Minä

Olen aina juossut, joskin enimmäkseen vihreillä laitumilla nahkakuulaa jahdaten. Yli 20 vuoden ajan elämä oli osa jalkapalloa.

Tuli vanhuus, hitaus ja kankeus ja vuonna 2009 päätin laittaa nappulakengät naulaan. Jalkapallon jättämä aukko oli iso ja tämä tyhjiö piti täyttää jollain muulla, kysymys olikin että millä? Vielä samana vuonna, kun olin Helsingissä seuraamassa kaverin kahden tunnin alitusyritystä puolimaratonilla, syttyi pieni kipinä. Pystyisinköhän itse samaan?

Kestävyysjuoksun treenaamisestahan en silloin tiennyt/ymmärtänyt mitään, joten rupesin treenaamaan jalkapallosta tutuilla menetelmillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että suurin osa lenkeistä mentiin aivot narikassa ja kaasu pohjassa. Neljä kuukautta myöhemmin juoksin ensimmäisen puolimaratonini jossa tein kaikki mahdolliset aloittelijan virheet: liian paljon vaatteita päällä, liian kova alkuvauhti ja join liikaa urheilujuomaa (pakki meni sekaisin). Pääsinpä kuitenkin maaliin ja kahden tunnin tavoite alittui ihan reippaasti. Äitini erehtyi soittamaan minulle juuri maaliintulon jälkeen kun olin romahtanut uupuneena maahan. En ikinä unohda sitä hiljaisuutta langan toisessa päässä kun vielä täysillä huohottaen vastasin puheluun sanoilla: "...mä teen kuolemaa tässä!"

Seuraavat vuodet kuluivat satunnaisia puolimaratoneja juosten ja ennätystä parantaen. Jossain vaiheessa tämä "kaasu pohjassa"-harjoittelu kuitenkin kostautui, jalat eivät enää kestäneet ja loukkaantumiset seurasivat toisiaan. Olin jo nuorena vitsaillut että kuolema korjaa minut kun täytän 40 ja niinhän siinä sitten tavallaan kävikin. 40v-syntymäpäivänäni työkaverit järjestivät minulle "hautajaiset/muistotilaisuuden" ja samoihin aikoihin hautasin myös kaikki liikuntaan liittyvät suunnitelmat kyseiselle vuodelle. Molempiin jalkapohjiin oli pesiytynyt plantaarifaskiitti ja lisäksi kroppa oli jo pidemmän aikaa ollut omituisessa tulehdustilassa jossa jatkuvan flunssakierteen kaverina oli ärhäkkä ihotulehdus. Yksi jalka oli jo haudassa...

Vuoden 2017 alussa minun fyysinen kunto oli ehkä surkeampi kuin koskaan aiemmin. Haaveilin kuitenkin vielä juoksemisesta enkä muista tarkalleen mitä olin netistä etsimässä kun törmäsin "Buff Trail Tour Finland 2016 - NUTS Pallas"-kisavideoon. Katsoin videon varmaan 10 kertaan jonka jälkeen, sen enempää miettimättä, ilmoittauduin 55 km-matkalle. Oli vain pakko päästä sinne! Tästä "Hyväkuntoisena Hautaan"-projekti sai alkunsa.

Aiemmista kommelluksista viisastuneena lähdin rakentamaan kuntoa maltilla peruskestävyydestä aloittaen. Tutustuin myös juoksuvalmennukseen lukemalla kirjoja ja vakoilemalla muiden juoksijoiden treenejä. Kuukaudet vierähtivät ja heinäkuussa juoksin ensimmäisen ultramatkani Pallas-Hetta-reitin upeissa maisemissa. Helpolla se ei tullut vaan matkalla tuli kirjaimellisesti vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Kyseisellä kisamatkalla sai alkunsa myös "Hyväkuntoisena Hautaan"-blogi johon rupesin kirjoittamaan kisaraportteja ultra/polku-seikkailuistani, ehkäpä vähän kevyemmällä ja humoristisemmalla otteella verrattuna muihin juoksublogeihin.

Aika kuluu nopeasti kun on hauskaa, ja nyt on jo pari vuotta tullut vietettyä polku- ja ultrajuoksun ihmeellisessä maailmassa, eikä loppua tälle hulluudelle näy.

2017 (Juoksua: 2,467.77 km, Nuosumetrejä: 19,392 m)

Bodom Trail 21 km
NUTS Pallas 55 km
Nuuksio Classic 42 km

2018 (Juoksua: 3,203.73 km, Nuosumetrejä: 27,690 m)

Bodom Trail 21 km
NUTS Karhunkierros 80 km
Nuuksio Trail Ultra 70 km

2019

Bodom Trail 21 km
NUTS Karhunkierros 55 km
NUTS Ylläs-Pallas 105 km
Nuuksio Backyard Ultra

Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa