Perjantai 13, epäonnen päivä. Kello on 23.58 ja on pimeää..
Kaksi terävää pillinvihellystä katkaisevat huoltoalueen puheensorinan ja viimeisetkin kilpailijat alkavat liikkua kohti lähtöaluetta. Kaikki näyttävät vielä jatkavan. Sama paikka, samat naamat ja yhtä "huonot" jutut kuin tunti sitten. Yksi vihellys, minuutti lähtöön. 5, 4, 3 ,2, 1... joukko lähtee matkaan, nopeimmat juoksijat siirtyvät kärkeen ja tehtyämme pienen kierroksen hotellin pihalla suuntaamme yön pimeyteen.
 |
| Tulo huoltoon kierrokselta 7. Kuva: @onevision |
 |
| Huollossa herkkulaatikon kimpussa. |
Päiväni murmelina-elokuvassa (Groundhog day, 1993) päähenkilö Phil Connors (Bill Murray) herää joka aamu samaan päivään amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa hän on uutisryhmänsä kanssa tekemässä juttua kaupungin vuosittaisesta murmelipäivästä. Tapahtumat toistuvat päivä päivältä samanlaisina paitsi Philin omat reaktiot tapahtumiin. Nuuksio Backyard Ultrassa taas tuntuu siltä kuin jokainen tunti toistuisi samanlaisena kerta toisensa jälkeen, eikä oravanpyörästä pääse pois kuin keskeyttämällä tai voittamalla kisa. Tämä on siis kuin reaalielämässä tapahtuva extreme- tai kauhuversio Päiväni murmelina-elokuvasta: Tuntini murmelina.
Tämän suhteellisen järjettömän kilpailukonseptin takana on yhdysvaltalainen Lazarus Lake, joka on taustapiruna myös muissa tunnetuissa ultrajuoksu-hullutuksissa kuten The Barkley Marathons ja Vol-State 500 km. Suomeen ja Nuuksioon konseptin toi nyt ultrajuoksu-konkari Mikael Heerman ja hänen "käsikirjoituksensa" viikonlopulle oli seuraavanlainen:
Pe. 13.9 klo 18.00 lähdetään Hotelli Nuuksion pihalta kiertämään 6,7 km polkulenkkiä. Aikaa reitin selvittämiseen on yksi tunti.
Uudelle kierrokselle lähdetään tasatunnein (19.00, 20.00, 21.00 jne.), kunnes jäljellä on vain yksi kilpailija joka läpäisee reitin aikarajan puitteissa.
Klo 20 auringon laskettua reitti siirtyy yöreitille (edestakaisin enimmäkseen tietä pitkin)
Klo 7 auringon noustua siirrytään takaisin päiväreitille (ympyrälenkki polkuja pitkin)
Tämä on siis kisa jossa nopein juoksija ei välttämättä voita, vaan se sitkein ja kestävin ...ripauksesta hulluutta ei taida myöskään olla haittaa 😃
Valmistautuminen:
Heinäkuussa kävin juoksemassa NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km-kisan joka oli pisin matkani siihen mennessä ja samalla myös ensimmäinen 100 km ylitys. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen ja antoihan tuo juoksu myös uskoa siihen että pystyisin Nuuksio Backyard Ultrassa juoksemaan ihan siedettävän tuloksen olettaen että kroppani ehtisi kunnolla palautua Ylläs-Pallaksen jäljiltä.
Ensimmäisten palutumisviikkojen aikana lomailin ja ohjelmassa oli enimmäkseen lepoa. Kolmannella viikolla juoksin kolme hyvin kevyttä lenkkiä ja yhden 20 km pitkiksen, ihan vain kokeillakseni missä mennään. Tuntuma oli yllättävän hyvä ja Ylläs-Pallaksella kipeytynyt polvikin tuntui taas kestävän juoksua.
Neljännellä viikolla palasin töihin ja oli myös tarkoitus aloittaa suunnitelmalliset treenit kohti Backyard Ultraa, mutta niinhän siinä taas kävi että duunissa riehunut syysflunssa pääsi iskemään heti ensimmäisten työpäivien aikana. Tämä oli minulle jo toinen töissä tarttunut flunssa kolmen kuukauden sisään, työhyvinvointi taitaa siis minun duunissa olla pelkkä myytti vain! 😁 Tämä flunssa oli melko ärhäkkä tapaus, eikä harjoittelu tullut kysymykseenkään seuraavaan puoleentoista viikkoon. Onneksi kisaan oli vielä viisi viikkoa aikaa, joten maailmani ei tähän flunssaan kaatunut.
Flunssasta toipumisen jälkeen sain jo ihan kelvollisen treeniviikon aikaiseksi johon kuului 64 km juoksua, 1183 nousumetriä ja jonkun verran pyöräilyä. Tämä oli kohtuulisen kevyt aloitus koska pöpö iski myös keuhkoihin ja se on yleensä aika paha juttu tällaiselle vanhalle astmaatikolle. Seuraavalla viikolla uskalsin jo painaa kaasua ja lopputuloksena oli 123 km juoksua ja 2761m nousua, tuntui hyvältä. Kun vielä viimeiselle varsinaiselle treeniviikolle sain kerrytettyä 96 km juoksua ja 2559m nousua olin tyytyväinen. Melko nopeasti pääsin jaloilleni ja kuntoon flunssailun jäljiltä.
Viimeiset kaksi viikkoa olivat sitten keventelyä kisaa kohden ja painopiste oli levossa, putkirullailussa ja venyttelyssä. Näiden viikojen aikana luin läpi kaikki Backyard Ultra-kisaraportit mitkä netistä löysin ja kuuntelin myös kaikki aihetta koskevat podcastit läpi useampaan kertaan. Sainkin näistä aika paljon hyviä vinkkejä kisaan 😊
Kisastrategia:
Mooseksen kymmenen käskyä tietää varmaan kaikki, vähemmän tunnettuja mutta sitäkin hyödyllisempiä (ainakin tässä kisassa) ovat Hyväkuntoisena Hautaan neljä käskyä:
- Vain yksi tavoite: "Vielä yksi kierros!"
Kierroksia/kilometrejä en aikonut laskea enkä asettaaa niiden varaan mitään tavoitteita. Jos sen tekee käy helposti niin että tavoitteesta tulee lopputulos vaikka olisikin edellytyksiä jatkaa pidemmälle (niinhän siinä monelle kävikin). Jos kisan aikana välttämättä haluaa jotain laskea, kannattaa laskea jäljellä olevien tai keskeyttäneiden kilpailijoiden määrä, sehän parhaiten kertoo miten pitkälle tässä kisassa on edetty.
- Juokse omaa tasaista vauhtia energiaa säästäen
Kävin kesän aikana muutamaan otteeseen Nuuksiossa juoksemassa päivä- ja yöreiteillä ja näiden kokeilujen perusteella asetin itselleni sopivat aikahaarukat kilpailuun:
Päiväreitti poluilla: 50-55min
Yöreitti tiellä: 45-50min
- Syö jotain pientä jokaisella huoltotauolla ja juo urheilujuomaa juoksun aikana 10min välein
- Huoltoon ei keskeytetä
Uudelle kierrokselle lähteminen kannattaa aina. Jos sitten keskeyttää kierroksen aikana tai ei ehdi aikarajan puitteissa takaisin huoltoon niin on ainakin yrittänyt/antanut kaikkensa eikä jää jossiteltavaa.
Perjantai 13: Kisapäivä
 |
| Urhea joukko ultrajuoksijoita yhteiskuvassa ennen lähtöä. Kuva: ultrajuoksu.fi |
Kisan starttiin oli vielä kolmisen tuntia kun huoltajani kanssa kurvattiin Hotelli Nuuksion pihalle. Kävimme kisakeskuksessa hakemassa ajanottosirun ja varaamassa paikan retkituolilleni lähtöalueen läheisyydestä. Tämän jälkeen roudattin loput kamat hotellihuoneeseen ja rojahdin vielä hetkeksi sängylle rentoutumaan. Lähtöön oli aikaa noin tunti kun ulkona alkoi ropista vettä kuin Esterin p*rseestä, kyseessä oli onneksi vain sadekuuro joka ehti väistyä ennen kisan alkamista.
Se että tällä kertaa juostiin alkajaisiksi vain kaksi kierrosta polulla taisi olla pelastus aika monelle juoksijalle. Veikkaisin että putoamisia olisi tullut aikaisemmin ja vähän ripeämmällä tahdilla jos oltaisiin jatkettu poluilla vielä muutamia tunteja, nythän ensimmäiset isommat putoamiset tulivat vasta kierroksilla 7/8 ja 10/11.
 |
Kierroksia tuli ja meni ja minun kierrosajat pyörivät aika tasaisesti 48-50 min haarukassa. Yllättävän sitkeätä porukkaa oli kyllä liikenteessä koska ensimmäiset putoamiset tulivat tosiaan vasta kierroksella 7/8 ja seuraavat kierroksella 10/11. Yhdettätoista kierrosta oli juostu 21 min kun yhdessä alamäessä tunsin viiltävää kipua jalkapohjassa. Paskan marjat ja sekahedelmät! 💩 Vanha tuttavani plantarifskiitti päätti nyt sitten pitkästä aikaa tulla morjestamaan ja vieläpä kesken kisan. Seuraavassa ylämäessä kipu säteili myös jalkapöytään ja liikkuminen oli melko vaivalloista. Otin puhelimen esiin ja laitoin huoltajalleni viestin että hakisi hierontapallon hotellihuonesta. Jatkoin matkaa ja yritin ylämäissä aina kävelyn aikana vähän jumppailla jalkaa kengän sisällä. Ehkäpä tuo jumppailu vähän auttoi koska pystyin kuin pystyinkin juoksemaan kierroksen loppuun ihan hyvässä ajassa (48 min 13 s). Huollossa pääsin hoitamaan kipeää kohtaa hierontapallolla ja laitoin myös varmuuden vuoksi vähän Voltarenia jalkaan. Tämän jälkeen vaiva ei onneksi enää haitannut menoa ...huh, selvisin säikähdyksellä!
Seuraavana vuorossa olikin toiseksi viimeinen kierros ennen siirtymistä päiväreitille. Suunnitelmana oli vetää kaksi viimeistä yökierrosta vähän hitaammin jotta energiaa säästyisi aamun ensimmäisille polkukierroksille, joille povasin vaikeita aikoja. Kierroksen lopussa, runsas kilometri ennen huoltoa, olin kääntymässä pimeälle osuudelle ja napsautin otsalamppuani jotta saisin täydet tehot päälle ...ei tapahtunut mitään. Kokeilin vielä kerran mutta pimeää oli kuin mörön pepussa ja maassa näkyi vain hyvin himmeä valokeila! Edessä olevat juoksijat olivat jo ehtineet niin pitkälle karkuun että heidän valoja ei enää näkynyt, eikä takaakaan näyttänyt ihan heti olevan ketään tulossa, muista ei nyt olisi apua. Jatkoin matkaa eteenpäin mutta aika hitaalla vauhdilla jotta en vain kompastuisi mihinkään kiveen tai kuoppaan. Huoltoon tulin ajassa 50 minuuttia ilman ylimääräisiä kommelluksia.
Huollossa otin käyttöön varalamppuni ja huvittavaa tässä oli se että kun 10 minuuttia myöhemmin lähdettiin 13 kierrokselle niin samassa kohdassa, jossa äsken olin seissyt pilkkopimeässä ihmettelemässä, olisin nyt pärjännyt hyvin ilman otsalamppua. Ihmeellisen nopeasti olosuhteet muuttuivat. Viimeinen yölenkki: 50min.
Sitten olikin vuorossa paluu päiväreitille ja poluille. Olin etukäteen uumoillut että tämä siirtyminen olisi kisan rankimpia vaiheita, ja miten oikeassa olinkaan. Jalat olivat viimeisen 11 tunnin aikana tottuneet tasaiseen rullailuun kovalla alustalla ja nyt olisi mukamas pitänyt 10 min varoitusajalla palata takasin polkumoodiin. Kierros oli yhtä puristamista alusta loppuun eikä juoksu tuntunut rennolta missään vaiheessa. Huoltoon tulin 52 minuutissa ja taisin sanoa huoltajalle että näin ei voi hirveän montaa kierrosta jatkua tai tulee noutaja. Kierros 14 oli ehkä jo vähän kevyempi mutta rentous oli kyllä tästäkin kaukana. Reitin puolessavälissä koko kroppaa särki ja päätin ottaa taskusta buranan ensiavuksi. Aikaa tähän kierrokseen meni 53 min ja huollossa olin kyllä todella huolestunut tilanteesta. Lääkkeeksi masennukseen söin puolikkaan Milky Way-patukan, join ison lasillisen Cokista ja vielä päälle vähän Gainomaxia.
Kierroksella 16 tapahtui sitten jotain outoa, olin kuin uudestisyntynyt ja jalat tuntuivat vahvoilta, tuloksena oli minun nopein päiväkierros 49 min. Äimistelin tätä pitkään, siis mitä ihmettä tässä nyt oikein tapahtui ?? ...kierrokset 17-19 olivatkin sitten minulta todella vahvaa ja tasaista tekemistä, olin taas kisassa mukana!
Aamupäivän aikana mielentilassani tapahtui myös selkeä muutos. Kun olin aiemmin jokaisella kierroksella laskenut kuinka monta juoksijaa oli jäljellä ja salaa pääni sisällä tuulettanut aina kun joku keskeytti, niin nyt yhtäkkiä tulikin haikea olo jokaisen keskeyttäjän kohdalla. Jotenkin vain toivoin että he olisivat pystyneet/päässeet jatkamaan. 😊
 |
| Kierros 21: Kun kävelykin oli yhtä tuskaa. Kuva: ultrajuoksu.fi |
Kierros nro 21 alkoi. Etureidet tuntuivat aivan karmeilta, tässä olisi ollut Kalsataman betonitehtaalle hyvää ainesta tarjolla. Jättäydyin letkan hännille Visan seuraan. Olin jutellut hänen kanssaan aikaisemmilla kierroksilla ja hänen taktiikkana oli vetää kierros noin 55 minuuttiin. Hän oli onnistunut tässä todella hyvin ja tasaisesti joten järkeilin että jos vain onnistuisin pysymään hänen peesissä niin olisi vielä mahdollista päästä kierros loppuun. Alkumatkan sinnittelinkin Visan mukana mutta reidet menivät yhä enemmän jumiin ja kolmoislampien kohdalla, suunnilleen reitin puolessavälissä, jouduin antamaan periksi.
Alkoi nopeatempoiset YT-neuvottelut. Työnantaja (Aivot, Sydän) sanoi ETEENPÄIN! AKT (Amputoitujen Koipien Työväenliitto) sanoi EI. Työnantaja vetosi siihen että pidennetystä työajasta sovittiin Kiky-sopimuksessa, AKT uhkasi sulkea satamat. Tähän neuvottelut loppuivat koska satamiahan ei vain voida sulkea, siihen tyssähtäisi koko Suomen vienti.
Pistin kävelyksi ja 27 min kohdalla olin kolmoislampien jälkeisessä tiukassa ylämäessä (aiemmilla kierroksilla olin ollut tässä paikassa noin 23 min kohdalla). Tein pikaiset laskennat päässäni ja tulin siihen lopputulokseen että tällä, ei niin reippaalla, kävelytahdilla en millään ehtisi huoltoon ennen aikarajan umpeutumista. Laitoin huoltajalleni viestiä että kävelyksi meni enkä tule ehtimään ajoissa huoltoon.
Jossain vaiheessa tämän jälkeen oli vielä sopivasti sijoittunut valokuvaaja ikuistamassa tätä kärsimysnäytelmää. Tämä tietenkin "piristi" mieltä aivan valtavasti 😂
 |
| Jane Fondan jumppavideo 80-luvulta |
Kun saavuin huoltoon sain ihan kunnon aplodit paikalla olevilta ja vielä halaukset ja onnittelut Mikaelilta. Tämä oli kyllä oikeasti aika liikuttava hetki enkä oikein tiennyt miten reagoisin. Vaikka lopputuloksena oli DNF eli keskeytys, olin vain jotenkin niin iloinen tästä saavutuksesta että en osannut ajatella sitä keskeytyksenä. Enkä kyllä osaa vieläkään! 😊 No, tunteilulle ei onneksi jäänyt paljoakaan aikaa kun Mikael oli jo kysymässä että kai minä nyt tulen kisailemaan ensi vuonnakin? 😁 ...siinä tilanteessa, väsyneenä ja koomassa muistuttavassa tilassa, en vielä uskaltanut mitään luvata. Nyt voin kuitenkin jo paljastaa että aikomus on olla paikalla myös ensi kesänä.
 |
| Minun lopulliset kierrosajat |
Myöhemmin illalla palasin suihkussa käymisen ja lounaan syömisen jälkeen vielä seuraamaan viimeisten kierrosten dramaattisia loppuhetkiä, olihan se vain ihan huikeata.
Tapahtuman tunnelma oli todella erityinen niin polulla, tiellä kuin huollossakin. En pysty sitä sanoin kuvailemaan, se pitää kokea paikan päällä. Ehkä oman osansa tunnelmaan toi tällä kertaa myös se että tämä oli nyt se ensimmäinen "alkuperäinen" Nuuksio Backyard Ultra. Järjestelyt toimivat erinomaiset ja huollon tarjoilut olivat ihan huippuluokkaa.
Vielä kerran kiitokset järjestäjille ja kanssakilpalijoille, oli ihan älyttömän hauskaa!
Erityiskiitokset myös huoltajalleni, ilman häntä minun huollot olisivat todennäköisesti menneet pelkäksi sekoiluksi ja meno olisi tyssähtänyt jo paljon aikaisemmin. Kiitos myös kannustusjoukoille jotka tulivat metsään tsemppaamaan väsynyttä miestä.
Ensi kesänä elokuvateatterissa lähellä sinua: Murmelin vastaisku 😁
Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa
Tekstit
