torstai 31. toukokuuta 2018

NUTS Karhunkierros 80 km: Karhunkuiskaajan kirous


Karhunkuiskaajat ...en ollut edes tietoinen heidän olemassaolostaan ennen kuin viime talvena sattumalta katsoin "Grizzly Man"-dokkarin. Dokkari kertoo amerikkalaisesta karhunkuiskaajasta Timothy Treadwellista joka 13 vuoden ajan vietti kesänsä elämällä karhujen keskellä Alaskassa. Valitettavasti Timothyn tarina ei päättynyt onnellisesti, vaan sekä hänestä että hänen tyttöystävästään tuli karhunruokaa syksyllä 2014. Saman karun kohtalon koki myös vuotta aiemmin Timothyn venäläinen kolleega Vitaly Nikolayenko. Kovin epäonnista porukkaa siis.


Kun nyt edessäni olisi kokonainen kierros täyttä karhua, niin koituisikohan kuiskaajien kirous myös minun kohtalokseni?  Minullahan on kuitenkin aina ollut erittäin läheinen suhde karhuihin, sekä vankeudessa (tölkissä) että vapaana (hanassa) eläviin. 😂

Kisaa edeltävät viikot olivat minulle vaikeita. Huhtikuun lopussa iski influenssa ja juoksuharrastus oli tauolla kolmisen viikkoa. Bodom Trailille pääsin kuitenkin osallistumaan ja tasainen suoritus siellä loi uskoa siihen että paluu elävien kirjoihin oli alkanut. Tämän jälkeen käynnistyi vielä pahin allergiakausi joka pisti vanhan allergikon/astmaatikon keuhkot todella koville. Viimeistelyt tätä kisaa varten eivät siis sujuneet mitenkään optimaalisesti, mutta kisaviikolla tuntuma oli kuitenkin yllättävän hyvä ...tunsin olevani valmis haasteeseen! 😊

Kuusamoon matkustin lentäen jo torstaina, kaksi päivää ennen kisaa. Lentokentällä samaa lähtöä oli odottamassa iso porukka eikä jäänyt epäselväksi minne ihmiset olivat suuntaamassa, suurimalla osalla oli nimittäin polkujuoksukengät jalassa. Ilta Rukalla meni sitten rennosti syödessä ja hengaillessa. Perjantaina kävin ensin aamiaisella ja sen jälkeen oli vuorossa 160 km kisan lähdön seuraaminen (alla lyhyt videopätkä jonka kuvasin lähdöstä). Iltapäivällä suuntasin kevyelle kävelyhölkälle Rukalta Valtavaaran huipulle ja takaisin, ihan vain tutustuakseni reitin loppuosaan. Kaverille viestittelinkin että lopun nousut ja laskut tuskin tuntuvat yhtä mukavilta lauantain kisassa kun 80 km on jo juostuna, miten oikeassa olinkaan...



Hautajärvi-Oulanka (27 km)

"Portti on aukko johonkin tuntemattomaan tai upeaan paikkaan"

Karhunkierroksen lähtöportti Hautajärvellä
Kisojen aamulähdöt ovat minulle ongelmallisia, en ensinnäkään ole mikään aamuihminen ja toiseksi minun on syötävä aamupala ja juotava aamukahvit noin 5h ennen lähtöpamausta jotta vatsani toimisi ongelmitta kisan aikana. Nyt olin omasta mielestäni laatinut nerokkaan suunnitelman (tämä tarkoittaa minun maailmassani yleensä sitä että homma kusee 100% varmuudella 😃 )  ja siihen kuului nukkumaanmeno klo 21 ja herätys klo 2, jonka jälkeen nopea aamupala + aamukahvit. Sen jälkeen olisikin sitten aikaa lepäillä klo 5 asti. Joo-o, olisihan se ollut ihan hyvä jos vain olisin nukahtanut klo 21, mutta vääntelyksi ja kääntelyksihän se meni ja unesta taisin saada kiinni vasta joskus puolenyön jälkeen. Eli vajaan parin tunnin yöunilla sitten mentiin ja kahvi piristi sen verran että aamupalan jälkeisestä lepäilystäkään oikein tullut mitään. Klo 5.30 tallustin silmät ristissä ulos odottelemaan Hautajärven lähtöön suuntavia busseja.

Puoli seitsemän paikkeilla oltiinkin jo Hautajärvellä Karhunkierrosken lähtöportilla, tunnelma oli odottavan jännittynyt. Kisataktiikkani oli ollut selkeä siitä asti kun huomasin että reittiennätyksen haltija Tero Ruokolainen osallistuu kisaan. Suunnitelmana oli siis ottaa lähtöaluella tiukka näköyhteys Teroon ja sen jälkeen pysyä hänestä mahdollisimman kaukana ...ja siis takana, ei edessä. 😀 Tämä suunnitelma toimikin erinomaisesti, en nähnyt Terosta kuin sekunnin vilauksen lähdössä enkä bongannut häntä edes kisan jälkeisessä palkintojenjaossa koska silloin istuin jo onnellisesti hotellin baarissa juomassa olutta ja katsomassa mestareiden liigan finaalia (asiat tärkeysjärjestykseen 😉 ).

Tasan seitsemältä lähdettiin matkaan. Tiedossa oli että ensimmäiset 27 km olisi enimmäkseen helposti juostavaa polkua. Kun 4 km oli juostu kaaduin ensimmäisen kerran, ihan tasaisella polulla! Takanani juossut mies totesi että hän oli kaatunut jo kolmeen otteeseen, eli minuakin pahempia säheltäjiä oli matkassa 😃 Matka jatkui eri letkoissa juosten ja ainoaksi ongelmaksi muodostuivat "tilapäiset mielenhäiriöt" jotka saivat minut ohittamaan letkat aina silloin kun mielestäni edettiin liian hitaasti. Olisi pitänyt vain malttaa, nyt tuhlasin energiaa ihan turhaan "kaasutteluun" näin aikaisessa vaiheessa.

Tällä ensimmäisellä osuudella kaaduin kolme kertaa ja kaikki kaatumiset tapahtuivat ihan tasaisella baanalla, joko keskittyminen oli muuten vain huonoa tai sitten liian lyhyet yöunet olivat jättäneet jälkensä. Onneksi näistä kaatumisista ei tullut kuin pienet naarmut käsiin.

Oulanka-Juuma (32 Km)

"Tuli polttaa paikkoja poroksi. Tämä on kätevää, jos mielesi tekee poroa, mutta takapihalla lojuu hirvi."


3h 9min oli kulunut kun saavuin Oulangan huoltoon, vauhti oli ollut suunnitelman mukainen ja sykkeet olivat pysyneet alhaalla. Huollossa tuhlasin 15 minuuttia aikaa kun istuin kauan pähkäilemässä mitä ottaisin drop bagistani mukaan loppumatkalle. Kun viimein pääsin liikkeelle lähdin juoksemaan reipasta vauhtia (todennäköisesti liian reipasta) yhdessä Jyväskyläläisen juoksijan kanssa. Kaveri lähti kuitenkin muutaman kilsan jälkeen käymään "vessassa" joten jatkoin etenemistä yksin.

Noin 35 km kohdalla jalkapohissa alkoi tuntumaan outoa pistelyä. Ongelmiinhan kuuluu reagoida nopeasti ja tämä poikahan kyllä reagoi ...pitämällä vauhtia yllä samalla kun yritti varoa oudosti pisteliviä jalkapohjia yhä haastavammaksi muuttuvassa maastossa. Rupesin jännittämään jalkoja eikä juoksu enää ollut rentoa, samalla myös sykkeet nousivat aivan liian korkealle. Tätä väkinäistä taaperrusta kesti noin 5 km ajan, sitten olinkin tilanteessa jossa jalkapohjat olivat niin turvonneet ja kosketusherkät että jopa polulla oleva muurahaisen kakka tuntui kengänpohjan läpi terävänä pistona jalkapohjaan. Jalat olivat tulessa, eikä missään hyvässä mielessä! Olin myös viimeisen viiden kilometrin ajan käynyt liian korkeilla kierroksilla joten energiat ja voimat alkoivat olla vähissä ...hienoa!

Pistely jalkapohjissa taisi olla ensimmäinen merkki nestehukasta ja viimeistään siinä vaiheessa olisi pitänyt rauhoittaa menoa ja juoda enemmän. Luulin kyllä juoneeni tarpeeksi alkumatkan aikana mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna on helppo todeta että join aivan liian vähän. Olosuhteet aamupäivällä olivat kyllä aika petolliset, lähdön aikana ilma oli vielä todella viileä mutta lämpötila nousi nopeasti. Lisäksi tuulenpuuskat pääsivät aina välillä viilentämään kroppaa eikä keli tuntunut niin kuumalta kuin se oikeasti oli.

Puolimatkaan (42 km) tulin ajassa 5h 10min, vielä olin suunnitelman mukaisessa aikataulussa vaikka viimeiset kaksi kilometriä olivat olleet pelkkää kävelyä ...no tiesin kyllä jo tässä vaiheessa että tästä eteenpäin kaikki suunnitelmat voisi heittää roskakoriin, jalkapohjat eivät kestäneet juoksua. Muutama kilometri myöhemmin saavuin Kitkajoelle ja vastassa oli ihan mielettömän hienot maisemat. Teki mieli jämähtää joenrannalle ottamaan aurinkoa mutta täytin vain vesipullot, huuhtelin pään kylmässä jokivedessä ja jatkoin matkaa. Vähän myöhemmin Kitkajoen varrella tuli myös vastaan reitin ehkä pahin juurakkohelvetti, ai että teki gutaa jo valmiiksi kipeille jaloille!

Kitkajoen pätkä tuntui kestävän pienen ikuisuuden mutta noin 50 km:n kohdalla reitti yhdistyi pieneen Karhukierrokseen joka on enimmäkseen mukavaa juostavaa baanaa. Tässä maasto oli sen verran tasaista että uskalsin jopa lähteä varovasti juoksemaan ...ylämäet kävellen, tasaiset ja alamäet hölkäten. Pienellä Karhunkierroksella oli myös ruuhkaa kun 31 km:n juoksijat tulivat siinä kohtaa mukaan kuvaan. Tuntui oudolta kun ympärillä oli niin iloista ja pirteätä porukkaa kun itse vaelsin jossain oman mielen synkissä syövereissä 😃

Juuma-Konttainen (17 Km)

"Maailma ei lopu Juumaan"


Oli kulunut 8h 6min kun hölkäten saavuin Juuman huoltoon. Nyt olin jo kaukana tavoitteestani ja selvää oli että lisää tulisi takkiin loppuosuuksilla. Keskeyttäminen oli päällimmäisenä mielessä koska pettymys omaan suoritukseen oli tässä vaiheessa erittäin kova. Olotila oli muutenkin oudon sekava, ei niin sanotusti ollut kaikki "NUTSit bunkkerissa" 😂 Harvoin tulee someteltua kesken kisan mutta kun tuossa istuin ja mökötin, piirretyistä elokuvista tuttu musta pilvi pääni yläpuolella, niin tuntui oikein sopivalta laittaa Facebookiin "KaikkiOnPäinHelvettiä"-itkupotkuraivaripostaus kavereiden ihasteltavaksi. Tämä purkautuminen taisi vähän auttaakin koska ryhdistäydyin ja menin huoltopöydälle tunkemaan suun täyteen mandariineja ...ne oli muuten ihan mielettömän hyviä! Sitten täytin vesipullot ja 20 min (aivan liian pitkän) mökötystauon jälkeen olin taas liikkeellä.

Kun olin edennyt muutaman kilometrin törmäsin Oululaiseen 80 km juoksijaan joka myös eteni kävellen. Hän oli aloittanut minua kovempaa ja juoksu oli kulkenut kunnes etureidet olivat sanoneet sopimuksen irti, oltiin siis samassa veneessä. Meillä oli sama kävelytahti joten tästä etenpäin jatkettiin matkaa yhdessä. Tässä vaiheessa teki kyllä hyvää saada samanhenkistä juttuseuraa 😊

Tällä osuudella harmitti kovasti että en enää pystynyt juoksemaan koska juostavia pätkiä oli paljon ja ainut isompi nousu oli Konttainen joka tuli ihan osuuden lopussa.

Konttainen-Ruka (7 Km)

"Tunturi on patti Äiti-Maan povessa. Se on pehmeämuotoinen nyppylä heti puurajan yläpuolella."

Näkymä Valtavaaran huipulta (kuva otettu kisaa edeltävänä päivänä)
Konttaisen huoltoon saavuttiin noin 17 km kävelyn jälkeen, aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 11h 26min. Huolto suoritettiin nopeasti neljässä minuutissa. Vesipullot täyteen, mandariineja nenään ja ei kun Valtavaaraa ja Ruka-tunturia valloittamaan!

Viimeisen osuuden nousut tunkattiin reippaasti kuin kaksi hyvin öljyttyä puumaa planeetalta ylämäki ja aika monta päänahkaa saatiinkin ylämäissä saalistettua. Alaspäin mennessä menomme muistutti sitten enemmän rollaattorimummojen bingo-iltaa ja suurin osa nousuissa ohittamistamme juoksijoista suhisivat meistä ohitse ...tämä tuntui yhtä masentavalta joka kerta.

Mutta, sieltähän se sitten lopulta tuli ...eli viimeinen lasku ja sen jälkeen MAALI! Päätimme että hölkkäämme loppusuoran jotta nyt edes vähän näytettäisiin juoksijoilta 😃 Maaliviivan ylitimme ajassa 13h ja muutama minuutti päälle.

Olipahan tämä taas melkoinen ultrajuoksun oppitunti ...tai useista tunneistahan tässä oli kyse. Seuraavissa kisoissa pitää ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota nesteytykseen ja alkuvauhtiin, ehkäpä sitä vielä joskus saa siedettävän tuloksenkin aikaiseksi 😊 Tämän reissun loppuaika jäi kauas minimitavoittestani joka oli 12h, mutta siihen nähden että puolet matkasta sujui kävellen niin olen 13 tuntiinkin ihan tyytyväinen.

Kiitokset taas NUTS:ille hyvin järjestetystä kisasta ja erityiskiitokset Oululaiselle miesjuoksijalle hyvästä matkaseurasta viimeisellä 20 kilometrillä, ilman hyvää juttuseuraa tämä matka olisi kyllä tuntunut huomattavasti rankemmalta.

Seuraava tavoite on Nuuksio Classicin Ultra syyskuussa, eli pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

(YLE-Areenasta löytyy hyvä pätkä Karhunkierrokselta: https://areena.yle.fi/1-50002714)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti