"Everybody has a plan until they get hit in the face" (Mike Tyson)
Tämä vanha viisaushan ei päde pelkästään nyrkkeilyyn, vaan elämään noin yleisestikin. "Osuma kasvoihinhan" voi olla mikä yllättävä tapahtuma/asia tahansa joka kääntää elämän ja kaikki olemassa olevat suunnitelmat päälaelleen. Suunnitelma oli minullakin Nuuksio Trail Ultraa varten: olin käynyt tutustumassa reittiin etukäteen, päättänyt millä strategialla lähden liikenteeseen, testannut syötävät/juotavat/varuusteet treenilenkeillä ja juossut ison määrän kilometrejä kesän aikana. Tiesin tosin että kun on kyse minun laatimasta suunnitelmasta, voi luottaa ainoastaan siihen että se kusee 100% varmuudella ...on vain kyse siitä, milloin, millä tavalla ja miten paljon 😃
Ensimmäiset "vartalo-osumat" otin vastaan jo viikkoa ennen kisaa kun pieni flunssanpoikanen pääsi yllättämään. Pelkäsin jo pahinta mutta parin päivän räkimisen ja köhimisen jälkeen olo kuitenkin parani. Epävarmuushan ei tietenkään loppunut siihen, sehän nyt olisi ollut aivan liian helppoa, vaan heti flunssailun päätyttyä vatsa päätti mennä sekaisin ja se toimi parin päivän ajan aivan miten sattui. Pari "osumaa" siis, mutta ei vielä tyrmäystä.
Vähemmän loistavasti menneen Karhunkierroksen 80 km:n jälkeen päätin tehdä pari muutosta:
- Juominen kisan aikana
Karhunkierroksella join 20 min välein eikä se, varsinkaan lämpimällä kelillä, ollut riittävästi. Kesän helteiden aikana kokeilin juomista 15min välein pitkien lenkkien aikana ja se näytti sopivan minulle hyvin. - Kengät
Puolitoista vuotta käytössä ollut luottokenkä Salomon S-Lab Sense Ultra (vanha vuoden 2017 malli) sai nyt väistyä ja otin käyttöön Hokan Torrent-kengät joissa on jonkun verran enemmän vaimennusta (varsinkin päkiän kohdalla).
Nukkuminen kisaa edeltävänä yönä on aina ollut minulle vaikeaa ja vielä vaikeampaa se on kun kisassa on aikainen aamulähtö. Nukahtamis-suunnitelmani oli kuitenkin (tälläkin kertaa 😃 ) suorastaan sairaan nerokas:
- Torstai: nukkumaan klo 20 ja herätys klo 03 perjantaina
- Perjantai: nukkumaan klo 18-19 ja herätys klo 01 lauantaina
Joo-o... suunnitelman ensimmäinen vaihehan sujui loistavasti mutta perjantai-iltapäivällä iski sitten ihan järkyttävä väsymys. En kuitenkaan voinut vielä siinä vaiheessa mennä nukkumaan, kun kisavalmistelut olivat vielä pahasti kesken, joten sinnittelin väkisin väsymyksen yli. No, klo 18.30 oli sitten aika siirtyä Nukkumatin kotikonnuille, mutta enää ei tietenkään väsyttänyt yhtään. Sänkyyn menin kuitenkin ja siellä sitten yritin nukahtaakseni laskea lampaita, vanhoja mummoja ja irtohampaita ...mikään ei toiminut! Puolen yön paikkeilla, viiden tunnin pyöriskelyn jälkeen hermot menivät lopullisesti ja nousin ylös syömään "aamupalaa". Tämä napakka "osuma" kolahti jo vähän päähän, mutta vielä pysyin pystyssä ...ja ennen kaikkea hereillä 😃
04.20 tilaamani taksi odotti ulkopuolella ja sen kyydissä suuntasin kohti Siikarantaa ja Hotelli Nuuksiota jossa oli kisan lähtö- ja maalialue. Vähän oli taksikuski kyllä ihmetellyt että kuka hullu nyt tähän aikaan vuorokaudesta suuntaa tuonne ryteikön keskelle? ...reissu meni rattoisasti kuskin kanssa rupatellessa ja viideltä olin jo perillä, oli hyvin aikaa laittaa varusteet kuntoon ja valmistautua kisaan.
0 - 11 km: "Juoksee kuin virtahepo, pistää kuin ampiainen"
Lähtö oli siis klo 6.00, tässä vaiheessa olin ollut hereillä 27 tuntia putkeen mutta en kuitenkaan tuntenut itseäni kovinkaan väsyneeksi. Keli oli lähtöhetkellä pilvinen ja yllätävän lämmin. Kärki spurttasi matkaan odotetun reippaalla vauhdilla (kärjessä kisan ennakkosuosikit Tero Ruokolainen ja Juuso Simpanen), minä taas aloitin suhteellisen rauhallisesti ja samalla yritin löytää sopivan vauhtista juoksuseuraa letkasta.
Noin 2 km oli juostu kun tunsin terävän piston oikean nilkan kohdalla ja ihmettelin että jokos nyt tässä vaiheessa onnistuin saamaan jonkun tikun kenkään. Nopeasti hyppäsin polulta pois ja istahdin kalliolle. Kenkä ja sukka pois jalasta ...ei siellä mitään ollut! No, ei muuta kuin vehkeet takaisin jalkaan ja polulle. Outo pistävä ja sykkivä tunne nilkassa tuntui tämän jälkeen joka kerta kun jalka osui maahan mutta noin 6 km:n juoksentelun jälkeen ongelma vain hävisi kuin itsestään. Vasta kisan jälkeen, kun kuulin että ampiaiset olivat pistäneet kymmeniä juoksijoita, älysin että pistetyksi tulin varmaan minäkin vaikka en sitä juoksun hurmoksessa tajunnutkaan.
Letka eteni polkuja pitkin tasaisella vauhdilla ja ensimmäinen isompi ihmetyksen aihe tuli 8 km:n kohdalla kun takaa kuului nopeatahtista jalkojen koputusta ja ohi tuli Simpasen Juuso sekä joku muu kärkijuoksijoista ...siis mitä??? heidänhän olisi tässä vaiheessa pitänyt olla jo paljon meitä edellä! He huikkasivat ohimennen että olivat kääntyneet jo ensimmäisessä risteyksessä vasemmalle oikean sijasta ja olivat juosseet 2 km väärään suuntaan. Aika paha moka, mielestäni kyseinen risteys oli kuitenkin ihan selkeästi merkitty.
11 - 22 km: "Huipulla on hyvä lopettaa"
Tässä kohtaa kiivettiin Solvallan laskettelumäkeä ylös ja mäen huipulla odotti ensimmäinen huoltopiste johon saavuin ajassa 1h 20min, aloitus oli siis ollut erittäin rauhallinen. Huollossa join vain kupillisen vettä ja jatkoin sitten matkaa.
Kolmentoista kilometrin kohdalla ihmeteltiin taas kun meidän joukon ohi suhaisi Ruokolaisen Tero, samalla kun hän jutteli jonkun kanssa puhelimessa 😃 Siis oliko hänkin kisan alussa juossut väärään suuntaan?? ...jälkeenpäin paljastui että oli, ja vieläpä 5 km:n verran. Pitäisiköhän tämä juoksuharrastus lopettaa tähän? ...siis minähän en varmaan koskaan enää tule olemaan Simpasen ja Ruokolaisen edellä missään kisassa. Eräänlainen juoksu-uran huipennus tuli kai tässä nyt koettua.
Tällä osuudella meidänkin iloiselle juoksijajoukolle tuli pari pientä pummia, mutta oikea suunta löydettiin aina nopeasti, eikä aikaa menetetty kuin ehkä jokunen sekunti.
22 - 36 km:
22 km:n huollossa suoritettiin vain nopea vesipullojen täyttö ja jatkettiin matkaa, aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 2h 52min. Tällä osuudella ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, enimmäkseen tasaisen varmaa etenemistä. Yhden pienen 500 metrin kävelytauon pidin 29 km:n kohdalla kun tuntui siltä että kävin vähän turhan korkeilla kierroksilla. Kroppa palautui nopeasti kävelyosuuden aikana ja sain vielä juostua porukan muut juoksijat kiinni ennen kuin pästiin nopealle tieosuudelle 31 km:n kohdalla.
36 - 48 km: "Tosimies käyttää henkseleitä vyön sijaan"
Kun innokkaana spurttasin metsikön läpi 36 km:n huoltopistettä kohti, huomasin että sykevyö oli irronnut joten otin sen loppumetreiksi käteen. Ajassa 4h 44min saavuin huoltoon ja rupesin heti laittamaan sykevyötä takaisin päälle. Tämä osoittautuikin yllättävän monimutkaiseksi tehtäväksi tässä vaiheessa kisaa ja vyön kanssa ihmetellessä meni muutama minuutti. Sinä aikana huoltopisteen ystävällinen toimitsija olikin jo ehtinyt täyttää vesipullot puolestani, hän varmaan huomasi sähellykseni sykevyön kanssa ja totesti että olen avun tarpeessa 😂 ...erinomaista palvelua joka tapauksessa! 😊
Tässä vaiheessa olin käyttänyt puolet energiageeleistäni ja otin nyt esille loput geeleistä ja laitoin ne repun etutaskuun. Tässä vaiheessa paljastui että reppua pakatessa oli sattunut pieni kömmähdys, tarkoitus oli alun perin ollut ottaa vuorotellen normaaleja geelejä ja kofeiinia sisältäviä geelejä. No, nyt olin sitten vahingossa kisan ensimmäisellä puoliskolla käyttänyt kaikki normaalit geelit ja jäljellä oli pelkästään kofeiinia sisältäviä geelejä. "Kofeiinihumalassa sujuu sitten loppumatka" pohdiskelin mielessäni...
Huollossa vierähti aikaa vain noin 5min, mutta juokko jonka kanssa olin tähän saakka edennyt oli kuitenkin jo ehtinyt karata. Yksin lähdin siis taivaltamaan matkaa ja seuraavat neljä kilsaa etenin tasaiset osuudet sekä alamäet rennosti juosten ja ylämäet reippaasti kävellen. Noin 40 km:n kohdalla ohitseni juoksi lopputuloksissa naisten sarjan kolmanneksi sijoittunut juoksija. Hänellä oli hyvä vauhti päällä joten päätin hypätä hänen peesiin ja näissä merkeissä matka jatkui seuraavat neljä kilometriä.
Yhdessä vähän pidemmässä ylämäessä otin puhelimen esille ja vilkaisin GPS-seurantaa. Takanani oli yksi miesjuoksija noin 500m päässä ja seuraavat "haastajat" olivatkin sitten jo kilometrin etäisyydellä. Edelläni muutaman sadan metrin sisällä oli kolme naisjuoksijaa ja yksi miesjuoksija. Miehen selkä tulikin sitten aika nopeasti vastaan ja kilometri myöhemmin sain kiinni naisten sarjan kutosen ja vitosen joiden seurassa olin taivaltanut kisan ensimmäisen puoliskon. Vaihdettiin nopeasti tuoreimmat kuulumiset ja siirryin vetohommin kun juoksu kerran kulki mukavasti ...vetohommat taisivat sujua vähän liiankin hyvin koska hetkeä myöhemmin huomasin taas jolkottelevani poluilla ihan itsekseni 😃
48 - 53 km:
Juuri ennen saapumista 48 km:n huoltopisteelle yritin ottaa aikataulun mukaisen geelin. Mutta ei! En vain saanut sitä nieltyä millään. Lopulta sain kuin sainkin väkisin tungettua noin kolmasosan geelistä kurkusta alas. Kokeilin tässä vaiheessa myös kakkosvaihtoehtoani eli Omar-karkkeja mutta en saanut alas kuin yhden karkin. No, enpähän jäänyt turhia murehtimaan vaan otin vähän suolaa ja join vettä päälle, tällä tavalla olen ratkaissut vastaavia tilanteita ennenkin.
Aikaa oli nyt kulunut 6h 38min ja 48 km:n huollossa täytin vain nopeasti vesipullot ja jatkoin juoksemista tietä pitkin ...jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää olisin suosiolla vaihtanut kävelyyn jo tässä vaiheessa.
53 - 63 km: "...8, 9, 10, KNOCKOUT!"
Energian tankkaus ei vain millään ottanut onnistuakseen ja 53 km:n paikkeilla tunsin että kropan energiavarastot alkoivat vetää viimeisiään. Tästä eteenpäin juoksu sujuikin vähän niin "kuin Jeesuksella pääsiäinen", eli ei kovinkaan rattoisasti. Voimat hävisivät vähitellen jaloista ja kävelypätkiä tuli yhä enemmän. 55 km:n kohdalla olo oli jo niin heikko että oli pakko pistää kokonaan kävelyksi ja pian tämän jälkeen naisten sarjan vitonen ja kutonen pyrähtivätkin minusta ohi. Jonkun aikaa tämän ohituksen jälkeen taisin ottaa kisan viimeiset varsinaiset juoksuaskeleet kun laskin kalliolta loivaa alamäkeä alas. Siinä alamäessä Nuuksion uhanalainen röyhtögorilla pääsi irti ja kajautti "kutsuhuutonsa" ...olisikohan ollut jopa kovin röyhtäisy ikinä! ...siltä ainakin sillä hetkellä tuntui. Toivon mukaan lähistöllä ei ollut ketään nauhoittamassa luontoääniä, siinä voisi Radio Suomen Luontoillan asiantuntijoilla olla vähän ihmeteltävää 😃
Seuraavat 8 km vaelsin hämärän rajamailla, eikä tästä pätkästä juurikaan jäänyt selkeitä muistikuvia. Ikuisuuden se ainakin tuntui kestävän kun zombiemaisesti laahustin eteenpäin. Energiageelejä taisin kokeilla pariin otteeseen mutta ne tulivat nopeasti paluupostissa takaisin ylös, "Postiin voi aina luottaa" vai miten se nyt menikään. Vesi ja suola pysyivät kyllä sisällä mutta niistähän en tarvittavaa lisäenergiaa tähän hätään saanut. Onnistuminen ultrajuoksu-kisassa vaatii toimivan vatsan ja pään, eikä minulla enää tässä vaiheessa toiminut kumpikaan. Kun vielä jalatkin olivat pelkkää spagettia, keskeytin kisan saavuttuani 63 km:n huoltoon. "Osuma" leukaan ja jalat alta ...röyhtögorilla otti lukua!
Keskeytyksestä huolimatta tästäkin juoksusta jäi käteen positiivisia asioita, juoksuhan kuitenkin kulki todella kevyesti ja ilman ongelmia yli 50 km:n ajan, ja uskon että ilman energiakriisiä meno olisi jatkunut vähintäänkin kohtuullisena loppuun saakka. Parannettavaakiin tietysti lyötyy ja ainakin mäkijuoksuun pitäisi panostaa enemmän jotta eteneminen jatkossa sujuisi vähän nopeammin 😊
Nuuksion kisan järjestelyt ja tunnelma olivat jälleen kerran huippuluokkaa, kiitokset siitä! Omaan tulokseen en tällä kertaa voi olla tyytyväinen, mutta siitä en voi syyttää kuin itseäni ...niin kuin eräs "viisas" mies (Matti Nykänen) on aikoinaan sanonut:
04.20 tilaamani taksi odotti ulkopuolella ja sen kyydissä suuntasin kohti Siikarantaa ja Hotelli Nuuksiota jossa oli kisan lähtö- ja maalialue. Vähän oli taksikuski kyllä ihmetellyt että kuka hullu nyt tähän aikaan vuorokaudesta suuntaa tuonne ryteikön keskelle? ...reissu meni rattoisasti kuskin kanssa rupatellessa ja viideltä olin jo perillä, oli hyvin aikaa laittaa varusteet kuntoon ja valmistautua kisaan.
 |
| Muutama minuutti ennen lähtöä... |
0 - 11 km: "Juoksee kuin virtahepo, pistää kuin ampiainen"
Lähtö oli siis klo 6.00, tässä vaiheessa olin ollut hereillä 27 tuntia putkeen mutta en kuitenkaan tuntenut itseäni kovinkaan väsyneeksi. Keli oli lähtöhetkellä pilvinen ja yllätävän lämmin. Kärki spurttasi matkaan odotetun reippaalla vauhdilla (kärjessä kisan ennakkosuosikit Tero Ruokolainen ja Juuso Simpanen), minä taas aloitin suhteellisen rauhallisesti ja samalla yritin löytää sopivan vauhtista juoksuseuraa letkasta.
Noin 2 km oli juostu kun tunsin terävän piston oikean nilkan kohdalla ja ihmettelin että jokos nyt tässä vaiheessa onnistuin saamaan jonkun tikun kenkään. Nopeasti hyppäsin polulta pois ja istahdin kalliolle. Kenkä ja sukka pois jalasta ...ei siellä mitään ollut! No, ei muuta kuin vehkeet takaisin jalkaan ja polulle. Outo pistävä ja sykkivä tunne nilkassa tuntui tämän jälkeen joka kerta kun jalka osui maahan mutta noin 6 km:n juoksentelun jälkeen ongelma vain hävisi kuin itsestään. Vasta kisan jälkeen, kun kuulin että ampiaiset olivat pistäneet kymmeniä juoksijoita, älysin että pistetyksi tulin varmaan minäkin vaikka en sitä juoksun hurmoksessa tajunnutkaan.
Letka eteni polkuja pitkin tasaisella vauhdilla ja ensimmäinen isompi ihmetyksen aihe tuli 8 km:n kohdalla kun takaa kuului nopeatahtista jalkojen koputusta ja ohi tuli Simpasen Juuso sekä joku muu kärkijuoksijoista ...siis mitä??? heidänhän olisi tässä vaiheessa pitänyt olla jo paljon meitä edellä! He huikkasivat ohimennen että olivat kääntyneet jo ensimmäisessä risteyksessä vasemmalle oikean sijasta ja olivat juosseet 2 km väärään suuntaan. Aika paha moka, mielestäni kyseinen risteys oli kuitenkin ihan selkeästi merkitty.
11 - 22 km: "Huipulla on hyvä lopettaa"
Tässä kohtaa kiivettiin Solvallan laskettelumäkeä ylös ja mäen huipulla odotti ensimmäinen huoltopiste johon saavuin ajassa 1h 20min, aloitus oli siis ollut erittäin rauhallinen. Huollossa join vain kupillisen vettä ja jatkoin sitten matkaa.
Kolmentoista kilometrin kohdalla ihmeteltiin taas kun meidän joukon ohi suhaisi Ruokolaisen Tero, samalla kun hän jutteli jonkun kanssa puhelimessa 😃 Siis oliko hänkin kisan alussa juossut väärään suuntaan?? ...jälkeenpäin paljastui että oli, ja vieläpä 5 km:n verran. Pitäisiköhän tämä juoksuharrastus lopettaa tähän? ...siis minähän en varmaan koskaan enää tule olemaan Simpasen ja Ruokolaisen edellä missään kisassa. Eräänlainen juoksu-uran huipennus tuli kai tässä nyt koettua.
Tällä osuudella meidänkin iloiselle juoksijajoukolle tuli pari pientä pummia, mutta oikea suunta löydettiin aina nopeasti, eikä aikaa menetetty kuin ehkä jokunen sekunti.
22 - 36 km:
22 km:n huollossa suoritettiin vain nopea vesipullojen täyttö ja jatkettiin matkaa, aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 2h 52min. Tällä osuudella ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, enimmäkseen tasaisen varmaa etenemistä. Yhden pienen 500 metrin kävelytauon pidin 29 km:n kohdalla kun tuntui siltä että kävin vähän turhan korkeilla kierroksilla. Kroppa palautui nopeasti kävelyosuuden aikana ja sain vielä juostua porukan muut juoksijat kiinni ennen kuin pästiin nopealle tieosuudelle 31 km:n kohdalla.
36 - 48 km: "Tosimies käyttää henkseleitä vyön sijaan"
Kun innokkaana spurttasin metsikön läpi 36 km:n huoltopistettä kohti, huomasin että sykevyö oli irronnut joten otin sen loppumetreiksi käteen. Ajassa 4h 44min saavuin huoltoon ja rupesin heti laittamaan sykevyötä takaisin päälle. Tämä osoittautuikin yllättävän monimutkaiseksi tehtäväksi tässä vaiheessa kisaa ja vyön kanssa ihmetellessä meni muutama minuutti. Sinä aikana huoltopisteen ystävällinen toimitsija olikin jo ehtinyt täyttää vesipullot puolestani, hän varmaan huomasi sähellykseni sykevyön kanssa ja totesti että olen avun tarpeessa 😂 ...erinomaista palvelua joka tapauksessa! 😊
Tässä vaiheessa olin käyttänyt puolet energiageeleistäni ja otin nyt esille loput geeleistä ja laitoin ne repun etutaskuun. Tässä vaiheessa paljastui että reppua pakatessa oli sattunut pieni kömmähdys, tarkoitus oli alun perin ollut ottaa vuorotellen normaaleja geelejä ja kofeiinia sisältäviä geelejä. No, nyt olin sitten vahingossa kisan ensimmäisellä puoliskolla käyttänyt kaikki normaalit geelit ja jäljellä oli pelkästään kofeiinia sisältäviä geelejä. "Kofeiinihumalassa sujuu sitten loppumatka" pohdiskelin mielessäni...
Huollossa vierähti aikaa vain noin 5min, mutta juokko jonka kanssa olin tähän saakka edennyt oli kuitenkin jo ehtinyt karata. Yksin lähdin siis taivaltamaan matkaa ja seuraavat neljä kilsaa etenin tasaiset osuudet sekä alamäet rennosti juosten ja ylämäet reippaasti kävellen. Noin 40 km:n kohdalla ohitseni juoksi lopputuloksissa naisten sarjan kolmanneksi sijoittunut juoksija. Hänellä oli hyvä vauhti päällä joten päätin hypätä hänen peesiin ja näissä merkeissä matka jatkui seuraavat neljä kilometriä.
Yhdessä vähän pidemmässä ylämäessä otin puhelimen esille ja vilkaisin GPS-seurantaa. Takanani oli yksi miesjuoksija noin 500m päässä ja seuraavat "haastajat" olivatkin sitten jo kilometrin etäisyydellä. Edelläni muutaman sadan metrin sisällä oli kolme naisjuoksijaa ja yksi miesjuoksija. Miehen selkä tulikin sitten aika nopeasti vastaan ja kilometri myöhemmin sain kiinni naisten sarjan kutosen ja vitosen joiden seurassa olin taivaltanut kisan ensimmäisen puoliskon. Vaihdettiin nopeasti tuoreimmat kuulumiset ja siirryin vetohommin kun juoksu kerran kulki mukavasti ...vetohommat taisivat sujua vähän liiankin hyvin koska hetkeä myöhemmin huomasin taas jolkottelevani poluilla ihan itsekseni 😃
48 - 53 km:
Juuri ennen saapumista 48 km:n huoltopisteelle yritin ottaa aikataulun mukaisen geelin. Mutta ei! En vain saanut sitä nieltyä millään. Lopulta sain kuin sainkin väkisin tungettua noin kolmasosan geelistä kurkusta alas. Kokeilin tässä vaiheessa myös kakkosvaihtoehtoani eli Omar-karkkeja mutta en saanut alas kuin yhden karkin. No, enpähän jäänyt turhia murehtimaan vaan otin vähän suolaa ja join vettä päälle, tällä tavalla olen ratkaissut vastaavia tilanteita ennenkin.
Aikaa oli nyt kulunut 6h 38min ja 48 km:n huollossa täytin vain nopeasti vesipullot ja jatkoin juoksemista tietä pitkin ...jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää olisin suosiolla vaihtanut kävelyyn jo tässä vaiheessa.
53 - 63 km: "...8, 9, 10, KNOCKOUT!"
Energian tankkaus ei vain millään ottanut onnistuakseen ja 53 km:n paikkeilla tunsin että kropan energiavarastot alkoivat vetää viimeisiään. Tästä eteenpäin juoksu sujuikin vähän niin "kuin Jeesuksella pääsiäinen", eli ei kovinkaan rattoisasti. Voimat hävisivät vähitellen jaloista ja kävelypätkiä tuli yhä enemmän. 55 km:n kohdalla olo oli jo niin heikko että oli pakko pistää kokonaan kävelyksi ja pian tämän jälkeen naisten sarjan vitonen ja kutonen pyrähtivätkin minusta ohi. Jonkun aikaa tämän ohituksen jälkeen taisin ottaa kisan viimeiset varsinaiset juoksuaskeleet kun laskin kalliolta loivaa alamäkeä alas. Siinä alamäessä Nuuksion uhanalainen röyhtögorilla pääsi irti ja kajautti "kutsuhuutonsa" ...olisikohan ollut jopa kovin röyhtäisy ikinä! ...siltä ainakin sillä hetkellä tuntui. Toivon mukaan lähistöllä ei ollut ketään nauhoittamassa luontoääniä, siinä voisi Radio Suomen Luontoillan asiantuntijoilla olla vähän ihmeteltävää 😃
Seuraavat 8 km vaelsin hämärän rajamailla, eikä tästä pätkästä juurikaan jäänyt selkeitä muistikuvia. Ikuisuuden se ainakin tuntui kestävän kun zombiemaisesti laahustin eteenpäin. Energiageelejä taisin kokeilla pariin otteeseen mutta ne tulivat nopeasti paluupostissa takaisin ylös, "Postiin voi aina luottaa" vai miten se nyt menikään. Vesi ja suola pysyivät kyllä sisällä mutta niistähän en tarvittavaa lisäenergiaa tähän hätään saanut. Onnistuminen ultrajuoksu-kisassa vaatii toimivan vatsan ja pään, eikä minulla enää tässä vaiheessa toiminut kumpikaan. Kun vielä jalatkin olivat pelkkää spagettia, keskeytin kisan saavuttuani 63 km:n huoltoon. "Osuma" leukaan ja jalat alta ...röyhtögorilla otti lukua!
Keskeytyksestä huolimatta tästäkin juoksusta jäi käteen positiivisia asioita, juoksuhan kuitenkin kulki todella kevyesti ja ilman ongelmia yli 50 km:n ajan, ja uskon että ilman energiakriisiä meno olisi jatkunut vähintäänkin kohtuullisena loppuun saakka. Parannettavaakiin tietysti lyötyy ja ainakin mäkijuoksuun pitäisi panostaa enemmän jotta eteneminen jatkossa sujuisi vähän nopeammin 😊
Nuuksion kisan järjestelyt ja tunnelma olivat jälleen kerran huippuluokkaa, kiitokset siitä! Omaan tulokseen en tällä kertaa voi olla tyytyväinen, mutta siitä en voi syyttää kuin itseäni ...niin kuin eräs "viisas" mies (Matti Nykänen) on aikoinaan sanonut:
"Älä koskaan syytä omista teoistasi ketään muuta. Se on mafian laki"
Hyväkuntoisena Hautaan Instagramissa
Hyväkuntoisena Hautaan Instagramissa
Tekstit
