20.11.2018, olin juuri tilannut kesän 2019 lomamatkan tarjoushintaan 0,99€/km ja järjestäjän antama Lapin mystisyyttä hehkuva reittikuvaus nosti odotukset uusiin sfääreihin:
"Kun Hetta–Pallas-väli on käynyt jo tutuksi juosten tai vaeltaen, voit irrotella uudella ultramatkalla Pallakselta Ylläkselle. Päästä sisäinen ultrajuoksijasi irti puiston upeimmille poluille ja maagisille metsätaipaleille tiiviisti sijoiteltujen huoltopisteiden ja loppumatkan kannustusjoukkojen siivittämänä. Ota luonnosta ja valoisasta yöstä voimaa ja aseta tavoitteesi uudelle tasolle! Lähtö on Pallakselta keskiyöllä, lauantaita vasten."
Pikakelaus eteenpäin päivään 13.7.2019 jKr.
 |
| Olen näistä zombieista se keskimmäinen (Kuva: @onevisionfi ) |
"Tulin, näin ja koitin sormella", minua on huijattu! 😁 ...nirsknarsk, rouskrousk ja liitutaulun raapimisen tapaista ääntä. Viiltävä kipu jalkapohjissa pahenee askel askeleelta ja kantapäissäkin tuntuu outoa jyskytystä ...niissä on rakot. Kun zombiemaisen hitaasti laahustaen kolusin Pirunkurun nousua ylös oli aikaa pohtia yllä mainitun reittikuvauksen syvempää merkitystä ja lopulta taisinkin murtaa, usein Da Vinci-koodiinkin verratun, NUTS-koodin:
"irrotella" = kärsiä
"Päästä sisäinen ultrajuoksijasi irti" = Oksenna
"puiston upeimmille poluille" = rakkakivikkoon
"maagisille metsätaipaleille"= juurakkoon
"kannustusjoukkojen" = paarmojen
"Ota luonnosta ja valoisasta yöstä voimaa" = Ota voimasanat käyttöön
"aseta tavoitteesi" = vie kärsimyksesi
"Kun Hetta–Pallas-väli on käynyt jo tutuksi juosten tai vaeltaen, voit kärsiä uudella ultramatkalla Pallakselta Ylläkselle. Oksenna rakkakivikkoon ja juurakkoon tiiviisti sijoiteltujen huoltopisteiden ja loppumatkan paarmojen siivittämänä. Ota voimasanat käyttöön ja vie kärsimyksesi uudelle tasolle! Lähtö on Pallakselta keskiyöllä, lauantaita vasten."
😉
Kisaan valmistautuminen: "Hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä."
Jo ilmoittautumishetkellä oli selvää että tästä tulisi kauden 2019 pääkisa ja kaikki muu olisi vain treeniä ja valmistautumista tätä kisaa varten. Viime vuonnahan yritin panostaa kahteen kisaan (NUTS Karhunkierros 84 km ja Nuuksio Trail Ultra 70 km) , jotka siihen mennessä olivat pisimmät juoksumatkani, eikä se nyt tietenkään kovin ruusuisesti sujunut. Näistä vastoinkäymisistä sisuuntuneena ja viisastuneena lähdin tähän vuoteen uusin eväin 😊
Treenaamisen aloitin tammikuussa ja tavoitteena oli saada kasaan yli 2000 km jouksua ja 30000 nousumetriä ennen heinäkuun kisaa. Kaikki sujuikin talven aikana todella hyvin enkä jättänyt väliin kuin pari-kolme treeniä, ja nekin sellaisina päivinä kun työpäivän jälkeen olin äärimmäisen väsynyt. Toukokuussa olin ehkä vähän aliarvioinut tarvittavan levon määrää ennen/jälkeen kisojen, koska Bodom Trailin kisan jälkeen iski päälle pahin lihasjumi sitten ensimmäisen maailmansodan. Levolla ja rauhallisella pyöräilyllä kuitenkin tuostakin selvisin ja samalla lisäsin ohjelmaan yhden lepoviikon lisää Karhunkierroksen 55 km-kisan jälkeen (alun perin olin suunnitellut selviäväni vain yhdellä lepoviikolla).
Karhunkierroksen jälkeiset lepoviikot sujuivat hyvin. En vain möllöttänyt paikoillani vaan harrastin aktiivista palautumista kävelyn, vaelluksen ja pyöräilyn muodossa. Jakson lopussa vedin vielä pari kevyttä hölkkää terästettynä muutamalla spurtilla ja tunsin olevan valmis viimeiseen kovaan treeniblokkiin ennen kisaa. Jos alkuvuoden treenit olivat kakun leipomista niin tämän piti olla kakun kuorrutus.
Tähän parin viikon treeniblokkiin oli suunniteltuna yli 200 km juoksua ja yli 6000 nousumetriä. Ensimmäinen treeni menikin ihan mukavasti 40 km ja 900 nousumetriä, meno oli kevyttä. Seuraavan päivän palauttava lenkkikin kulki vielä ihan mukavasti, mutta kolmantena päivänä kaikki romahti. Jo työpäivän aikana räkä rupesi valumaan nenästä ja seuraavana yönä kipeytyi kurkku ja nenä oli täysin tukossa ...työpaikalla riehunut kesäflunssa oli iskenyt. Pari viikkoa siinä sitten meni flunssasta toipuessa ja olo oli sen verran heikko että treenaaminen ei tullut kyseeseenkään.
Alun perin treeniohjelmassani oli kolme keventelyviikkoa ennen kisaa. Mutta koska olin nyt jo "kevennellyt" neljän viikon ajan, muutin loppuviikkojen ohjelmaa niin että vedin kaksi ihan normi treeniviikkoa ja keventelyn jätin kisaviikolle. Tällä tavalla saisin kenties viritettyä itseni edes jonkunlaiseen kisavireeseen kesäflunssan jäljiltä.
12.7.2019 olin saanut treenejä kasaan seuraavasti:
Juoksua: 1855 km, nousumetrejä: 27179 m, käytetty aika: 222 h
Pyöräilyä: 281 km, käytetty aika: 17 h
Lihaskestävyys: 12h 49min
Kävely/Vaellus: 39,5 km, käytetty aika: 9h 40min
Kehonhuoltoa (venyttelyä/putkirullailua): noin 1,5h/päivä
Merkittävimmät muutokset edellisiin vuosiin verrattuna:
- Viikkokohtaiset nousumetri-tavoitteet (myös treenikohtaiset)
- Talven lihaskestävyystreenit (ja keväällä näiden tilalle tuli mäki-intervallit)
- Lyhyet mäkispurtit voimatreeninä kerran viikossa
- Yksi lepopäivä viikossa
Matka Äkäslompoloon
11.7.2019 Ensimmäinen lomapäivä ja herätys klo 4.00 😶 ...nopea aamupala, viimeiset pakkaukset ja suunta kohti Helsingin rautatieasemaa josta klo 6 aamujunalla suunta kohti Rovaniemeä. Junamatka sujui ilman ongelmia ja Rovaniemellä minulla oli kolme tuntia aikaa käydä syömässä ennen kuin kisabussi lähtisi kohti Äkäslompoloa.
Bussimatkalla rupesi tuntumaan että oli istunut yli 12 tuntia, kroppa ja varsinkin jalat olivat täysin jumissa. Kun lähestyimme Yllästä ja näimme tunturit ja vaarat horisontissa tuli suoraan sanoen kakat housuun ...juuri sen hetken jaloilla en nimittäin olisi kiivennyt ylös yhtäkään kukkulaa!
Iltalenkillä Äkäslompolossa
Perille päästyämme kävin kisakeskuksessa hakemassa numerolappuni ja samalla kävin Jounin kaupassa ostoksilla. Kaupassa huomasi että oli ollut paljon polkujuoksijoita liikenteessä, banaanit olivat nimittäin loppu 😁 ...tai oli siellä vielä jäljellä kolme lievästi epämuodostuneen näköistä reilun kaupan banaania ja ne minä sitten paremman puutteessa otin. Vein ostokset hotelliin ja sen jälkeen suuntasin vielä kevyelle iltahölkälle jotta saisin tukossa olevat jalat auki, ja tulipahan siinä samalla tutustuttua reitin loppuosaan 😊
 |
| Huippu- (tai kenties hupi-) urheilijan lounas |
Pallas-Rauhala 20,9 km: "Joka pieremättä kusee, se naimatta kuolee."
Keskiyön lähtö
Saavuimme busseilla Pallakselle vajaa tunti ennenen lähtöä. Sää oli selkeä mutta jäätävät tuulenpuuskat saivat melkein koko porukan siirtymään suoraan Lapland Hotels Pallaksen sisätiloihin odottamaan lähtöä. Lähdön odottaminen tuntui pieneltä ikuisuudelta vaikka kyse oli vain noin 50 minuutista. Mutta tulihan se vihdoin sieltä: ...3, 2, 1 Turvallista matkaa!!!
Alussa mentiin loivaa nousua poistuessamme hotellin pihalta. Pidin vauhdin todella rauhallisena ja sykkeet matalina. Mummoja ramppasi ohi vasemmalta ja oikealta, olisikohan tämä ollut minulle hitain lähtö koskaan? Noin 500m jälkeen reitti kääntyi metsään ja polulle. Vaikka nyt mentiin koko ajan loivaa alamäkeä Pallaskeron sivustaa, maasto oli sen verran teknistä (juurakkoa, kivikkoa jä märkiä kohtia) että letkan vauhti pysyi suht hitaana. Joillakin osuuksilla huomasin että pystyin pitkällä askeleella kävellen pysymään letkan vauhdissa mukana ja tätä käytin hyödykseni. Maltillisen vauhdin lisäksi oli tarkoitus olla tarkkana myös juomisen suhteen: 2 suullista Tailwindin urheilujuomaa joka 10 minuutti ...tällä nesteytys-strategialla oli tarkoitus mennä alusta loppuun.
Loiva nousu Lommoltunturille alkoi. Jossain 6-7 km paikkeilla alkoi tuntumaan siltä että nyt olin lämmitellyt tarpeeksi. Toisella miesjuoksijallakin oli selkeästi sama tunne ja hän lähti ohittamaan edellä olevia ja minä lähdin peesiin. Ei vauhti nyt kuitenkaan mikään hirmuinen ollut mutta kävelyosuuksien määrää vähentyi ja eroa takana oleviin tulikin aika nopeasti.
 |
| Yöllisiä maisemia Lommoltunturilla |
Lyhyt videopätkä Lommoltunturilta
Pari pientä ongelmaa ilmeni tällä ensimmäisellä osuudella. Bodom Traililla ja Karhunkierroksella olin käyttänyt 1000 Mile Trail Sockia erittäin märissä olosuhteissa ilman mitään ongelmia. Tähän kisaan olin kuitenkin vain muutaman viikon kokemuksella (kuivissa olosuhteissa) valinnut 1000 Mile Fusion Sockin, ja niinhän siinä sitten kävi että kenkien kastuessa sukat menivät jotenkin ihmellisesti ryttyyn ja aiheuttivat rakkomaisia tuntemuksia minun päkiöihin.
Toinen ongelma oli minun oikea polvi. Viikkoa ennen kisaa onnistuin duunissa pamauttamaan polven kaapinoveen ja nyt kipua rupesi tuntumaan juuri siinä kohdassa polvea. Tällä osuudella se ei vielä pahasti haitannut, mutta pientä kipuilua oli koko ajan.
Saavuimme Rauhalan huoltoon...
Aika: 2h 57min (Sijoitus miesten sarjassa: 48)
Rauhala-Pahtavuoma 11,4 km:
Otin heti huoltoon saavuttuani kengät pois jalasta ja yritin saada märät sukat kunnolla jalkoihin jotta rakot eivät enää pääsisi pahanemaan. Huomasin että muu porukka lähti jo jatkamaan matkaa ja iski pienoinen kiire, mutta vesipullot piti kuitenkin vielä täyttää urheilujuomalla. Otin taskusta minigrip-pussit joihin olin valmiiksi annostellut Tailwindin urheilujuomajauhetta, ei tarvinnut muuta kuin kaataa jauheet pulloon ja vettä päälle. Ensimmäisen pussin kanssa kuitenkin hoppuilin vähän liikaa ja se jotenkin lipesi kädestäni niin että valkoista jauhetta lensi vaatteille ja naaamaan ...olo oli vähän kuin kokaiinikauppiaan pojalla jauhekaupassa 😂 Loput pulloista sain sitten täytettyä vähemmällä sähläyksellä. Otin vielä kouraan vähän sipsejä ja niitä popsien suuntasin kohti seuraavaa etappia.
Tässä kohtaa siirryttiin melko pitkälle ja suoralle asfalttipätkälle. Yritin tiirailla josko porukkaa jonka kanssa olin tullut huoltoon näkyisi jossain, ja näkyihän ne siellä puolen kilometrin päässä ...eli ei muuta kun jalat rullaamaan ja perään. Juoksu kulki tiellä todella hyvin ja ohitin muutaman 160 km-juoksijan. Pääsin ehkä vähän lähemmäksi porukkaa jota tavoittelin mutta kun 3 km:n päästä käännyttiin tieltä takaisin metsään minulla ei ollut näköetäisyyttä heihin. Tämä veti mielen vähän matalaksi mutta kokosin itseni ja rupesin tunkaamaan ylös seuraavaa nousua (Kesälaki). Ohitin yhden naisjuoksijan ja tästä sain lisää energiaa ...vauhtini nousuissa oli hyvä ja syke pysyi kuitenkin matalana, hyvin kulki! Jatkoin kiipeämistä ja melko pian aloin kuulemaan puheensorinaa jostain ylempää. Sieltä tulikin pian tutun Samba-trion selät vastaan.
Tämän jälkeen huiputettiin vielä Risulaki ja Kolvakero. Tällä osuudella kaikki nousut olivat suhteellisen hitaita (edettin kävellen) ja laskut erittäin jyrkkiä (ei todellakaan tehnyt hyvää kipuilevalle polvelle eikä orastaville rakoille).
Seuraavana vuorossa oli Pahtavuoman huolto...
Aika: 4h 38min (Sijoitus miesten sarjassa: 44)
Pahtavuoma-Peurakaltio 13,6 km:
Tässä huollossa ei oleskeltu kuin ehkä pari minuuttia. Minulla oli vielä runsaasti urheilujuomaa jäljellä pulloissa joten keskityin vain syömään banaaninpuolikkaan ja otin jotain muuta pientä purtavaa samalla odotin että muut saisivat huollonsa suoritettua.
Osuuden alussa edettiin suht helppoa metsäpolkua noin parin kilometrin ajan. Tämän jälkeen reitti jatkui 5 km loivalla nousulla Mustakerolle. Nämä pätkät mentiin suurimmilta osin juosten ja nousun lopussa minua alkoi väsyttää kovasti. Kun laskettin alas Mustakerolta pohdiskelin jopa pienen huilitauon pitämistä. Pieni välikuolema siis yllätti, mutta seuraava jyrkkä nousu Äkäskerolle pelasti minut. Niin ihmeellistä kuin se olikin, niin jalkani palautuivat tämän jyrkän ja pitkän nousun aikana ja kun Äkäskeron huipulla vaihdettiin taas juoksuun, seuraavat 5 km sujuivat reippaalla vauhdilla ...ihan kuin mitään väsymystä ei olisi koskaan ollutkaan.
"Saavumme kohta Peurakaltioon jossa on tarjolla pizzaa, kokista ja vihreitä kuulia. Jatkoyhteys Kotamaja1:seen lähtee raiteelta 1 klo 06.50"
Aika: 6h 50min (Sijoitus miesten sarjassa: 39)
Peurakaltio-Kotamaja1 8,8 km:
Peurakaltion huollossa oli tosiaan melkoiset pippalot menossa ja tänne olikin majoittunut suuri määrä 105 ja 160 km-juoksijoita nauttimaan hyvästä tarjonnasta. Täällä oleskelin minäkin vähän pidempään kun vaihdoin jalkaan kuivat sukat, otin dropbagista varamandariinin ja lisää Tailwindin urheilujuoma-jauhetta reppuun, join puoli litraa kokista ja täytin pullot urheilujuomalla. Aikaa tähän meni noin 12 minuuttia ja Sambalaiset, joiden vetoapua olin säälimättömästi käyttänyt hyväkseni alkumatkalla, ehtivät livetä karkuun jo vähän aiemmin.
Lähdin matkaan. Tästä eteenpäin oli luvassa metsäteitä ja suurimmilta osin loivaa laskua aina Kotamaja1-vesipisteelle asti. Alkumatkalla, minun vielä napostellessa mandariinia, seuraani liittyi naisten sarjan kahdeksanneksi sijoittunut juoksija. Me taivallettiinkin sitten kutakuinkin samaa tahtia seuraavat 40 km 😊
Tällä osuudella taisin jossain vaihessa mainita että "kylläpä kulkee yllätäävän hyvin vaikka takana on jo yli 50 km" ...eipä olisi pitänyt, oli vain ajan kysymys milloin kosahtaa 😁
Noin 55 km, aika: 8h 01min
Kotamaja1-Kotamaja2 8,3 km:
Kotamajan ensimmäinen vesipiste ohitettiin juosten koska molemmilla oli juomavarastot vielä hyvällä mallilla. Vesipisteellä oli kaksi 105 km-matkan miesjuoksijaa vettä tankkaamassa ...jee, sijoitus parani taas! 😊 Seuraavaksi olisi vuorossa nousu Kukastunturille. Nousun alussa juostiin kiinni vanhat tutut Samban naisjuoksijat ja loput noususta taisimmekin tunkata melko reipasta vauhtia koska he jäivät meistä jälkeen. Sitten oli vuorossa noin 3 km:n laskeutuminen Kukastunturilta alas, tässä oli onneksi hyvä ja tasainen hiekka-alusta joten alas juokseminen oli oikein nautinnollista. Osuuden loppupuolella otettiin kiinni myös naisten sarjassa seitsemänneksi sijoittuneen juoksijan.
Noin 63 km, aika: 9h 06min
Kotamaja2-Ylläsjärvi 21,1 km: "- Nasaretin naulakauppa, Jeesus puhelimessa"
Kotamajan toisella vesipisteellä join pari mukillista vettä, pulloissa minulla oli vielä riittävästi juomaa seuraavalle 20 kilometrille. Vaihdettiin myös muutama sana parin 160 km-matkan amerikkalaisjuoksijan kanssa. He olivat todella väsyneen oloisia eivätkä nyt hirveästi ilahtuneet tiedosta että seuraava huolto oli niin kaukana 😁
Jatkettiin matkaa mutta juoksukaverilla matka keskeytyi jo 300 m jälkeen kun hän huomasi että juoksusauvat unohtuivat vesipisteelle. Hän lähti takaisin sauvoja hakemaan ja minä jatkoin eteenpäin. Maasto oli vähän kumpuilevaa mutta muuten ihan helposti juostavaa ja vauhtini pysyikin kohtuullisena.
Vähän ennen 70 km:n täyttymistä alusta muuttui hitaammaksi, oli kiviä ja juurakkoa eikä jalat tykännyt tästä yhtään. Vaihdoin kävelyyn ja yritin olla osumatta kiviin ja juurakoihin ...tarkkaa hommaa, vähän kuin yrittäisi parantaa ripulia piereskelemällä. Vauhti hidastui, oikea polvi ja päkiät olivat nyt todella kipeät. Päätin ottaa särkylääkettä, otin repusta yhden pillerin ja laitoin vielä toisen varmuuden vuoksi housuntaskuun jos tulisi tarvetta lisäannokselle. Tässä kohtaa juoksukaveri joka oli käynyt noutamassa juoksusauvansa otti minut kiinni, se olikin ihan loistava juttu sillä juuri heikoimmilla hetkillä on hyvä että on kaveri vieressä kirittämässä 😊 ...jos yksin painiskelee ongelmien kanssa menee homma helposti pelkäksi löntystelyksi ja mököttämiseksi.
Jossain Kesänkijärven kohdalla alkoi osuus jossa pitkospuita pitkin noustiin ylös kohti Kellostapulia. Tässä kohtaa pidin pienen taktisen tauon ja upotin pääni puroon ...ai että kylmä vesi virkisti. Otin myös taskusta pari vihreätä kuulaa ja niitä napostellessa aloin rauhallisesti etenemään pitkospuilla ylöspäin.
Kellostapulin rinteillä aurinko pääsi paahtamaan suoraan päälle ja kaivoin repusta esille BUFF:in lippiksen jonka olin edellisenä päivänä varmuuden vuoksi ostanut. Vaikka lippis pukee minua yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullaa, niin tällä kertaa tuli kyllä tehtyä onnistunut ostos ...olisin muuten varmaan saanut auringonpistoksen. Tämä "kierros" Kellostapulin ympärillä oli varmaan koko reitin rasittavin osuus. Sahattiin koko ajan rinnettä alas/ylös edestakaisin, ja ylöspäin mennessä joutui usein vielä kävelemään jonkun tyhmän kivikon läpi. Pari kertaa minulla oli myös reittimerkinnät hukassa, mutta kyllähän ne löytyi kunhan vähän ympärilleen katsoi.
Ja niin kuin ongelmia ei olisi ollut ihan tarpeeksi muutenkin sain kimppuuni ryhävalaan kokoisen paarman. Ensi yritin käsillä huitoa tätä eläinkunnan Messerschmittiä pois mutta eihän se periksi antanut. Otin lippiksen pois päästä ja löin sillä niin kovaa kuin pystyin ...osui ja uppos, siitäs sait! "BUFF tappaa talossa ja puutarhassa!" ...vai miten se mainos nyt meni 😁
83 km:n kohdalla alkoi alamäki kohti Ylläksen huoltoa mutta alamäestäkin oli nyt vaikea nauttia kun v*tutus-aste oli viimeisellä pätkällä noussut niin korkealle että sitä ei voinut enää millään asteikolla mitata.
Aika: 12h 18min (Sijoitus miesten sarjassa: 34)
Ylläsjärvi-Kellokas 7,4 km
 |
| Nousu Ylläkselle oli pitkä ja kivinen. |
Huollossa rauhoitin tilanteen, otin rauhassa vähän naposteltavaa samalla kun juttelin viimeisen pätkän kurjuudesta toisen miesjuoksijan kanssa. Sitten vielä juomapullot täyteen ja Yllästä valloittamaan! ...tämä huolto venyi ehkä turhan pitkäksi koska huomasin että jalat olivat ihan kohmeessa alkunousun aikana. Jossain vaiheessa mieleeni juolahti erään "viisaan" miehen sanat: "Jos ei tällainen peli lopu niin sitten se jatkuu!". Päätin että eipä muuten jatku! ...rupesin keskittymään etenemiseen, enää en ihaillut maisemia vaan katsoin ainoastaan mihin seuraavaksi laittaisin jalkani kivikossa, ja suunnan piti olla eteenpäin! ...tämä taktiikka toimikin yllättävän hyvin 😊
Lasku toisella puolella Yllästä osoittautuikin sitten vaikeammaksi palaksi. Alusta oli alussa hiekkatietä ja lopussa asfalttia ja muutaman loivemman osan pystyinkin juoksemaan. Mutta oli myös useampi jyrkempi kohta jossa jouduin tyytymään hitaaseen töpöttelyyn kun kipeä polvi ei kestänyt iskutusta.
Olin juuri päässyt Ylläksen laskun pohjalle kun kuulin kannustushutoja ylempää. Hurrasivatko he kenties sille että pääsin ehjin nahoin mäestä alas? 😂 ...toiveajattelua, 37 km-kisan johtaja Simpasen Juusohan sieltä tuli rinnettä alas ihan hurjalla vauhdilla joten otin jalat kainaloon ja astuin kiltisti sivuun. Tarkoituksena oli myös kannustaa mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään Juuso hävisi jo seuraavan mutkan taakse, reaktiokykykään ei ehkä enää ollut ihan parhaimmillaan 😁
Edessä oli taas pieni puro jossa kastelin lippiksen, tämän jälkeen hölkkäsin pari viimeistä kilometriä kohti Kellokkaan huoltoa.
Aika: 13h 47min (Sijoitus miesten sarjassa: 33)
Kellokas-Äkäslompolo 13,9 km
 |
| (Kuva: Aapo Laiho IG: @aapolaiho) |
Kellokkaan huollossa oli tarjolla kokista ...ihan parasta tähän kohtaan!💓 Sieppasin sitä pari mukillista samalla kun paikalla oleva valokuvaaja keskittyi ottamaan kuvia numerolapustani. Vielä vesipullon täyttö, pari marmeladi-karkkia matkaan ja menoksi. Samaan aikaan lähti matkaan myös naisten sarjassa 10 sijoittunut ja me kuljettiinkin samaa tahtia loppumatkan.
Matka jatkui helppoa hiekkapohjaista tietä pitkin joka sekin tuntui aika raskaalta kun mieli jo odotti reitin viimeistä isoa "estettä" ennen maalia, eli Pirunkurun nousua. Oloa ei yhtään helpottanut se että pariin otteeseen tuli vastaan ihmisiä jotka totesivat että "hyvä hyvä, kohta tulee Pirunkuru" ...tuo "kohta" kun on aika suhteellinen käsite. Kun vajaat 100 km painaa jo jaloissa, "kohta" voisi ehkä olla 100m tai ehkäpä korkeintaan seuraavan mutkan takana, eikä parin kilometrin päässä niin kuin se nyt oli 😁 ( ja joo, tiedän kyllä että hyväähän he vain tarkoittivat 😊 )
Kyllähän se Pirunkuru sieltä sitten lopulta tuli. Nousu alkoi melko loivana ja alussa oli vain vähän kivikkoa ja juurakkoa ...tätäköhän tää nyt oli?? ...no, se oikea mäki oli vain vähän ylempänä piilossa ja se "täytti" kyllä kaikki "odotukset". Tämä oli ensimmäinen mäki jossa huomasin että jalat olivat ihan totaalisen loppu. Vielä Ylläksen nousussa sain jotenkin puhallettua jalkoihin uutta puhtia mutta nyt se ei enää onnistunut ...homma meni hitaaksi laahustamiseksi. Kun pääsimme juoksukaverin kanssa ylös asti taisimme molemmat olla todella väsyneitä koska jatkoimme matkaa suoraan eteenpäin vaikka olisi pitänyt kääntyä oikealle. 250m ehdittiin kulkea ennen kuin huomattiin että oltiin väärällä reitillä ...joten ei kun 250m taaksepäin kivikon läpi ja takaisin oikealle reitille. Pummiin tuhraantui aikaa noin 5 minuuttia ja jälkeenpäin tämä jäi pikkasen kaivelemaan koska lopputuloksissa viiden minuutin sisällä minusta oli 3-4 juoksijaa jotka olisivat olleet ohitettavissa illman tuota pummia ...no, kaikkea ei voi saada 😁
Selvitimme vielä muutaman sadan metrin kivikkoisen alamäen (jalat eivät tykänneet yhtään) ennen kuin pääsimme juoksemaan mukaville metsäteille. Kun sain eteeni baanan ilman juurakoita ja teräviä kiviä väsyneet jalkani saivat uuden elämän ja juoksu lähti rullaamaan. Viiden kilometrin ajan juoksin kuuden minuutin pintaan meneviä kilometriaikoja ja se tuntui oikeasti todella helpolta vaikka 100 km oli jo tässä vaiheessa ylitetty. Vielä muutama sata metriä pitkospuita pitkin...
Pitkospuiden jälkeen oli vielä pieni nousu hiekkatietä pitkin ja sitten käännös tielle joka kulki Äkäshotellin ohi ennen varsinaista maalisuoraa. Hotellihuoneeseen koukkaaminen tuntui kyllä tässä vaiheessa houkuttelevalta ajatukselta, siellähän odotti kylmät oluet jääkaapissa 😛 Onnistuin kuitenkin vastustamaan seireenien (tai Lapin Panimon tässä tapauksessa) kutsun ja jatkoin maalisuoralle. Viimeiset sadat metrit menivät kevyesti rullaten kun huomasin että edessäni ei enää ollut saman matkan juoksijoita. Jeeee, mä tein sen!!
Aikaa käytin 15h 48min ja loppusijoitukseni miesten sarjassa oli 29, ja nelikymppisten (epätoivoisesti kadonnutta nuoruuttaan etsivien) miesten sarjassa olin 11 😊
Kauden pääkisa on nyt suoritettu ja ehkäpä tähän mennessä parhaimmalla suorituksellani, olen kyllä tästä todella iloinen ja tyytyväinen. Kuitenkin nyt kisan jälkeisillä viikoilla olo on ollut lähinnä tyhjä ja haikea, eikä mikään ei oikein ole tuntunut miltään. Ihan kuin jotain puuttuisi...
...olispa rakkaa!
Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa |
| Hölmöjen hommaa |
(Seuraava kisani on syyskuussa juostava Nuuksio Backyard Ultra)
Tekstit
