko keskittyminen oli muuten vain huonoa tai sitten liian lyhyet yöunet olivat jättäneet jälkensä. Onneksi näistä kaatumisista ei tullut kuin pienet naarmut käsiin.<br />
<br />
<b><u>Oulanka-Juuma (32 Km)</u></b><br />
<br />
<i><b>"Tuli polttaa paikkoja poroksi. Tämä on kätevää, jos mielesi tekee poroa, mutta takapihalla lojuu hirvi."</b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzffcaEVejLOZaLzdORf5uRUfuxZWbg2Ei5B6QVWi-xLulWCzLfQyE-LHu8QPWh5DARb2X8uv2lTvpIRuxSfSIRXf5ZUllpQWphBjC_919Mtr0wkAqHurvb0z06m5wJgJLRq2oFoFl7I/s1600/jalattulessa.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="362" data-original-width="480" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzffcaEVejLOZaLzdORf5uRUfuxZWbg2Ei5B6QVWi-xLulWCzLfQyE-LHu8QPWh5DARb2X8uv2lTvpIRuxSfSIRXf5ZUllpQWphBjC_919Mtr0wkAqHurvb0z06m5wJgJLRq2oFoFl7I/s320/jalattulessa.gif" width="320" /></a></div>
<br />
3h 9min oli kulunut kun saavuin Oulangan huoltoon, vauhti oli ollut suunnitelman mukainen ja sykkeet olivat pysyneet alhaalla. Huollossa tuhlasin 15 minuuttia aikaa kun istuin kauan pähkäilemässä mitä ottaisin drop bagistani mukaan loppumatkalle. Kun viimein pääsin liikkeelle lähdin juoksemaan reipasta vauhtia (todennäköisesti liian reipasta) yhdessä Jyväskyläläisen juoksijan kanssa. Kaveri lähti kuitenkin muutaman kilsan jälkeen käymään "vessassa" joten jatkoin etenemistä yksin.<br />
<br />
Noin 35 km kohdalla jalkapohissa alkoi tuntumaan outoa pistelyä. Ongelmiinhan kuuluu reagoida nopeasti ja tämä poikahan kyllä reagoi ...pitämällä vauhtia yllä samalla kun yritti varoa oudosti pisteliviä jalkapohjia yhä haastavammaksi muuttuvassa maastossa. Rupesin jännittämään jalkoja eikä juoksu enää ollut rentoa, samalla myös sykkeet nousivat aivan liian korkealle. Tätä väkinäistä taaperrusta kesti noin 5 km ajan, sitten olinkin tilanteessa jossa jalkapohjat olivat niin turvonneet ja kosketusherkät että jopa polulla oleva muurahaisen kakka tuntui kengänpohjan läpi terävänä pistona jalkapohjaan. Jalat olivat tulessa, eikä missään hyvässä mielessä! Olin myös viimeisen viiden kilometrin ajan käynyt liian korkeilla kierroksilla joten energiat ja voimat alkoivat olla vähissä ...hienoa!<br />
<br />
Pistely jalkapohjissa taisi olla ensimmäinen merkki nestehukasta ja viimeistään siinä vaiheessa olisi pitänyt rauhoittaa menoa ja juoda enemmän. Luulin kyllä juoneeni tarpeeksi alkumatkan aikana mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna on helppo todeta että join aivan liian vähän. Olosuhteet aamupäivällä olivat kyllä aika petolliset, lähdön aikana ilma oli vielä todella viileä mutta lämpötila nousi nopeasti. Lisäksi tuulenpuuskat pääsivät aina välillä viilentämään kroppaa eikä keli tuntunut niin kuumalta kuin se oikeasti oli.<br />
<br />
Puolimatkaan (42 km) tulin ajassa 5h 10min, vielä olin suunnitelman mukaisessa aikataulussa vaikka viimeiset kaksi kilometriä olivat olleet pelkkää kävelyä ...no tiesin kyllä jo tässä vaiheessa että tästä eteenpäin kaikki suunnitelmat voisi heittää roskakoriin, jalkapohjat eivät kestäneet juoksua. Muutama kilometri myöhemmin saavuin Kitkajoelle ja vastassa oli ihan mielettömän hienot maisemat. Teki mieli jämähtää joenrannalle ottamaan aurinkoa mutta täytin vain vesipullot, huuhtelin pään kylmässä jokivedessä ja jatkoin matkaa. Vähän myöhemmin Kitkajoen varrella tuli myös vastaan reitin ehkä pahin juurakkohelvetti, ai että teki gutaa jo valmiiksi kipeille jaloille!<br />
<br />
Kitkajoen pätkä tuntui kestävän pienen ikuisuuden mutta noin 50 km:n kohdalla reitti yhdistyi pieneen Karhukierrokseen joka on enimmäkseen mukavaa juostavaa baanaa. Tässä maasto oli sen verran tasaista että uskalsin jopa lähteä varovasti juoksemaan ...ylämäet kävellen, tasaiset ja alamäet hölkäten. Pienellä Karhunkierroksella oli myös ruuhkaa kun 31 km:n juoksijat tulivat siinä kohtaa mukaan kuvaan. Tuntui oudolta kun ympärillä oli niin iloista ja pirteätä porukkaa kun itse vaelsin jossain oman mielen synkissä syövereissä 😃<br />
<br />
<b><u>Juuma-Konttainen (17 Km)</u></b><br />
<br />
<i><b>"Maailma ei lopu Juumaan"</b></i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXJQOJQ1aU_MOLTf2I7QFy4KhN2Mal0vsiq3qT-Sma-CxuaYm9U6Ahl-DWtyJspzWUBUGL4BHtDO4iElZ67nZXUCj-DDuC1FREKBcHduMiEnJXyXrNCqCdG9Kl2Q5Y291yr3KPou9w4LQ/s1600/bottom.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="308" data-original-width="400" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXJQOJQ1aU_MOLTf2I7QFy4KhN2Mal0vsiq3qT-Sma-CxuaYm9U6Ahl-DWtyJspzWUBUGL4BHtDO4iElZ67nZXUCj-DDuC1FREKBcHduMiEnJXyXrNCqCdG9Kl2Q5Y291yr3KPou9w4LQ/s400/bottom.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Oli kulunut 8h 6min kun hölkäten saavuin Juuman huoltoon. Nyt olin jo kaukana tavoitteestani ja selvää oli että lisää tulisi takkiin loppuosuuksilla. Keskeyttäminen oli päällimmäisenä mielessä koska pettymys omaan suoritukseen oli tässä vaiheessa erittäin kova. Olotila oli muutenkin oudon sekava, ei niin sanotusti ollut kaikki "NUTSit bunkkerissa" 😂 Harvoin tulee someteltua kesken kisan mutta kun tuossa istuin ja mökötin, piirretyistä elokuvista tuttu musta pilvi pääni yläpuolella, niin tuntui oikein sopivalta laittaa Facebookiin "KaikkiOnPäinHelvettiä"-itkupotkuraivaripostaus kavereiden ihasteltavaksi. Tämä purkautuminen taisi vähän auttaakin koska ryhdistäydyin ja menin huoltopöydälle tunkemaan suun täyteen mandariineja ...ne oli muuten ihan mielettömän hyviä! Sitten täytin vesipullot ja 20 min (aivan liian pitkän) mökötystauon jälkeen olin taas liikkeellä.<br />
<br />
Kun olin edennyt muutaman kilometrin törmäsin Oululaiseen 80 km juoksijaan joka myös eteni kävellen. Hän oli aloittanut minua kovempaa ja juoksu oli kulkenut kunnes etureidet olivat sanoneet sopimuksen irti, oltiin siis samassa veneessä. Meillä oli sama kävelytahti joten tästä etenpäin jatkettiin matkaa yhdessä. Tässä vaiheessa teki kyllä hyvää saada samanhenkistä juttuseuraa 😊<br />
<br />
Tällä osuudella harmitti kovasti että en enää pystynyt juoksemaan koska juostavia pätkiä oli paljon ja ainut isompi nousu oli Konttainen joka tuli ihan osuuden lopussa.<br />
<br />
<b><u>Konttainen-Ruka (7 Km)</u></b><br />
<br />
<i><b>"Tunturi on patti Äiti-Maan povessa. Se on pehmeämuotoinen nyppylä heti puurajan yläpuolella."</b></i><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Aqh7L0uluNZ2GuKJCteAZ4RltDJ4lD0271xyEawS_vVcmumUx7zEufg0iXL6WehNUTJ6L8beV1A-UxQBm6OoWrmr9nlCvgabFzqE_Z9kCcYoncqYe5mRqYUgChcw7QTIpHsD8IYtxOk/s1600/valtavaara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6Aqh7L0uluNZ2GuKJCteAZ4RltDJ4lD0271xyEawS_vVcmumUx7zEufg0iXL6WehNUTJ6L8beV1A-UxQBm6OoWrmr9nlCvgabFzqE_Z9kCcYoncqYe5mRqYUgChcw7QTIpHsD8IYtxOk/s400/valtavaara.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä Valtavaaran huipulta (kuva otettu kisaa edeltävänä päivänä)</td></tr>
</tbody></table>
Konttaisen huoltoon saavuttiin noin 17 km kävelyn jälkeen, aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 11h 26min. Huolto suoritettiin nopeasti neljässä minuutissa. Vesipullot täyteen, mandariineja nenään ja ei kun Valtavaaraa ja Ruka-tunturia valloittamaan!<br />
<br />
Viimeisen osuuden nousut tunkattiin reippaasti kuin kaksi hyvin öljyttyä puumaa planeetalta ylämäki ja aika monta päänahkaa saatiinkin ylämäissä saalistettua. Alaspäin mennessä menomme muistutti sitten enemmän rollaattorimummojen bingo-iltaa ja suurin osa nousuissa ohittamistamme juoksijoista suhisivat meistä ohitse ...tämä tuntui yhtä masentavalta joka kerta.<br />
<br />
Mutta, sieltähän se sitten lopulta tuli ...eli viimeinen lasku ja sen jälkeen MAALI! Päätimme että hölkkäämme loppusuoran jotta nyt edes vähän näytettäisiin juoksijoilta 😃 Maaliviivan ylitimme ajassa 13h ja muutama minuutti päälle.<br />
<br />
Olipahan tämä taas melkoinen ultrajuoksun oppitunti ...tai useista tunneistahan tässä oli kyse. Seuraavissa kisoissa pitää ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota nesteytykseen ja alkuvauhtiin, ehkäpä sitä vielä joskus saa siedettävän tuloksenkin aikaiseksi 😊 Tämän reissun loppuaika jäi kauas minimitavoittestani joka oli 12h, mutta siihen nähden että puolet matkasta sujui kävellen niin olen 13 tuntiinkin ihan tyytyväinen.<br />
<br />
Kiitokset taas NUTS:ille hyvin järjestetystä kisasta ja erityiskiitokset Oululaiselle miesjuoksijalle hyvästä matkaseurasta viimeisellä 20 kilometrillä, ilman hyvää juttuseuraa tämä matka olisi kyllä tuntunut huomattavasti rankemmalta.<br />
<br />
Seuraava tavoite on Nuuksio Classicin Ultra syyskuussa, eli pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!<br />
<br />
(YLE-Areenasta löytyy hyvä pätkä Karhunkierrokselta: <a href="https://areena.yle.fi/1-50002714" rel="external nofollow noopener" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #4588c5; font-family: Roboto, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; outline: 0px !important;" target="_blank">https://areena.yle.fi/1-50002714</a>)<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<style>.ig-b- { display: inline; } .ig-b- img { visibility: hidden; } .ig-b-:hover { background-position: 0 -60px; } .ig-b-:active { background-position: 0 -120px; } .ig-b-16 { width: 16px; height: 16px; background: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16.png) no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-16 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-sprite-16@2x.png); background-size: 60px 178px; } }</style> <a class="ig-b- ig-b-16" href="https://www.instagram.com/hyvakuntoisena_hautaan/?ref=badge" target="_blank"><img alt="Instagram" src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-16.png" /> <b>Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa</b></a><br />
<br /></div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-34783930449252392372018-05-09T21:10:00.003+03:002018-05-31T14:32:47.458+03:00Bodom Trail 2018: Mudasta tuli totta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3nAqTtFo2i2Jj451rct9neZMazGCm74XsFQMP-b9hFwa2j_9kBK9yi7EuGy04I_uj7RwbT0WP9BC6lItTUAx_GQj7IJuOyWIDfnUbnKRo4laFUobW6XtIIOiVcHxGRKe2qTKHQdy_SN4/s1600/Bodom2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="590" data-original-width="724" height="325" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3nAqTtFo2i2Jj451rct9neZMazGCm74XsFQMP-b9hFwa2j_9kBK9yi7EuGy04I_uj7RwbT0WP9BC6lItTUAx_GQj7IJuOyWIDfnUbnKRo4laFUobW6XtIIOiVcHxGRKe2qTKHQdy_SN4/s400/Bodom2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Bodomjärven kolmoismurhan tietää varmaan kaikki, onhan se Suomen rikoshistorian ehkä legendaarisin tapaus. Kyseisen järven läheisyydessä on kuitenkin tapahtunut muitakin kauheuksia jotka syystä tai toisesta ovat jääneet pienemmälle huomiolle mediassa. Yksi esimerkki on vuoden 2017 Bodom Traililla tapahtunut raaka polkujuoksuitsemurha (suorittajana allekirjoittanut).<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Viime vuoden Bodom Trail oli minulle ensimmäinen polkujuoksukisa koskaan ja näin jälkeenpäin on helppo sanoa että melkein kaikki, asenteesta lähtien, oli enemmän tai vähemän v***rallalei jo ennen kuin kisa pääsi edes alkamaan. Alla "Alexander Stubbmaisesti" kolme pointtia mahdollisimman tuskaiseen Bodom Trail-kokemukseen:<br />
<ol>
<li>Käy poluilla juoksemassa vain pari kertaa ennen kisaa, kyllähän se nyt riittää</li>
<li>Älä turhaan tee mäkitreenejä, ainahan sitä nyt muutaman nyppylän yli jaksaa juosta</li>
<li>Juokse oma puolimaratonin ennätyksesi mahdollisimman tasaisella reitillä pari viikkoa ennen Bodomia ja ajattele että se tulos automaattisesti siirtyy myös poluille</li>
</ol>
Lieviä mielenterveysongelmia oli siis havaittavissa jo ennen kisaa 😃 Itse juoksuhan sitten oli yhtä selviytymistaistelua alusta loppuun. Mutaan tuli "sukellettua" niin monta kertaa että menin laskuissa sekaisin ja kaiken kruunasi minusta otettu maaliintulokuva jossa maaliviivan ylitti hämärän rajamailla vaeltava, tyhjyyteen tuijottava mutanaamazombie ...rooli The Walking Dead-sarjasta olisi irronnut kevyesti ilman koe-esiintymistä. Opinpahan olemaan.<br />
<br />
Mutta se viime vuodesta, tänä vuonna lähdin kisaan vuoden kokeneempana ja paremmin valmistautuneena. Takapakkia aiheutti kuitenkin pari viikkoa ennen kisaa iskenyt influenssa kuumeineen. Helsinki Spring Marathonin jouduin sairastelusta johtuen jättämään väliin ja pitkään myös Bodom Trailille osallistuminen näytti epävarmalta. Kisaa edeltävällä viikolla pystyin kuitenkin juoksemaan pari kevyttä lenkkiä ilman sen kummempaa oireilua joten päätin että viivalle lähdetään, halu saada edes yksi treenikisa alle ennen tulevaa Karhunkierroksen 80 km:n kisaa oli kova. Ennen sairastumista olin kaavaillut että kuntoni voisi riittää Bodomilla noin 2h 10min loppuaikaan, mutta nyt oli kyllä selvää että jäisin tuosta tavoitteesta selvästi. Uudeksi tavoitteeksi asetin viime vuoden ajan parantamisen mahdollisimman tasaisella suorituksella.<br />
<br />
Bodom Trailin kisa juostaan kahtena kierroksena joista ensimmäinen 12 km kierros juostaan enimmäkseen pitktin polkuja ja kallioita, ja toinen 9 km kierros on sitten ihan sitä itseään ...eli yhdistelmä mudassa kahlaamista ja tiukkoja nousuja.<br />
<br />
<b><u>Kierros #1 0-12 km: </u></b><br />
<br />
<i><b>"Ruuhka on sitä, että miehet haluavat lähteä samaan paikkaan samaan aikaan mutta eivät pääse liikkumaan eteenpäin, koska muut tienkäyttäjät eivät osaa ajaa."</b></i><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmClpSu1Bg5FauIon0mgIUbyh6o9nQp4xd9V78ZpoBiS6d99w8gyujuSiZ9YM4euIyc-wTMRrw_ylAb-XBhhUWJWI9ZF1-b9Vbyl6GVeaxiis7c945Py8zWSRhRPXiKX5o5RXNHlQzx-M/s1600/bodom-alue.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmClpSu1Bg5FauIon0mgIUbyh6o9nQp4xd9V78ZpoBiS6d99w8gyujuSiZ9YM4euIyc-wTMRrw_ylAb-XBhhUWJWI9ZF1-b9Vbyl6GVeaxiis7c945Py8zWSRhRPXiKX5o5RXNHlQzx-M/s400/bodom-alue.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bodom Trailin lähtöalueen vilinää</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kisapäivän aamu oli melko pilvinen ja muutenkin keli oli yllättävän viileä. Lähtöalueella pohdiskelin millä taktiikalla lähtisin liikkeelle ja päätin että menen lähtöryhmän keskipaikkeille (tämä oli virhe) ja aloitan suhteellisen reippaalla vaudilla. Alussa juostiin noin kilometrin verran pitkin hiekkatietä jonka jälkeen siirryttiin metsään kapeille poluille. Aloitin vauhdikkaasti mutta niin aloitti moni muukin ja kun poluille päästiin huomasin olevani jumissa selkeästi hitaampien juoksijoiden keskellä. Kapeilla poluilla joutui todella pitkään odottamaan sopivaa ohituspaikkaa ja tiiviissä letkassa juokseminen hidasti sekin vauhtia kun edessä näkyi vain edellä juoksevan kantapäät eikä maastoa päässyt "lukemaan" kunnolla. Ruuhka kuitenkin hellitti 5-6 km:n paikkeilla ja sen jälkeen pääsi hyvin toteuttamaan omaa juoksuaan.<br />
<br />
Alkumatkan nousut menivät minulta Markku Karjalaisen "Läähätän ja Läkähdyn"-kappaleen mukaisesti, eli meno oli todella raskasta ja syke oli tapissa ...päätinkin jo aikaisessa vaiheessa että otan ylämäet vähän rauhallisemmin, tasaisella ja alamäissä juoksu kuitenkin kulki todella rennosti ja mukavasti. Noin 10 km:n kohdalla joku takaa tuleva morjesti minua ja kun käänsin pääni vieressä olikin vanha jalkapallotuttava joka oli juossut minut kiinni (oli startannut 5 min myöhemmässä lähtöryhmässä). Hänellä oli sen verran hyvä meno päällä että päätin hypätä peesiin viimeiselle kahdelle kilsalle ennen huoltopistettä.<br />
<br />
<br />
<b><u>Kierros #2 13-21 km:</u></b><br />
<br />
<b><i>"Sauvakävelin siellä järvellä ja opin avantouinnin." (Matti Nykänen)</i></b><br />
<br />
12 km huoltoon saavuin ajassa 1h 13min, noin neljä minuuttia viime vuotta nopeammin. Nopsakka huolto, geelit naamariin, vähän urheilujuomaa perään ja matkaan taas! Kierroksen alussa olevalla hiekkatieosuudella ja sitä seuranneen mutavellin läpi pysyin vielä kaverin peesissä mutta heti ensimmäisessä nousussa hän lähti rivakasti nousemaan ylöspäin kuin vuoristojuoksija Kilian Jornet konsanaan ...itse jäin lähinnä "Bull Mentulamaisesti" nousun juurelle ihastelemaan hänen menoaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiNZjTH6hR-q600dxQRTAiyQd5npCoQdsnfnlBAUhMaXy0qQW8IHaG-4mb53bTHXJ8WTzr6QgNm17_huH2iFDMQS5yLGQ3oGJtccRGswnRacoP5pQT_kqtpCi0kJoBtCuIEDn0iLvdzyI/s1600/bull-kilian.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="580" data-original-width="916" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiNZjTH6hR-q600dxQRTAiyQd5npCoQdsnfnlBAUhMaXy0qQW8IHaG-4mb53bTHXJ8WTzr6QgNm17_huH2iFDMQS5yLGQ3oGJtccRGswnRacoP5pQT_kqtpCi0kJoBtCuIEDn0iLvdzyI/s400/bull-kilian.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Bull" ihmettelemässä "Kilianin" menoa.</td></tr>
</tbody></table>
Ei minulla ylämäissä nyt ihan umpisurkeasti kuitenkaan kulkenut sillä heti seuraavassa nousussa otin pari juoksijaa kiinni. Toinen heistä paljastui vanhaksi kilpakumppaniksi viime vuoden <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html">NUTS Pallas</a>- ja <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/09/nuuksio-classic-trail-marathon-42-km.html">Nuuksio Classic</a>-kisoista. Hän oli aloittanut kovaa mutta pohjekrampit hidastivat nyt matkantekoa huomattavasti. Nousun aikana vaihdettiin nopeasti kuulumiset mutta jo seuraavassa alamäessä minulla kulki sen verran hyvin että jätin tuon parivaljakon taakseni.<br />
<br />
Toisen kierroksen aikana muutama nopeampi juoksija ohitti minut mutta suurimman osan matkasta sain lönkötellä metsässä ihan itsekseni. Ja lönköttelyssä olikin tekemistä koska mutaa oli paljon enemmän kuin viime vuonna ja pahimmissa paikoissa siihen tulikin upottua polvia myöten ...mudasta tuli siis totta, taattua Bodom-laatua 💩😀<br />
<br />
Maaliviivan ylitin ajassa 2h 16min ja viime vuoden aika parani sen myötä 11 minuutilla (toinen kierros meni aikaan 1h 3min eli 7min nopeammin kuin viime vuonna). Kaiken kaikkiaan juoksu sujui tällä kertaa suunnitelmien mukaisesti ...eipähän tullut toista polkujuoksuitsemurhaa eikä myöskään "mutanaamazombie"-kuvaa 😊<br />
<br />
Tämä on kyllä kaikessa mutaisuudessaan loistava kisa, eli ensi vuonna uudelleen! Nyt suuntaan katseeni kohti Karhunkierroksen 80 km:n kisaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-gp63q4qlE4FPiUs6UKpENCre6s0Kh3NOBqrB8RasHu6B3LKAUXGran_ejJYpkvTd-RbWuNsMsyWsvi9QbKxR95RUosvHF-929q0xGUejLdbKE1viO1uKLtqbrI4_4ftnV2S7_jUNGn0/s1600/bodom-maali.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-gp63q4qlE4FPiUs6UKpENCre6s0Kh3NOBqrB8RasHu6B3LKAUXGran_ejJYpkvTd-RbWuNsMsyWsvi9QbKxR95RUosvHF-929q0xGUejLdbKE1viO1uKLtqbrI4_4ftnV2S7_jUNGn0/s400/bodom-maali.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minun mutaiset jalat ja New Balancen Summit Unknown-kengät</td></tr>
</tbody></table>
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-11144197436322083502018-02-12T23:12:00.001+02:002019-05-09T12:46:43.538+03:00Kadonneen peruskestävyyden metsästys - Osa #3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMzlHQlnC_wIlsKun_ZzSxFFEM8fLneeD1PIrCDTahg07B5p1Nh1cDFSrgjXDQw5hrnq9h3-DvC7xbD7B4I8Qhioc8eIXt_AovmC6B0qzFMUNT0fhIo_16EC2r5hNdq5gveHklZ03OwqM/s1600/facemelt.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="270" data-original-width="480" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMzlHQlnC_wIlsKun_ZzSxFFEM8fLneeD1PIrCDTahg07B5p1Nh1cDFSrgjXDQw5hrnq9h3-DvC7xbD7B4I8Qhioc8eIXt_AovmC6B0qzFMUNT0fhIo_16EC2r5hNdq5gveHklZ03OwqM/s400/facemelt.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Elokuvatrilogioiden kolmannet osat yltävät harvoin edeltäjiensä tasolle mutta onneksi peruskestävyystrilogiani viimeinen osa ei seuraa tätä ikävää trendiä vaan kunto sen kun paranee. Ihan sellaista vauhtia ei vielä kulje että kasvot olisivat päässeet sulamaan ...kasvojen jäähtyminen on sen sijaan ollut ajankohtaisempi aihe kun talvi kesken viimeisen treenijakson päätti saapua tänne pääkaupunkiseudullekin. Treenit menivät lumessa polskimiseksi pakkaskeleissä. Olosuhteiden huonontumisesta huolimatta sain viimeiselle jaksolle kasaan ihan mukavan määrän kilsoja, yhteensä 315 km (viikko #1: 85 km #2: 97 km #3: 102 km #4: 33 km)<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<u>12 viikon treenisaldo yhteensä:</u><br />
Juoksua: 812 km, 81h 26min<br />
Kävelyä: 59 km 9h 1min<br />
<br />
Peruskestävyys-treenit ovat siis nyt pulkassa tämän talven osalta ja yhteenvetona voisi sanoa että kunto on viimeisen 12 viikon aikana parantunut merkittävästi. Tämä oli havaittavissa myös HADD-testeissä joita olen suorittanut 4 viikon välein (tulokset alla olevassa kuvassa). Alemmilla sykealueilla (140,150) parannusta on tullut eniten ja ylemmillä sykealueillakin (160, 170, 180) on tapahtunut yllättävän paljon siihen nähden että vauhdikkaampaa juoksua on tähän mennessä ollut hyvin rajoitetusti. Onnistuin myös vetämään ohjelman läpi ilman loukkaantumisa/sairastelua ja sehän on aina hyvä juttu 😊<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSGoebDB0YVu84uVOpgtQ7pcHy3JUS5je655eICvkQBT19Bb2okfhHeov8zg-bA6ckJ58-jrbvEtp2wffr6zNvXGzgJB4D03mp74cY0xrGKl2oMb31lzLAeLubA3psrtKKPKYhGX2l808/s1600/HADD-tulokset.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="154" data-original-width="823" height="73" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSGoebDB0YVu84uVOpgtQ7pcHy3JUS5je655eICvkQBT19Bb2okfhHeov8zg-bA6ckJ58-jrbvEtp2wffr6zNvXGzgJB4D03mp74cY0xrGKl2oMb31lzLAeLubA3psrtKKPKYhGX2l808/s400/HADD-tulokset.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(klikkaa kuva isommaksi)</td></tr>
</tbody></table>
Viikon verran ajattelin ottaa vähän rennomin ja antaa jalkojen levätä/palautua mutta sen jälkeen hyökkään varsinaisen treeniohjelman pariin jossa tavoitteena on ehjä suoritus Karhunkierroksen 80 km-kisassa toukokuussa. Alkuvuodesta varmistui myös se että Helsinki Spring Marathonin puolikas ja Bodom Trail tulevat toimimaan lämppärikisoina ennen Karhunkierrosta.<br />
<br />
Alla vielä viikkojen #9-12 treenit:<br />
<br />
<b><u>Viikko #9:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke. 80 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
La. 60 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 67 min (sisältäen 2*12min jossa keskisyke 167)<br />
To. Lepo<br />
Pe. 73 min (sisältäen 2*15min jossa keskisyke 165)<br />
Su. 140 min kevyttä juoksua<br />
<br />
Juoksua: 85.33 km (8h 51min)<br />
Kävelyä: 0 km (0min)<br />
Yhteensä: 85.33 km (8h 51min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #10:</u></b><br />
<br />
Ma. 45 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 85 min (sisältäen 3*15min jossa keskisyke 160)<br />
Ke. Lepo<br />
To. 85 min (keskisyke <145)<br />
Pe. 100 min (sisältäen 3*20min jossa keskisyke 163)<br />
La. 85 min (keskisyke <145)<br />
Su. 150 min kevyttä juoksua (keskisyke 142)<br />
<br />
Juoksua: 97.45 km (9h 36min)<br />
Kävelyä: 0 km (0min)<br />
Yhteensä: 97.45 km (9h 36min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #11:</u></b><br />
<br />
Ma. 45 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 103 min (sisältäen 2*30min jossa keskisyke 168)<br />
Ke. 60 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
To. 90 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Pe. 93 min (sisältäen 60 min jossa keskisyke 163)<br />
La. 45 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Su. 160 min kevyttä juoksua (loppua kohden kiihtyvä vauhti, keskisyke 148)<br />
<br />
Juoksua: 102.47 km (9h 56min)<br />
Kävelyä: 0 km (0min)<br />
Yhteensä: 102.47 km (9h 56min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #12 (Kevyt viikko):</u></b><br />
<br />
Ma. Lepo<br />
Ti. Lepo<br />
Ke. Lepo<br />
To. 18 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Pe. 33 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
La. 33 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Su. 63 min HADD-Testi (5*2400m eri syketasoilla, 90s palautuksilla)<br />
<br />
Juoksua: 30.37 km (2h 27min)<br />
Kävelyä: 0 km (0 min)<br />
Yhteensä: 30.37 km (2h 27min)<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-54968370527546030372018-01-14T12:42:00.002+02:002019-05-09T12:46:51.137+03:00Kadonneen peruskestävyyden metsästys - Osa #2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cTNXKTD8pxBcx0Jo7COJZQMZTLbLq7Wq1jQTczJHbxjBqsRqVrxRYGlLtnkJnkLvLOiT0DiLRQ5iLRDbIszkO-SldRLWob1Nla9ds7QRfaAHm2do0VFksHkzbRjMWrZLmjrH_T8k4ew/s1600/indy3.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="298" data-original-width="700" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6cTNXKTD8pxBcx0Jo7COJZQMZTLbLq7Wq1jQTczJHbxjBqsRqVrxRYGlLtnkJnkLvLOiT0DiLRQ5iLRDbIszkO-SldRLWob1Nla9ds7QRfaAHm2do0VFksHkzbRjMWrZLmjrH_T8k4ew/s400/indy3.gif" width="400" /></a></div>
<br />
Toinen jakso peruskestävyys-harjoittelua on takanapäin ja alkaa vihdoin tuntua siltä kuin olisin saavuttanut treenaamisessa jonkunlaisen tasapainon, juoksu tuntuu todella kevyeltä ja mukavalta 😊 Alemmilla sykealueilla vauhti on parantunut 20-30s/km ja ylemmillä sykealueillakin on pientä kehitystä havaittavissa.<br />
<br />
<a name='more'></a>Edellisessä postauksessa jäi mainitsematta että juoksun lisäksi tulee päivittäin harrastettua joogaa (venyttelymielessä), dynaamista venyttelyä ja foamrollerikin on ahkerassa käytössä. Näillä olen ainakin toistaiseksi onnistunut pitämään jalat juoksukunnossa päivästä toiseen.<br />
<br />
Alla viikkojen #5-8 treenit:<br />
<br />
<b><u>Viikko #5:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke., La. 60 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 59 min (sisältäen 2*12min jossa keskisyke 164)<br />
To. Lepo<br />
Pe. 65 min (sisältäen 2*15min jossa keskisyke 163)<br />
Su. 110 min kevyttä juoksua<br />
<br />
Juoksua: 68.11 km (7h 8min)<br />
Kävelyä: 0.45 km (4min)<br />
Yhteensä: 68.56 km (7h 13min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #6:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke. 65 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 85 min (sisältäen 3*15min jossa keskisyke 160)<br />
To. Lepo<br />
Pe. 100 min (sisältäen 3*20min jossa keskisyke 163)<br />
La. 40 min (keskisyke <145)<br />
Su. 120 min kevyttä juoksua (keskisyke 142)<br />
<br />
Juoksua: 80.80 km (8h 2min)<br />
Kävelyä: 3.55 km (31min)<br />
Yhteensä: 84.35 km (8h 34min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #7:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke. 70 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 95 min (sisältäen 2*30min jossa keskisyke 162)<br />
To. Lepo<br />
Pe. 90 min (sisältäen 60 min jossa keskisyke 163)<br />
La. 45 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Su. 130 min kevyttä juoksua (loppua kohden kiihtyvä vauhti, keskisyke 148)<br />
<br />
Juoksua: 87.05 km (8h 20min)<br />
Kävelyä: 0 km (0min)<br />
Yhteensä: 87.05 km (8h 20min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #8 (Kevyt viikko):</u></b><br />
<br />
Ma. 99 min reipasta kävelyä<br />
Ti. 65 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ke. Lepo<br />
To. 30 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Pe. 60 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
La. 66 min HADD-Testi (5*2400m eri syketasoilla, 90s palautuksilla)<br />
Su. 141 min reipasta kävelyä<br />
<br />
Juoksua: 45.30 km (4h 27min)<br />
Kävelyä: 26.20 km (4h 01min)<br />
Yhteensä: 71.50 km (8h 28min)Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-2537381927798283422018-01-02T18:36:00.001+02:002019-05-09T12:46:59.193+03:00Kadonneen peruskestävyyden metsästys - Osa #1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAGn9IWqcP5gX9rGg34MA-o2pnuy-PWK7bAUYpKDCDfroV802VzPXtMu_Ch85-fKoamfIqFH0S_S0-FhbRzbEPO1yvr886LRG_R6bKQtUkz54Gq5hVCPXwHaNIk9tP2FUNhaEcpvq5YO4/s1600/indy.gif" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="212" data-original-width="500" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAGn9IWqcP5gX9rGg34MA-o2pnuy-PWK7bAUYpKDCDfroV802VzPXtMu_Ch85-fKoamfIqFH0S_S0-FhbRzbEPO1yvr886LRG_R6bKQtUkz54Gq5hVCPXwHaNIk9tP2FUNhaEcpvq5YO4/s400/indy.gif" width="400" /></a></div>
Pari joutsenta ui rauhallisesti eteenpäin Kaisaniemenlahdella lokakuun pimenevässä illassa. Talojen ikkunoista tuleva valo heijastuu upeasti vedenpinnasta, täydellisen heijastuksen pilaa ainoastaan taivaalta putoavat sadepisarat. ...pyyhkäisen rään nenäni alta samalla kun otsaltani valuu jääkylmää vettä silmiin. Eläintarhanlahden kohdalla pari kalastajaa mulkoilevat taakseen kun nylkytän heidän ohi jo viidettä kertaa, enkä yhtään ihmettele ...eihän tässä ole mitään järkeä. Mutta vielä yksi kierros! Viimeisen kierroksen aikana en kohtaa enää yhtäkään ihmistä, kalastajatkin ovat luovuttaneet ja lähteneet kotiin ja niin lähden lopulta minäkin.<br />
<br />
<a name='more'></a>Yllä oleva sepitelmä antaa hyvän kuvan treeneistäni ajalta lokakuu-joulukuu joissa keskeisinä teemoina ovat olleet kylmyys, pimeys, sade, loska ja peruskestävyys. Lokakuun alussa pidin kahden viikon tauon kaikesta liikunnasta jotta saisin Pallaksella kipeytyneen pohkeen (lihastulehdus) taas kuntoon.Tauon jälkeen aloitin kävelylenkeillä joista vähitellen tuli kävely/hölkkä-lenkkejä ja lopulta ihan täysiä juoksulenkkejä. Pikkuhiljaa siis totuttelin pohkeen kestämään juoksua ja neljännellä viikolla sain jo kokoon 42 juoksukilomtetriä ilman että pohje aiheutti sen pahempia ongelmia.<br />
<br />
Peruskestävyys-treenit vedän neljän viikon jaksoissa (jaksoja on yhteensä 3). Yksi viikko sisältää 6-7 treeniä joista 3 on ns. "tehotreenejä" (2 tempojuoksuja ja pitkä lenkki) ja loput sitten kevyttä juoksua. Jokaisen jakson viimeinen viikko on aina kevyempi viikko jossa kroppa pääsee palautumaan.<br />
<br />
Alla kooste neljästä ensimmäisestä viikosta. Vauhti ja kilometrimäärät ovat vielä tässä vaiheessa aika vaatimattomalla tasolla, koska päätin ottaa varman päälle ja aloittaa varoivasti jotta en loukkaantuisi uudelleen.<br />
<br />
<b><u>Viikko #1:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke., La. 40 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 65 min (sisältäen 2*15min jossa keskisyke 155)<br />
To. 60 min reipasta kävelyä<br />
Pe. 60 min (sisältäen 30 min jossa keskisyke 157)<br />
Su. 80 min kevyttä juoksua (keskisyke 142)<br />
<br />
Juoksua: 52.54 km (5h 32min)<br />
Kävelyä: 11.97 km (1h 44min)<br />
Yhteensä: 64.51 km (7h 16min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #2:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke., La. 45 min kevyt juoksu (keskisyke <145)<br />
Ti. 75 min (sisältäen 2*20min jossa keskisyke 157)<br />
To. 70 min (sisältäen 40 min jossa keskisyke 157)<br />
Pe. Lepo<br />
Su. 90 min kevyt juoksu (keskisyke 142)<br />
<br />
Juoksua: 60.46 km (6h 55min)<br />
Kävelyä: 4.14 km (10min)<br />
Yhteensä: 64.60 km (7h 5min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #3:</u></b><br />
<br />
Ma., Ke., La. 50 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
Ti. 85 min (sisältäen 2*25min jossa keskisyke 159)<br />
To. Lepo<br />
Pe. 80 min (sisältäen 50 min jossa keskisyke 160)<br />
Su. 100 min kevyttä juoksua (loppua kohden kiihtyvä vauhti, keskisyke 148)<br />
<br />
Juoksua: 68.33 km (5h 32min)<br />
Kävelyä: 1.13 km (1h 44min)<br />
Yhteensä: 69.46 km (7h 16min)<br />
<br />
<b><u>Viikko #4 (Kevyt viikko):</u></b><br />
<br />
Ma., Ke., Su. Lepo<br />
Ti. , Pe. 55 min kevyttä juoksua (keskisyke <145)<br />
To. 98 min reipasta kävelyä<br />
La. 71 min HADD-Testi (5*2400m eri syketasoilla, 90s palautuksilla)<br />
<br />
Juoksua: 34.08 km (3h 30min)<br />
Kävelyä: 11.09 km (1h 38min)<br />
Yhteensä: 45.17 km (5h 08min)<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-10007142102192973092017-10-10T23:49:00.002+03:002017-11-22T16:43:10.889+02:00Räkä, pohjekipu ja tulevaisuus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzxpRJUR1Q5N3BqQhBvttLoaeJMZXP2BevcoPe_-r4Di2lQYfsq5qS5uonxucgL6XnlaxDg7Xcr1TeCom-THeSQp3Av8C_KLoG4hys4ihh4OF3feyWY1JprMPELBsSIQAxRSCtwSIRTbY/s1600/karhunkierros3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="402" data-original-width="645" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzxpRJUR1Q5N3BqQhBvttLoaeJMZXP2BevcoPe_-r4Di2lQYfsq5qS5uonxucgL6XnlaxDg7Xcr1TeCom-THeSQp3Av8C_KLoG4hys4ihh4OF3feyWY1JprMPELBsSIQAxRSCtwSIRTbY/s400/karhunkierros3.jpg" width="400" /></a></div>
Karhunkierros Matin tapaan<br />
<i><br /></i>
<br />
<div style="text-align: left;">
<i><i><b>"En ole ulkona kuvioista, olen pihalla."</b></i></i></div>
</div>
<br />
Näin lausahti aikoinaan Nykäsen Matti ja tältä on kieltämättä minustakin tuntunut viimeisen kuukauden ajan. <a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2017/09/nuuksio-classic-trail-marathon-42-km.html" target="_blank">Nuuksio Classicissa</a> otetun "mutakylvyn" jälkeen iski flunssa joka oli riesana pari viikkoa. Espoon Rantamaratonin puolikkaan jätin tämän takia väliin, ja väliin jäi myös Helsinki City Trail. Seuraavana tähtäimessä oli Vantaan maraton, mutta siitäkin suunnitelmasta luovuin viikko sitten kun oikea pohje rupesi lenkkien aikana oireilemaan oikein kunnolla. Pohje kipeytyi oikeastaan jo kesällä <a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html" target="_blank">Pallaksen</a> kisan jälkeen eikä se, ihme kyllä, ole parantunut muuten niin tehokkaalla "se lähtee sillä millä on tullutkin"-menetelmällä 😃<br />
<a name='more'></a>Mitäs sitten seuraavaksi? Ensin kipeä pohje pitää saada kuntoon ja tämä on tarkoitus toteuttaa 2-3 viikon levolla, kevyellä jumppailulla ja venyttelyllä. Tämän jälkeen olisi tarkoitus aloitta 3 kuukauden peruskunto-jakso jossa (enimmäkseen kevyellä lenkkeilyllä) kerään ison määrän juoksukilometrejä. Tällä tavalla toivon saavani hyvän kuntopohjan ensi vuoden kisoja ajatellen. Tänä vuonna pohja ei vain ollut tarpeeksi laaja ja se tuli kyllä pitkien kisojen aikana harvinaisen selväksi. Talviohjelmaani tulee tietysti kuulumaan myös venyttelyä ja lihaskuntoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggMFEjMzNUCKpPz5WU_v7VQAteA1rr0vkcQafGsY1Q24tgnz1iGJjrF26Pb89rT6uVxbIN7on0D4tFqHURW3kYFNKNyEY0IdOnQFziFmNHVXkZa3ij3ZOAHNdEzgcNhgE8x8ug9WElZlo/s1600/kkguy.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="171" data-original-width="269" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggMFEjMzNUCKpPz5WU_v7VQAteA1rr0vkcQafGsY1Q24tgnz1iGJjrF26Pb89rT6uVxbIN7on0D4tFqHURW3kYFNKNyEY0IdOnQFziFmNHVXkZa3ij3ZOAHNdEzgcNhgE8x8ug9WElZlo/s400/kkguy.gif" width="400" /></a></div>
<i><b>"Internet eroaa kansallisista viemäreistä siinä, että se kestää ydinsodan ja meteoriittitörmäykset. Oikeastaan ainoa vakavasti otettava uhkakuva Internetille on pornoteollisuuden työnseisaus, joka voisi aiheuttaa järjestelmässä totaalisen romahduksen." -Hikipedia</b></i><br />
<br />
Toinen asia mikä myös aiheuttaa internetissä (ja Suomen polkujuoksupiireissä) totaalisen romahduksen on <a href="https://nutskarhunkierros.fi/" target="_blank">NUTS Karhunkierroksen</a> ilmoittautumisen aukeaminen. Viime vuonna kaikki 1500 paikkaa täyttyivät muutamassa minuutissa ja palvelu oli enemmän tai vähemmän syvässä slaavikyykyssä koko illan. Eilen oli sitten se päivä jolloin NUTS Karhunkierros 2018:n ilmoittautuminen aukesi. Paikkoja oli nyt jaossa 2500 (reipas lisäys viime vuoteen) mutta ajattelin kuitenkin ottaa varman päälle ja riensin vauhdilla töistä kotiin jotta ehtisin hyvissä ajoin istahtamaan kolmen tietsikan ääreen, valmiina painamaan "Refresh"-nappia kaikkien koneiden selaimissa samanaikaisesti klo 18 ...suorastaan nerokas suunnitelma! 😃<br />
<br />
Noooh, käynnistin läppärit jo 17.30 paikkeilla ja yritin heti avata nutskarhunkierros.fi-sivuston. Eipä auennut, jäi vain kelaamaan ikuisesti ...voihan Kim Jong Unin likaiset kalsarit sentään, eihän tämä nyt tähän voinut tössähtää! Jo tässä vaiheessa tuli hikipisarat otsaan, mutta onneksi bongasin NUTS:in Facebook-sivulla linkin jolla pääsi suoraan ilmoittautumispalvelun sivulle. Se aukesi, huh nyt helpotti.<br />
<br />
Tuomion hetki lähestyi ...17.59.58 ...17.59.59 ...18.00 ...REFRESH!!! * 3<br />
<br />
Kahdella konella selain jäi kelaamaan mutta kolmannella koneella ilmoittautuminen aukesi ja pääsin täyttämään tietoni, whohoo! Sitten vain "Jatka"-nappia klikkaamalla hoitamaan maksu ...paitsi että mitään ei tapahtunut. Odotin hetken, mitään elonmerkkejä ei näkynyt ja verenpaine rupesi taas nousemaan. Viereisissä koneissa oli selaimiin tullut ilmoitus "Your request has been blocked due to too many concurrent requests", ilmoittautumispalvelu oli selkeästikin jumissa. Klikkasin "Jatka"-nappia toistamiseen ja nyt sitten pääsinkin hoitamaan maksun verkkopankissa.<br />
<br />
Kun osallistuminen oli maksettu selaimen piti vielä palata ilmoittautumispalvelun sivulle ilmoittautumisen vahvistamista varten ..."Your request has been blocked..." ...prkl, prkl, prkl! 😡 ...mitä nyt? Pohdiskelin hetken verran ilmoittautumisen aloittamista kokonaan alusta mutta sitten huomasin että rahat olivat jo menneet tililtä joten kokeilin vielä refreshausta virheilmoituksen näytöllä. Se onnistui ja samalla kilahti sähköpostiin ilmoittautumisen vahvistus. Mission accomplished!<br />
<br />
Polkujuoksukisoihin ilmoittautuminen on näköjään melkein yhtä rankkaa hommaa kuin niiden juokseminen 😃 ...mutta nyt minulla on siis paikka Karhunkierroksen 80 km:lle takataskussa ja se on pääasia!<br />
<br />
Karhunkierrokselle minulla on tarkoitus valmistautua juoksemalla puolimaratonin Helsinki Spring Marathonissa huhtikuussa ja 21km Bodom Traililla toukokuun alussa. Heinäkuussa olisi sitten tarkoitus ottaa uusinta Nuts Ylläs Pallas 55 km:llä ja syksyllä haluaisin osallistua joko Nuuksio Classicin 42 km:lle tai Vaarojen maratonin 43 km:lle. Eiköhän tuossa ole vanhukselle ihan riittävästi kisoja yhdelle vuodelle. 😊<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-42166647151050949662017-09-04T20:49:00.000+03:002018-05-04T15:18:27.508+03:00Nuuksio Classic Trail Marathon 42 km - Mudasta sinä olet tullut, mudaksi pitää sinun jälleen tuleman <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWMeA58mcwHcrUDHCcDWdFk-upgcoMx70fM1fAfQ1Vmz9gmDBryPdTvMU0rtVQFBgiIbbewI9DsRf0XTvcObYyPGQlv_pbRL0bkoqGXYyccJSBYe8GV49y06oORSZ-pm1ZAvlC6FareOc/s1600/mustakyy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWMeA58mcwHcrUDHCcDWdFk-upgcoMx70fM1fAfQ1Vmz9gmDBryPdTvMU0rtVQFBgiIbbewI9DsRf0XTvcObYyPGQlv_pbRL0bkoqGXYyccJSBYe8GV49y06oORSZ-pm1ZAvlC6FareOc/s400/mustakyy.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><b>"Iso kriisi vaatii ison suunnitelman ...hae minulle kaksi kynää ja kalsarit!"</b></i></div>
<br />
Näin lausui kapteeni Edmund Blackadder sarjassa Musta Kyy, jonka jälkeen hän ratkaisi kriisin laittamalla kalsarit päähän, tunkemalla kynät nenään ja esittämällä hullua. Työssäni olen menestyksekkäästi käyttänyt tätä samaa menetelmää kriisitilanteissa ja jostain syystä tämä juolahti mieleeni myös Nuuksio Classic-kisassa 32 km:n kohdalla kun upposin vyötäröä myöten mutalammikkoon enkä päässyt sieltä omin voimin pois. Tarvittavia tarvikkeita ei vain tällä kertaa ollut mukana matkassa, mutta hulluuttahan onneksi löytyy ihan omasta takaa ilman ylimääräisiä kyniä ja kalsareitakin 😜<br />
<a name='more'></a><b><i><br />"Aamu on ikävä asia, jonka ohitse tekisi useimmiten vain mieli nukkua."</i></b><br />
<br />
Kisaa edeltävä päivä meni muuttopuuhissa ja romahdin uupuneena sänkyyn klo. 23 paikkeilla. Aamulla oli sitten tarkoitus lähteä ensin metrolla ja junalla Leppävaaraan josta sitten jatkaisin bussilla kohti Nuuksiota ja Siikarantaa.<br />
<br />
5:00 Nihkeä herätys ja meno oli kuin hidastetussa filmissä ...mutta nythän asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti.<br />
<br />
<div>
6:00 Katsoin live-videota Nuuksion 70 km-kisan lähdöstä Nuuksio Classicin Facebook-sivulta ...minähän muuten asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti.<br />
<br /></div>
<div>
6:30 Seurasin 70 km-juoksijoiden gps-pallukoiden etenemistä netisssä ...mainitsinko muuten jo että asun niin lähellä metroasemaa että voin ottaa ihan rennosti ja rauhallisesti?</div>
<br />
<div>
7:00 Pieni paniikki! Minunhan pitäisi olla pian Helsingin rautatieasemalla. Ei hätää, minullahan on kaikki kamat pakattuna ...paitsi että ei ollut, kun en enää muutorumban jälkeen jaksanut niitä edellisenä iltana pakata. No kisakamat ovat varmasti kaikki hienosti laitettuna yhteen paikkaan ...eiväthän ne olleet, vaan sikin sokin kaiken maailman pusseissa ja kasseissa. Iso paniikki!</div>
<div>
<br />
Perinteisen aamusekoilun jälkeen totesin että en millään enää ehtisi junaan joten päätin ottaa taksin Leppävaaraan jonne saavuin kuin saavuinkin reilut 5 minuuttia ennen bussin lähtöä. Onnistuuhan se näinkin, mutta tämänkin voisi varmasti hoitaa vähän järkevämmin ja järjestelmällisemmin 😀<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<b><u>0-7 km</u></b></div>
<div>
<br />
Tarjolla oli melkein täydellinen juoksukeli: pilvistä, tuuletonta ja 14-16 lämpöastetta. Minun lähtö oli toisessa lähtöryhmässä joka starttasi klo 10.05. Hakeuduin ihan tarkoituksella lähtöryhmän keskipaikkeille, koska kärkihän yleensä lähtee "kuin Krim Ukrainasta" (eli nopeasti) ja siinä intoutuu itse helposti lähtemään mukaan liian kovaan vauhtiin.<br />
<br />
Sitten mentiin, ensin vähän matkaa tietä pitkin jonka jälkeen siirryttiin Nuuksion kapeille poluille. Maasto oli enimmäkseen kuivaa mutta sateisen viikon jäljiltä pieniä mutalammikoita oli siellä täällä. Näiden kohdalla käytin tehokasta "Naiset ja muut miehet ensin vaikka heikoille jäille"-taktiikkaa ja seurasin sitä juoksijaa joka valitsi kuivimman reitin.<br />
<br />
Jossain neljän ja viiden kilometrin välissä bongasin polkujuoksukonkari Mikael Heermanin kannustamassa ja ohjaamassa polkujuoksuliiikennettä oikeille poluille. 👍<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<b><u>7-11 km</u></b><br />
<br />
Tältä pätkältä jäi erityisesti mieleen hankalat ja hitaat rappuset, ensin 8 km jälkeen laskettiin liukkaita puurappusia pitkin 60m alaspäin ja noin kilometri tuon jälkeen vielä 30m alaspäin metallirappusia pitkin. Ihan äärettömän hidasta ja ärsyttävää puuhaa ja olen ihan varma siitä että kärkinimillä on juoksurepussaan joku erikoisliukuri jolla ne sitten nopeasti laskee nämä rappuset alas.<br />
<br />
11 km kohdalla vuorossa oli sitten Solvallan laskettelumäki. Hissit eivät tietenkään olleet käynnissä joten meidän oli pakko kävellä alhaalta ylös 😄 Nousua oli noin 75m mutta tämä ei näin aikaisessa vaihessa kisaa tuntunut erityisen pahalta, jaloissa oli vielä voimaa.<br />
<br />
Mäen huipulla oli myös ensimmäinen huoltopiste, otin sieltä vain mukillisen vettä ja jatkoin matkaa.<br />
<br />
<br />
<u><b>12-22 km</b></u><br />
<br />
Täksi vuodeksi reittiä oli muutettu välillä 16-18 km ja mielestäni tällä osuudella tulikin vastaan reitin upeimmat maisemat, lisäksi 17,5 km:ssä huiputettiin Espoon korkein kohta (114m). 21 km:n kohdalla vauhtini oli vielä suunnitelmien mukainen (lupaili noin 5 tunnin loppuaikaa) mutta olin juuri popsinut Milky Way-patukan ja ottanut muutaman juoksuaskeleen kun sain ei-toivotun vieraan:<br />
<div>
<br /></div>
<div>
- Kop kop! </div>
<div>
- Kuka siellä? </div>
<div>
- No minä, Oksennus, haluan tulla ulos leikkimään! </div>
<div>
- Painu ****** siitä! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eihän se tietenkään mihinkään lähtenyt, oli pakko pistää kävelyksi. 10min kävelyn jälkeen alkoi vähitellen helpottamaan ja lähdin varovasti taas juoksemaan. Loppumatkan ajan sama kuvio toistui aina kun söin jotain sokeria sisältävää ja tämä hidasti kyllä etenemistäni aika merkittävästi. </div>
<div>
<br />
<br /></div>
<div>
<u><b>23-24 km</b></u><br />
<br />
Edeltävät kilometrit olivat olleet todella hidasta puurtamista mutta tällä osuudella päästiin sitten "kaasuttelemaan" loivaan alamäkeen metsätietä pitkin niin että "sora roiskui" mutkissa. Nytpä tiedän miltä rallikuski Jari-Matti Latvalalta tuntuu kun hän kaasuttelee kotiin Maisa Torpan luokse ...paitsi että en omista autoa, eikä kyl ole mitään Maisaa eikä torppaakaan 😁</div>
<div>
<br />
<br />
<u><b>26 km Huolto</b></u><br />
<br />
<b><i>”Nyt on korkki auki. Hämmästyttää ja ihmetyttää.” (Matti Nykänen)</i></b><br />
<b><i><br /></i></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQAhR2wIet7QgBcD5ayZGdKNinLS-G9PZVUmCZafVTJGarU6veg1WDYjgWqmHOByI3hcd5o4sHaprJs59zRTh16wNC18J4i8P6nngCRsbn4ZwX3wOoAm3sm6t7mpv1xzJD48Qet1eNiLw/s1600/pullo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="673" data-original-width="1197" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQAhR2wIet7QgBcD5ayZGdKNinLS-G9PZVUmCZafVTJGarU6veg1WDYjgWqmHOByI3hcd5o4sHaprJs59zRTh16wNC18J4i8P6nngCRsbn4ZwX3wOoAm3sm6t7mpv1xzJD48Qet1eNiLw/s400/pullo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Kevyesti rullaten saavuin 26 km huoltoon. Tässä oli tarkoitus täyttää juomapullot nopeasti, mutta en vain millään tahtonut saada pullojen korkkeja auki vaikka kuinka väänsin. Kuivasin kädet ja yritin uudelleen, ei vaan lähde! Sitten välähti, minähän väänsin korkkeja väärään suuntaan ...taisinpa olla vähän väsynyt, nyt oltiin kyllä niin polkujuoksun ytimessä 😄 Tämän sekoilun takia huolto venähti turhan pitkäksi.<br />
<br /></div>
<div>
<u><b>32km </b></u><br />
<u><b><br /></b></u>
<b><i>”Kun asiaa tarkemmin ajattelee, muta on vain märkää multaa” (Homer Simpson)</i></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheveUejZd-PR_6uhpQunG1xoTFichnqDzUn1vLArwPHWpkj1P1yU2RgZWN-Lu7pcvRzyr1apncZFi5eoB_qx9wj8bKrPi1tnPG4T8jRo2y3v-PKhvocNGY2VU5vQP5n2H1RfW6TN1pUlA/s1600/SimpsonsMPG_7G09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="736" data-original-width="960" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheveUejZd-PR_6uhpQunG1xoTFichnqDzUn1vLArwPHWpkj1P1yU2RgZWN-Lu7pcvRzyr1apncZFi5eoB_qx9wj8bKrPi1tnPG4T8jRo2y3v-PKhvocNGY2VU5vQP5n2H1RfW6TN1pUlA/s400/SimpsonsMPG_7G09.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
"Huh, enää kilsa huoltoon" ajattelin kun reitillä tuli vastaan aika iso mutalammikko. Edellä mennyt kaveri hyppäsi ensin lammikon vasemmalle puolelle ja ponnisti sieltä etuviistoon. Hyvin meni, minäpä teen samoin! Ponnistus vasemmalta puolelta jäi kuitenkin minulla voimattomaksi ja lässähdin kuin ryhävalas keskelle lammikkoa. Jos kyse olisi ollut uimahypystä niin olisin varmaan saanut aika hyvät pisteet, roiskeita ei nimittäin tullut veteenmenossa (se taisi tosin enemmän johtua veden mutaisuudesta kuin minun hyppytaidoistani 😃).<br />
<br />
Mutaista vettä tässä ruskeassa laguunissa tosiaan oli vyötäröön asti ja pohjalla oli sitkeää mutaa ainakin 20cm. Kokeilin vetää itseni ylös mutta jalat olivat sen verran tiukasti kiinni mudassa että en liikahtanut yhtään mihinkään. Onneksi edellä mennyt kaveri ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas ja hän tulikin auttamaan minut pois lätäköstä. Kiitos hänelle avusta! 😊<br />
<br />
Tässä tilanteessa olisi kynistä ja kalsareista voinut olla hyötyäkin, eipä olisi tullut vettä nenään ja tukkakin olisi pysynyt kuosissa. Alavartalon jäähdytys ja mutavoitelu suoritettu, eteenpäin!<br />
<br />
<br />
<b><u>33-42 km</u></b><br />
<br />
33 km:n huollossa join vain pari mukillista vettä, söin palasen suklaata ja jatkoin matkaa. Viimeiset 9 km oli enimmäkseen helposti juostavaa polkua mutta vatsan oireilusta johtuen juoduin välillä kävelemään sellaisissakin paikoissa joissa normaalisti olisin juossut. Viimeiselle 2 km:lle onnistuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen loppuspurtinkin aikaiseksi ja ohitin useamman juoksijan ennnen kuin juoksin maaliviivan yli ajassa 5h 23min.<br />
<br />
Aikaan olen tyytyväinen koska kisan puolenvälin jälkeen ei helppoja hetkiä juurikaan ollut ja olihan tämä kuitenkin paljon eheämpi suoritus verrattuna parin kuukauden takaiseen <a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.com/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html">NUTS Ylläs Pallas 55 km</a>-juoksuun.<br />
<br />
Toimivat järjestelyt ja hyvin merkitty reitti joka kiertää upeissa maisemissa ja monipuolisessa maastossa, tämä kisa on kyllä klassikko-nimensä ansainnut! Tänne uudelleen ensi vuonna aikaa parantamaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJJ7lmkqoSnaKYEbjwX-FAB1Z4eGDn1Rulp6fPorUK3NmHW7QZ9SaicYy6y1yiRTLXjVw6sOXehojF9O8sJILdrWTVLF8En34yyRYpiSi129QkKaqcFFciF9-851Jx5mPDQShrytF1kaQ/s1600/nuuksio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="673" data-original-width="1197" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJJ7lmkqoSnaKYEbjwX-FAB1Z4eGDn1Rulp6fPorUK3NmHW7QZ9SaicYy6y1yiRTLXjVw6sOXehojF9O8sJILdrWTVLF8En34yyRYpiSi129QkKaqcFFciF9-851Jx5mPDQShrytF1kaQ/s400/nuuksio.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
</div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-12039550103877118322017-07-24T17:20:00.002+03:002017-07-31T23:50:13.510+03:00Palautuminen rankan kisan jälkeen - "Ministry of silly walks"<a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html">NUTS Ylläs Pallas 55 km</a>-kisan jälkeinen päivä ei ollut paras mahdollinen palautumisen kannalta. Ensin tuli istuttua bussissa Pallakselta Rovaniemelle 5 tuntia, jonka jälkeen vielä 6 tuntia junassa Helsinkiin ja bonuksena sitten vielä 20 minuutin bussimatka Espooseen. Arvatkaa vain oliko kroppa jumissa tämän jälkeen? ...kävelykin oli sen näköistä että päärooli Monthy Pythonin "Ministry of silly walks"-sketsistä olisi irronnut milloin vain:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/iV2ViNJFZC8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/iV2ViNJFZC8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Hassuista kävelytyyleistä puheen olleen, niin samalla matkalla oli myös paljon kohtalotovereita jotka olivat helposti bongattavissa juuri kävelytyylin perusteella 😃 ...kaikki nimittäin harrastivat samaa "Aku Ankka"-kävelyä ja juttuaiheen löytäminenkin oli kohtuullisen helppoa. Kiitos kaikille hyvästä matkaseurasta! 😊<br />
<br />
Ensimmäinen palautumisviikko sujui seuraavasti:<br />
<br />
<b><u>Maanantai:</u></b> Lepo + "Aku Ankka"-kävelyä kotona<br />
<br />
<b><u>Tiistai:</u></b><br />
<br />
Kävin lyhyellä kävelylenkillä ja rullasin myös jalkoja kevyesti foamrollerilla (haavojen ja tulehtuneiden hyttyspuremien takia tämä oli aika kivulias prosessi).<br />
<br />
<b><u>Keskiviikko:</u></b> Lepo<br />
<br />
<b><u>Torstai:</u></b><br />
<br />
Kevyttä hölkkää 30min + 5 * 20 sekunnin kevyet kiihdytykset. Itse lenkki tuntui kohtuullisen hyvältä mutta jälkeenpäin huomasin että oikean takareiden/pakaran lihaksissa ei ole kaikki kunnossa. Tietyissä (omituisissa) asennoissa tuntui kipua joka säteili pakarasta takareiteen, ei hyvä :/<br />
<br />
<b><u>Perjantai:</u></b> Lepo<br />
<br />
<b><u>Lauantai:</u></b><br />
<br />
Kevyttä hölkkää 40min + 5 * 20 sekunnin kevyet kiihdytykset. Oli lämmin ja meno oli äärimmäisen nihkeätä.<br />
<br />
<b><u>Sunnuntai:</u> </b>Lepo<br />
<br />
Fyysisesti kroppa alkaa pikku hiljaa palautumaan mutta henkisellä puolella palautuminen on ollut paljon hitaampaa. Pari päivää kisan jälkeen mikään ei oikein tuntunut miltään ja muistikuvat itse kisastakin olivat epämääräisen sumuiset, ainoat selkeät muistikuvat olivat lähdöstä ja maaliintulosta. Loppuviikosta muisti alkoi palata pätkittäin ja aina kun joku asia juolahti mieleen kirjasin sen muistiin. Lopulta sain kuin sainkin aikaiseksi <a href="https://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/07/nuts-yllas-pallas-55km-verenvuodatus.html">kisaraportin</a> joka on kerännyt lukijoita paljon enemmän kuin osasin odottaa 😊 Tänään sitten koitti paluu arkeen ja töihin, pääkoppa tosin tuntuu edelleenkin olevan jossain aivan muualla ...todennäköisesti tuntureilla 😄<br />
<br />
Nyt jatkan palautumisviikolla nro. 2 johon kuuluu kolme kevyttä/lyhyttä lenkkiä, kevyttä jumppailua/venyttelyä, foamrollerilla rullailua ja käynti "Suuret Oluet Pienet Panimot"-festarilla...Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-91754902415464787072017-07-21T16:40:00.001+03:002017-11-22T16:44:48.994+02:00NUTS Ylläs Pallas 55km - Verenvuodatus Pyhäkerolla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-6mDPpr_dauj2VZbSGgHHhyphenhyphenDAfLT5I-PfCV3OsO9bO4rOi0SUiooYDETgCufkrcPi_KXIsLAXAb-iWq96gM2TVE7Y-3VlV-SKPTStqiw_j-BHcnioiH9O1X2L6TkNnEAH3PJpLaqVv-o/s1600/suunnitelma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="1214" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-6mDPpr_dauj2VZbSGgHHhyphenhyphenDAfLT5I-PfCV3OsO9bO4rOi0SUiooYDETgCufkrcPi_KXIsLAXAb-iWq96gM2TVE7Y-3VlV-SKPTStqiw_j-BHcnioiH9O1X2L6TkNnEAH3PJpLaqVv-o/s400/suunnitelma.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Makoilen hiekalla vatsallani, kädet rennosti eteenpäin sojottaen. Aurinko lämmittää selkäpuolta ja kevyt tuulenvire viilentää juuri sopivasti, tältä kesäloman pitääkin tuntua!<br />
<br />
Kupla poksahtaa ja idylli murtuu... vasemmassa kädessä ja oikeassa polvessa tuntuu kivulias jyskytys. Käteni alla olevan hiekan väri muuttuu tummanpunaiseksi ja nopea vilkaisu polveen vahvistaa asian ...verihän se sieltä pulppuaa ja ihan kohtuullisella paineella. Samaan aikaan molemmat pohkeet päättävät krampata voimakkaasti ja päästän ilmoille pienen tuskanhuudon. En siis olekaan lomarannalla vaan Pyhäkeroa alas johtavalla hiekkatiellä jossa olen äsken vauhdissa potkaissut kiveen ja tehnyt tyylikkään pesäpallosyöksyn kovalla alustalla. Tämä olisi tietenkin ollut tosi hienoa jos kyseessä olisi ollut maaliviivan ylitys ja taistelu kärkipaikasta, mutta kun nyt olin keskellä korpea, maaliin oli 15 km ja "taistelua" kävin lähinnä oman pääni sisällä (ja 100+ sijoituksesta), niin hohdokkuudesta ei ollut tietoakaan. Mutta, palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin...<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Kilpailua edeltävänä iltana vatsaa rupesi syystä tai toisesta närästämään ihan kauheasti eikä siihen tahtonut tepsiä oikein mikään. Tuli huonoin tuloksin kokeiltua Samarinin ja Colan juomista ennen kuin vastahakoisesti päädyin ottamaan särkylääkettä, se onneksi rauhoitti vatsaa sen verran että sain nukuttua. Unesta sain kuitenkin kiinni vasta klo. 2, ei siis mikään ideaalinen valmistautuminen kisaa ajatellen.<br />
<br />
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin Lauantai-aamuna klo. 7, söin kevyen aamiaisen jonka jälkeen kävin hakemassa kisanumeron ja GPS-mokkulan. Vielä viimeiset valmistelut hotellihuoneessa ja sitten ulos muiden joukkoon nauttimaan tunnelmasta. Sää oli pilvinen ja lämpöasteita oli noin 10, ihan oivalliset olosuhteet juoksukisalle ja ainakin selkeä parannus edellisen päivän ukkosmyräkkään.<br />
<br />
Lähdöstä jäi erityisesti mieleen mies joka kertoi että hänen pisin juoksumatkansa tähän mennessä oli 12 km maantiellä (mielessäni pohdiskelin että nyt taitaa miehellä olla aika rankka reissu edessä), ja sitten vanhempi herra jolla energiageelien tilalla oli taskuissa vain kukkakaalia ja tomaatteja ...HC-meininkiä, mutta meitähän on moneen junaan 😁<br />
<br />
Kisataktiikkani oli selvä, ensimmäiset 25 km vedän rauhallisessa tahdissa (70% reitin nousuista on tällä osuudella) ja loppumatkan etenen sitten ihan oman tuntuman mukaan. Mitään varsinaista aikatavoitetta minulla ei ollut mutta olin arvioinut että minun nykyisellä kuntotasolla ja vähäisellä kokemuksella aika voisi sijoittua jonnekin 7 ja 8 tunnin väliin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh36b4eGwwdQfpvDZq26PR-7zWhJ4EXoRqBTDAlOBOmNKDr7lL5VlJxwQpo6eXbeQi7sZrYMth3Lpu9SXuUg_-XANsK0oksWchxvXp7EXGBfcZLdAyzImubhzUavwLp-zWQmKI3oIJUkLo/s1600/vlcsnap-2017-07-19-14h27m30s571.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh36b4eGwwdQfpvDZq26PR-7zWhJ4EXoRqBTDAlOBOmNKDr7lL5VlJxwQpo6eXbeQi7sZrYMth3Lpu9SXuUg_-XANsK0oksWchxvXp7EXGBfcZLdAyzImubhzUavwLp-zWQmKI3oIJUkLo/s400/vlcsnap-2017-07-19-14h27m30s571.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yli 600 juoksijaa lähti 55km:n matkalle.</td></tr>
</tbody></table>
<b><u><br /></u></b>
<b><u>1-5 km:</u></b><br />
<br />
Lähdöstä lähdettiin pitkässä letkassa hitaasti nousemaan Laukukeron rinnettä. Askel tuntui kevyeltä ja vauhti oli rauhallinen. Syke oli kuitenkin heti alusta alkaen noin 20 lyöntiä normaalia korkeampi ja päätinkin jo tässä vaiheessa että en enää katso sykettä ollenkaan, tietämättömänä on hyvä olla 😁 (oikeasti olin kyllä huolissani siitä miten energiat riittäisivät loppuun asti jos syke pysyisi näin korkeana). Kun pääsimme Laukukerolle ylös alkoi noin kilsan mittainen loiva lasku kivisellä polulla jonka jälkeen taas oli vuorossa hidas jyrkkä nousu Taivaskeron huipulle (reitin korkein kohta: 809m).<br />
<br />
Taivaskeron huipun jälkeen seurasi yli 4 km:n pituinen loiva lasku, mutta tämä ei todellakaan ollut mitään tasaista autobahnia vaan maasto oli todella kivinen ja epätasainen. Tätä ennen kasassa pysynyt juoksijoiden letka hajosi nopeasti pienemmiksi ryhmiksi ja etäisyydet kasvoivat kun moni joutui maaston teknisyyden takia hidastamaan vauhtia. Minulla kulki kuitenkin hyvin ja kevään aikana metsässä epätasaisessa maastossa vedetyistä mäkitreeneistä oli tässä selkeästi hyötyä ...jee, mä osaan edes jotain! Ihan täyttä vauhtia en kuitenkaan pistellyt menemään, tarkoitushan oli säästellä voimia alussa.<br />
<br />
<b><u>5-10 km:</u></b><br />
<br />
<b><i>"Kuva tai sitä ei tapahtunut!"</i></b><br />
<br />
Yhdessä kivisessä ja mutaisessa alamäessä liukastuin ja menin nurin niin että pohjetta rupesi kramppaamaan, mutta ei sattunut mitään sen pahempaa kuitenkaan. Nopea vilkaisu ympärilleni, näkikö kukaan? ...ei nähnyt, edessä oleva oli jo monta sata metriä alempana ja ylempänä tuleva katseli vain omia jalkojaan. Siinä sitten muina miehinä nousin pystyyn kuin James Bond-elokuvien Jaws konsanaan, putsasin pölyt (tai mudat tässä tapauksessa) pois olkapäiltäni ja jatkoin matkaa.<br />
<br />
<b><u>10-15 km:</u></b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-Gy9zVN4-ToadNsVTBGgdrvRJnJ1g6UJAsgDmpez2IkQ1aHilTEfreOp0ctEIay8qF6TEJOU_b6zk7otGUlcnhK3V2x66jYfQy86tcqjblkf1Y8XBeSUuPs-cpt_sGwFB0t8-jxpPf4M/s1600/vlcsnap-2017-07-18-10h42m09s235.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-Gy9zVN4-ToadNsVTBGgdrvRJnJ1g6UJAsgDmpez2IkQ1aHilTEfreOp0ctEIay8qF6TEJOU_b6zk7otGUlcnhK3V2x66jYfQy86tcqjblkf1Y8XBeSUuPs-cpt_sGwFB0t8-jxpPf4M/s400/vlcsnap-2017-07-18-10h42m09s235.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kivien lisäksi reitillä oli myös todella paljon vesilammikoita ja mutaa. Tämä oli tietenkin odotettavissa kun sadetta oli tullut koko viikon ajan, mutta yllätyinpä silti. Joissakin paikoissa tuli todella vahvoja Bodom Trail-flashbackeja, eikä tosiaan mitenkään hyvällä tavalla. Inhoan vedessä/mudassa juoksemista ja olen tällaisessa maastossa ihan onnettoman hidas.<br />
<br />
Tällä osuudella juoksin myös ohi miehestä joka torstaina oli tullut Rovaniemeltä samassa kisabussissa kuin minä. Hän oli jo perjantaina käynyt "lämmittelemässä" juoksemalla Ylläksellä 30 km:n kisan ja jatkoi nyt matkaa juoksemalla 55 km, hurjaa touhua! <br />
<br />
<b><u>15-20 km:</u></b><br />
<br />
<b><i>"The Legend"</i></b><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUDAC-TxSxtaSNBw2zkM6PZAB49mLKb_7FBP3kZZ-4G3-mtSw7um0GojjlTZ7WK9g6tejXEgYr3wJ0OiKKw_dkyTEmGyEc6qnQTGjURkUGLKpvLIKC2CDp-L5JXqSFkzQJf9s-3cRajO4/s1600/vlcsnap-2017-07-17-16h42m58s325.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUDAC-TxSxtaSNBw2zkM6PZAB49mLKb_7FBP3kZZ-4G3-mtSw7um0GojjlTZ7WK9g6tejXEgYr3wJ0OiKKw_dkyTEmGyEc6qnQTGjURkUGLKpvLIKC2CDp-L5JXqSFkzQJf9s-3cRajO4/s400/vlcsnap-2017-07-17-16h42m58s325.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä Lumikerolta.</td></tr>
</tbody></table>
Parin miehen porukassa edettiin rennosti juosten ja jossain vaiheessa joukkoomme liittyi juoksija jonka numerolapussa luki "The Legend". Jotenkin tuo kuullosti niin tutulta, mutta en sitten juoksun hurmassa pystynyt yhdistämään sitä mihinkään. Jälkeenpäin oli ihan pakko Googlata ja selvittää kuka tämä elävä legenda oikein oli. Ja sehän oli VP Larivaara jonka GPS-pallukkaa on useampaankin otteeseen tullut seurattua tietsikan näytöltä käsin esim. viime vuoden Vaarojen maratonin 130 km:llä ja Pallaksen 134 km:llä. Mukava saada GPS-pallukalle ihan oikeat kasvot, ja näin aloittelijalle vielä mielekiintoisempaa oli juosta vähän matkaa yhdessä näinkin kokeneen ultrajuoksijan kanssa.<br />
<br />
VP tulikin sitten vielä sunnuntai-aamuna hotellin aamiaisella kysymään minulta miten kisani oli mennyt, mukava heppu.<br />
<br />
<b><u>20-25 km: </u></b><br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>"Hiki on ainetta, jota ihminen tai gorilla panttaa viimeiseen asti."</i></b><br />
<br />
Aurinko tuli pilvien takaa esille ja minulla oli kuuma, suorastaan tukahduttavan kuuma. Hiki virtasi ja olisi varmaan ollut fiksua ottaa pitkähihainen paita pois, mutta jostain syystä en sitä tehnyt. Tässä kohtaa iski sitten kisan ensimmäinen heikko hetki. Olin viimeisen vajaan 10 km:n ajan juossut porukan perässä jota veti "The Legend" ja pari muuta miestä, mutta metsäosuudella ennen nousua Suastunturille en pysynyt enää ryhmän vauhdissa ja he katosivatkin nopeasti näkyvistä.<br />
<br />
Ketään ei näkynyt edessä eikä takana joten etenin itsekseni hiljaista vauhtia metsässä ja yritin keksiä miten saisin kerättyä itseni taas kasaan. Sitten muistin salaisen aseeni: PowerBarin Cola geelikarkit! Oikeasti olin ajatellut että käyttäisin näitä vasta kisan loppupuolen heikkoina hetkinä, mutta nyt oli kuitenkin pakko tehdä jotain tai tästä tulisi todella lyhyt lenkki ...ja minähän en ole Lappiin asti millekään lyhyelle lenkille tullut!<br />
<br />
Geelikarkit toimivat, jalat heräsivät koomasta ja juoksin kohti ensimmäistä huoltoa.<br />
<br />
<b><u>25 km Hannukurun huolto:</u> </b><br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>"Ruokarauha se on merirosvollakin."</i></b><br />
<br />
Aikaa oli kulunut 3h 37min kun saavuin Hannukurun huoltoon. Sinne olikin jo kerääntynyt iso joukko juoksijoita (20-30 henkilöä ainakin) jotka näyttivät viettävän huollossa aikaa ihan pitkän kaavan mukaan. Ja mikäs siinä, oli aurinkoiset ja lämpimät kelit, hyttysiä ei ollut ja tarjoilutkin olivat hyvät. Minä en kuitenkaan aikonut näihin kesteihin jäädä. Join ensin pois jämät vesipulloista, täytin pullot uudelleen ja kävin huoltopöydältä poimimassa sipsejä, banaaninpuolikkaan ja vihreän kuulan matkaevääksi. Reippaalla askeleella ja herkkuja popsien kävelin pois huollosta.<br />
<br />
<b><u>30-35 km:</u></b><br />
<br />
Nyt oli vuorossa 5 km helposti juostavaa loivaa alamäkeä, maisemat olivat upeat ja juoksu kulki ...tää oli vaan ihan parasta!! Osuuden lopussa tuli pieni nousu ja siinä tein todellisen aloittelijan virheen kun nousun huipulla nopeasti join kokonaisen Dexalin Energy Smoothien. Juostessani kukkulaa alas olikin sitten ihan rajamailla että juoma olisi tullut kokonaisuudessaan takaisin ylös. Hetkeksi jouduin hidastamaan ja muutaman varovaisen röyhtäisyn jälkeen vatsa rauhoittui.<br />
<br />
Jalat siis liikkuivat hyvin vielä tässä vaiheessa mutta pääkoppa alkoi olla todella väsynyt ja hyvin toiminut ruokailu/juonti-aikataulu jota olin tähän asti orjallisesti seurannut unohtui tästä eteenpäin täysin (tämä oli iso virhe joka sitten kostautui 50 km kohdalla).<br />
<br />
<b><u>36-40 km:</u></b><br />
<br />
Pitkä nousu Pyhäkerolle alkoi. Eteen tuli valehuippu toisensa jälkeen ja tuntui että nousu ei koskaan loppuisi, mutta tähän olin varautunut henkisesti jo etukäteen. Loppujen lopuksi tämä kuten muutkin nousut menivät yllättävänkin kevyesti. Malmikartanon jätemäellä vietyt lukuisat tunnit ja siellä kerätyt tuhannet nousumetrit eivät siis ole olleet ihan turhia.<br />
<br />
<b><u>40-43 km:</u></b><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNe3zaELomJ_eI_gJ4r5qAPSnbjhMRCt1qSQ88uu-rNr4tlSdr0IoqJ2PdOF26R3z_xwDusd-b7VpGGKwAwm4UriZtPbthY4xKEsx6lJ_ynFGG7cEFEIUjwt1w7jpVLMMSFBWBhFXmnI/s1600/_20170721_155440.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLNe3zaELomJ_eI_gJ4r5qAPSnbjhMRCt1qSQ88uu-rNr4tlSdr0IoqJ2PdOF26R3z_xwDusd-b7VpGGKwAwm4UriZtPbthY4xKEsx6lJ_ynFGG7cEFEIUjwt1w7jpVLMMSFBWBhFXmnI/s400/_20170721_155440.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puhdistetut haavat ja verinen numerolappu kisan jälkeen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Saavutin Pyhäkeron huipun ja alkoi lasku kohti seuraavaa huoltoa. Alussa lasku oli todella jyrkkä ja maasto oli epätasainen, tämän otinkin hieman varovaisemmin. Mutta sitten pääsin hiekkatielle jossa vauhdin hurma otti minusta yliotteen ja päästelin menemään alamäkeen kun kerran hyvältä tuntui. Vajaan 2 km ajan tämä sujuikin oikein mallikkaasti mutta sitten jalka osui kiveen ja se oli menoa...<br />
<br />
Kaatumisen jälkeen nousin ylös ja venyttelin pohkeita jotta saisin kramppaamisen loppumaan. Tarkistin nopeasti käden ja jalan haavat ja ne näyttivät kyllä paljon pahemmilta kuin mitä ne oikeasti olivat. Laitoin irronneen numerolapun takaisin kiinni ja lähdin taas juoksemaan, vähän rauhallisemmin tällä kertaa 😄 ...matkaa huoltoon oli noin 1 km.<br />
<br />
<b><u>43 km Pyhäkeron huolto:</u></b><br />
<br />
<b><i>"Hyttynen on kuin epätoivoinen mies baarissa pilkun jälkeen: inisee ja yrittää imeä ja onnistuessaan saa olosi tuntumaan epämukavalta."</i></b><br />
<br />
Juosten ja verta vuotavana saavuin Pyhäkurun huoltoon ja heti ensimmäisenä huomasin että siellä oli hyttysiä, PALJON HYTTYSIÄ! Sitähän luulisi että kun tällainen kävelevä veri-buffetti, ranteet valmiiksi auki viillettynä, tulee kylään niin hyttysten ei tarvitsisi kuin ottaa pillit esille ja imeä avoimista haavoista ...mutta ei, pakkohan niiden oli vielä pistää 150 uutta reikää minun pohkeisiin!<br />
<br />
Iso kiitos Pyhäkeron huollon porukalle, he huuhtelivat nopeasti ylimääräisen veren pois kädestäni ja jalastani, ja sain myös haavat desinfioitua samalla. Kiitos myös itikoille, tämä "täplikäs vaaleanpunainen pantteri"-look herättää kyllä huomiota täällä pääkaupunkiseudulla 😃<br />
<br />
Ei muuta kuin pullot täyteen ja eteenpäin!<br />
<br />
<b><u>43-50 km:</u></b><br />
<br />
Noin kilometrin mittaisen polkupätkän jälkeen oli edessä 6 km juoksu hiekkatiellä. Juoksu kulki tässä vaiheessa oikein hyvin ja pystyin kevyesti juoksemaan vähän päälle 5 minuutin kilsoja, mutta hiekkatien lopussa kone hirtti kiinni täysin. Jaloissa oli voimat täysin loppu ja pohkeet kramppasivat pienemmissäkin ylämäissä, oli pakko pistää kävelyksi.<br />
<br />
<b><u>50-56,5 km:</u></b><br />
<br />
Juuri ennen asfalttitielle saapumista suomenruotsalainen pariskunta, jonka olin aiemmin ohittanut hiekkatiellä, juoksi minut kiinni. Heilläkin väsymys painoi jaloissa ja tästä eteenpäin edettiinkin porukassa hölkkä/kävely-intervalleja vetäen. Juttuseura piristi kyllä kummasti näillä viimeisillä kilometreillä, kun kiinnostus itse juoksuun oli suhteellisen matalalla tasolla.<br />
<br />
Elämäni "pisimmän" (siltä se ainakin tuntui) maantiejuoksun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin maaliin. Ylitin maaliviivan ajassa 8h ja muutama sekunti päälle, mikä miesten sarjassa oikeutti sijaan 134 ja nelikymppisten papparaisten sarjassa sijaan 30. Tulokseen olen kyllä tyytyväinen, osuihan jo ennen kisaa veikkaamani 7-8h aika lähelle ja olen kuitenkin tässä lajissa ihan aloittelija vielä. Ensi vuonna sitten paljon paremmin!<br />
<br />
Järjestelyt pelasivat täydellisesti, reitti oli hyvin merkitty ja maisemat olivat upeat...mahtava kokemus kaiken kaikkiaan! 👍<br />
<br />
Nyt pari viikkoa vähän kevyemmin ja sitten pitäisi saada muutama hyvä treeniviikko alle ennen <a href="http://hyvakuntoisena-hautaan.blogspot.fi/2017/09/nuuksio-classic-trail-marathon-42-km.html">Nuuksio Classic Trail Marathonin 42 km</a>:iä.<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-10369253237560777302017-07-14T22:28:00.000+03:002017-07-31T23:40:45.207+03:00Enää yksi päivä NUTS Pallas 55km-kisaan!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFnRfD0lPgOe9tbOefG56kxHMtmUIyZYCyATeVkbjAXTob4CmSPzId3gf8vx8vM90z9L0nklrY-cxWqDhYOJVAT5CZ7jNEc3eKyo3qDlosI2hUht4_ZUPRENy8qjJKPx6qFDujV5RXLSA/s1600/pallas-keli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1200" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFnRfD0lPgOe9tbOefG56kxHMtmUIyZYCyATeVkbjAXTob4CmSPzId3gf8vx8vM90z9L0nklrY-cxWqDhYOJVAT5CZ7jNEc3eKyo3qDlosI2hUht4_ZUPRENy8qjJKPx6qFDujV5RXLSA/s320/pallas-keli.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pallastunturi 14.7.2017 klo. 7.00</td></tr>
</tbody></table>
Saavuin Pallakselle eilen illalla klo. 22.30 pienen bussiseikkailun jälkeen. Rovaniemeltä startannut kisabussi oli jo ehtinyt olla matkalla kohti Pallasta yli tunnin verran kun tehtiin U-käännös ja palattiin Rovaniemelle hakemaan kuutta juoksijaa jotka eivät ehtineet mukaan ensimmäisellä yrityksellä. Eipä siinä mitään, porukka oli suhteellisen rennolla tuulella aikataulumuutoksesta huolimatta ja tulipahan nähtyä osa pohjoisen maisemista jopa kahteen kertaan 😃 ...ja mitä tärkeintä, ehdin Pallaksen hotellille ennen kuin baari meni kiinni ja maistelin Lapland Hotelsin omaa Lumi Alea, loistava kesäolut. Hotellissa oli vielä eilen illalla aika hiljaista mutta eiköhän sekin muutu tänään kun suurin osa 55km juoksijoista saapuvat paikan päälle.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
Aamulla herätys klo. 6.50 ja nopea vilkaisu ulos ikkunasta: sade, sankka sumu ja lämpötila tuulenpuuskissa varmaan siinä nollan paikkeilla ...ai että tykkään Suomen kesästä! Sitten nopsakka suihku ja kevyelle aamupalalle, tämäkin kävi kenraaliharjoituksena huomista varten.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqhIwQzoDJHFxNG4k_iG8fwkrzHhwhyphenhyphenQ2E6dnS79AXzTQD_5TWjKdjiuZ3KTutHi4q12XzYzqOGZsC1sJLKegqHSsPdT16l8E9kg7IIZ3Gq4cN0RcNTyqfsqlvuSDePA1nF2bhv7TYpuU/s1600/pallas-kamat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="931" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqhIwQzoDJHFxNG4k_iG8fwkrzHhwhyphenhyphenQ2E6dnS79AXzTQD_5TWjKdjiuZ3KTutHi4q12XzYzqOGZsC1sJLKegqHSsPdT16l8E9kg7IIZ3Gq4cN0RcNTyqfsqlvuSDePA1nF2bhv7TYpuU/s320/pallas-kamat.jpg" width="274" /></a></div>
<br />
<br />
Huomenna mennään seuraavilla varusteilla:<br />
<br />
Juoksureppu: Salomon S-lab adv skin 12 set<br />
Kengät: Salomon S-lab Sense Ultra<br />
Juoksupaidat: Päällä Craftin T-paita ja alla Niken pitkähihainen juoksupaita<br />
Housut: Adidaksen polviin asti tulevat jouksuhousut<br />
<br />
Eväät:<br />
<br />
0,5L Vettä<br />
2* 0,5L High5 Elektorlyyttijuoma<br />
0,25L Maxim Instant Energy Gel sekoitettuna veteen (+ 2 geelipussia täydennystä varten)<br />
Snickers bites<br />
Vihreät kuulat<br />
Pieni pussi sipsejä<br />
Pieni puusi rusinoita<br />
2 * Dexal Energy Smoothie<br />
2 * Mars-patukka<br />
2 * PowerBar Powergel Shots Cola (kofeiinia sisältävä)<br />
3 * High5 Zero<br />
3 * High5 Zero Xtreme (kofeiinia sisältävä)<br />
<br />
<br />Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1178151685565330738.post-44317753451922886082017-07-13T00:51:00.000+03:002017-07-25T08:17:03.919+03:001600 km myöhemmin...<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaUwaoww-c9Hfcs4cpsfzmlckCSuV1ogmyy9rdQDIaAWnf5QDv3v_vJu4yTamVMCKPz2_X8BszI_yvKOBEtktYQRFNvAJAh8M7hHL8q9bzRWfm21buOzDjz6q7xXBNqhpjStE8n-dU_hM/s1600/_20170712_101607.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1574" data-original-width="1496" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaUwaoww-c9Hfcs4cpsfzmlckCSuV1ogmyy9rdQDIaAWnf5QDv3v_vJu4yTamVMCKPz2_X8BszI_yvKOBEtktYQRFNvAJAh8M7hHL8q9bzRWfm21buOzDjz6q7xXBNqhpjStE8n-dU_hM/s320/_20170712_101607.JPG" width="304" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuntohuippu on saavutettu, ainakin Garmin Fenix 5-sykemittarin mielestä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt on kulunut kuusi kuukautta ja noin 1600 juoksukilometriä siitä kun tammikuussa päätin ilmoittautua <a href="http://nutsyllaspallas.com/" target="_blank">NUTS Pallaksen</a> 55 km polkukuoksu-kilpailuun. Kun kokemusta ei ole puolimaratonia pidemmistä juoksukisoista (täyden maratonin mittaisia matkoja olen kyllä juossut treenimielessä) ja kun edellinen vuosi sujui enimmäkseen sairastelun ja loukkaantumisten merkeissä, niin joku voisi jopa väittää että tämä ei ollut kovinkaan järkevä idea ...mutta enpä ole itseäni järkeväksi koskaan väittänytkään 😃<br />
<div>
<div>
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div>
Useamman vuoden ajan on tullut netissä luettua muiden juoksijoiden kirjoittamia tapahtumarikkaita kisaraportteja ja näistä kisoista ajatus omasta osallistumisesta on kypsynyt vähitelleen. Viimeinen niitti taisi kuitenkin tulla viime vuoden alkupuolella kun katsoin "The Barkley Marathons: The Race That Eats Its Young" - dokkaria. Se on tosi inspiroiva tarina järjettömän vaikeasta juoksukisasta jossa juoksijat joutuvat ylittämään itsensä (ja vähän enemmänkin) pärjätäkseen edes kohtuullisesti. Tätä dokkaria suosittelen katsomaan vaikka juoksu ei muuten kiinnostaisikaan!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/79IUKC9gS-8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/79IUKC9gS-8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/n-V8x0hQXA4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/n-V8x0hQXA4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div>
<br />
Eilen juoksin viimeisen kevyen lenkin ennen lauantain kisaa ja todella hyvältä/kevyeltä tuntui ...jopa epäilyttävän hyvältä, vai olenko mukamas kerrankin onnistunut ajoittamaan kuntoni ihan täydellisesti? Lauantainahan se selviää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lauantain sääennuste vaihtelee koko ajan sen verran että en viitsi sanoa siitä mitään, toivon mukaan kuitenkin tulee paremmat kelit kuin viime vuonna:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/GTFVOucL8-4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/GTFVOucL8-4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
</div>
</div>
</div>
Hitskihttp://www.blogger.com/profile/03911199521312174886noreply@blogger.com