 |
| Kuntohuippu on saavutettu, ainakin Garmin Fenix 5-sykemittarin mielestä. |
Nyt on kulunut kuusi kuukautta ja noin 1600 juoksukilometriä siitä kun tammikuussa päätin ilmoittautua NUTS Pallaksen 55 km polkukuoksu-kilpailuun. Kun kokemusta ei ole puolimaratonia pidemmistä juoksukisoista (täyden maratonin mittaisia matkoja olen kyllä juossut treenimielessä) ja kun edellinen vuosi sujui enimmäkseen sairastelun ja loukkaantumisten merkeissä, niin joku voisi jopa väittää että tämä ei ollut kovinkaan järkevä idea ...mutta enpä ole itseäni järkeväksi koskaan väittänytkään 😃
Useamman vuoden ajan on tullut netissä luettua muiden juoksijoiden kirjoittamia tapahtumarikkaita kisaraportteja ja näistä kisoista ajatus omasta osallistumisesta on kypsynyt vähitelleen. Viimeinen niitti taisi kuitenkin tulla viime vuoden alkupuolella kun katsoin "The Barkley Marathons: The Race That Eats Its Young" - dokkaria. Se on tosi inspiroiva tarina järjettömän vaikeasta juoksukisasta jossa juoksijat joutuvat ylittämään itsensä (ja vähän enemmänkin) pärjätäkseen edes kohtuullisesti. Tätä dokkaria suosittelen katsomaan vaikka juoksu ei muuten kiinnostaisikaan!
Eilen juoksin viimeisen kevyen lenkin ennen lauantain kisaa ja todella hyvältä/kevyeltä tuntui ...jopa epäilyttävän hyvältä, vai olenko mukamas kerrankin onnistunut ajoittamaan kuntoni ihan täydellisesti? Lauantainahan se selviää.
Lauantain sääennuste vaihtelee koko ajan sen verran että en viitsi sanoa siitä mitään, toivon mukaan kuitenkin tulee paremmat kelit kuin viime vuonna:
Tekstit
