keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Bodom Trail 2018: Mudasta tuli totta


Bodomjärven kolmoismurhan tietää varmaan kaikki, onhan se Suomen rikoshistorian ehkä legendaarisin tapaus. Kyseisen järven läheisyydessä on kuitenkin tapahtunut muitakin kauheuksia jotka syystä tai toisesta ovat jääneet pienemmälle huomiolle mediassa. Yksi esimerkki on vuoden 2017 Bodom Traililla tapahtunut raaka polkujuoksuitsemurha (suorittajana allekirjoittanut).


Viime vuoden Bodom Trail oli minulle ensimmäinen polkujuoksukisa koskaan ja näin jälkeenpäin on helppo sanoa että melkein kaikki, asenteesta lähtien, oli enemmän tai vähemän v***rallalei jo ennen kuin kisa pääsi edes alkamaan. Alla "Alexander Stubbmaisesti" kolme pointtia mahdollisimman tuskaiseen Bodom Trail-kokemukseen:
  1. Käy poluilla juoksemassa vain pari kertaa ennen kisaa, kyllähän se nyt riittää
  2. Älä turhaan tee mäkitreenejä, ainahan sitä nyt muutaman nyppylän yli jaksaa juosta
  3. Juokse oma puolimaratonin ennätyksesi mahdollisimman tasaisella reitillä pari viikkoa ennen Bodomia ja ajattele että se tulos automaattisesti siirtyy myös poluille
Lieviä mielenterveysongelmia oli siis havaittavissa jo ennen kisaa 😃 Itse juoksuhan sitten oli yhtä selviytymistaistelua alusta loppuun. Mutaan tuli "sukellettua" niin monta kertaa että menin laskuissa sekaisin ja kaiken kruunasi minusta otettu maaliintulokuva jossa maaliviivan ylitti hämärän rajamailla vaeltava, tyhjyyteen tuijottava mutanaamazombie ...rooli The Walking Dead-sarjasta olisi irronnut kevyesti ilman koe-esiintymistä. Opinpahan olemaan.

Mutta se viime vuodesta, tänä vuonna lähdin kisaan vuoden kokeneempana ja paremmin valmistautuneena. Takapakkia aiheutti kuitenkin pari viikkoa ennen kisaa iskenyt influenssa kuumeineen. Helsinki Spring Marathonin jouduin sairastelusta johtuen jättämään väliin ja pitkään myös Bodom Trailille osallistuminen näytti epävarmalta. Kisaa edeltävällä viikolla pystyin kuitenkin juoksemaan pari kevyttä lenkkiä ilman sen kummempaa oireilua joten päätin että viivalle lähdetään, halu saada edes yksi treenikisa alle ennen tulevaa Karhunkierroksen 80 km:n kisaa oli kova. Ennen sairastumista olin kaavaillut että kuntoni voisi riittää Bodomilla noin 2h 10min loppuaikaan, mutta nyt oli kyllä selvää että jäisin tuosta tavoitteesta selvästi. Uudeksi tavoitteeksi asetin viime vuoden ajan parantamisen mahdollisimman tasaisella suorituksella.

Bodom Trailin kisa juostaan kahtena kierroksena joista ensimmäinen 12 km kierros juostaan enimmäkseen pitktin polkuja ja kallioita, ja toinen 9 km kierros on sitten ihan sitä itseään ...eli yhdistelmä mudassa kahlaamista ja tiukkoja nousuja.

Kierros #1 0-12 km: 

"Ruuhka on sitä, että miehet haluavat lähteä samaan paikkaan samaan aikaan mutta eivät pääse liikkumaan eteenpäin, koska muut tienkäyttäjät eivät osaa ajaa."

Bodom Trailin lähtöalueen vilinää

Kisapäivän aamu oli melko pilvinen ja muutenkin keli oli yllättävän viileä. Lähtöalueella pohdiskelin millä taktiikalla lähtisin liikkeelle ja päätin että menen lähtöryhmän keskipaikkeille (tämä oli virhe) ja aloitan suhteellisen reippaalla vaudilla. Alussa juostiin noin kilometrin verran pitkin hiekkatietä jonka jälkeen siirryttiin metsään kapeille poluille. Aloitin vauhdikkaasti mutta niin aloitti moni muukin ja kun poluille päästiin huomasin olevani jumissa selkeästi hitaampien juoksijoiden keskellä. Kapeilla poluilla joutui todella pitkään odottamaan sopivaa ohituspaikkaa ja tiiviissä letkassa juokseminen hidasti sekin vauhtia kun edessä näkyi vain edellä juoksevan kantapäät eikä maastoa päässyt "lukemaan" kunnolla. Ruuhka kuitenkin hellitti 5-6 km:n paikkeilla ja sen jälkeen pääsi hyvin toteuttamaan omaa juoksuaan.

Alkumatkan nousut menivät minulta Markku Karjalaisen "Läähätän ja Läkähdyn"-kappaleen mukaisesti, eli meno oli todella raskasta ja syke oli tapissa ...päätinkin jo aikaisessa vaiheessa että otan ylämäet vähän rauhallisemmin, tasaisella ja alamäissä juoksu kuitenkin kulki todella rennosti ja mukavasti. Noin 10 km:n kohdalla joku takaa tuleva morjesti minua ja kun käänsin pääni vieressä olikin vanha jalkapallotuttava joka oli juossut minut kiinni (oli startannut 5 min myöhemmässä lähtöryhmässä). Hänellä oli sen verran hyvä meno päällä että päätin hypätä peesiin viimeiselle kahdelle kilsalle ennen huoltopistettä.


Kierros #2 13-21 km:

"Sauvakävelin siellä järvellä ja opin avantouinnin." (Matti Nykänen)

12 km huoltoon saavuin ajassa 1h 13min, noin neljä minuuttia viime vuotta nopeammin. Nopsakka huolto, geelit naamariin, vähän urheilujuomaa perään ja matkaan taas! Kierroksen alussa olevalla hiekkatieosuudella ja sitä seuranneen mutavellin läpi pysyin vielä kaverin peesissä mutta heti ensimmäisessä nousussa hän lähti rivakasti nousemaan ylöspäin kuin vuoristojuoksija Kilian Jornet konsanaan  ...itse jäin lähinnä "Bull Mentulamaisesti" nousun juurelle ihastelemaan hänen menoaan.

"Bull" ihmettelemässä "Kilianin" menoa.
Ei minulla ylämäissä nyt ihan umpisurkeasti kuitenkaan kulkenut sillä heti seuraavassa nousussa otin pari juoksijaa kiinni. Toinen heistä paljastui vanhaksi kilpakumppaniksi viime vuoden NUTS Pallas-  ja Nuuksio Classic-kisoista. Hän oli aloittanut kovaa mutta pohjekrampit hidastivat nyt matkantekoa huomattavasti. Nousun aikana vaihdettiin nopeasti kuulumiset mutta jo seuraavassa alamäessä minulla kulki sen verran hyvin että jätin tuon parivaljakon taakseni.

Toisen kierroksen aikana muutama nopeampi juoksija ohitti minut mutta suurimman osan matkasta sain lönkötellä metsässä ihan itsekseni. Ja lönköttelyssä olikin tekemistä koska mutaa oli paljon enemmän kuin viime vuonna ja pahimmissa paikoissa siihen tulikin upottua polvia myöten  ...mudasta tuli siis totta, taattua Bodom-laatua 💩😀

Maaliviivan ylitin ajassa 2h 16min ja viime vuoden aika parani sen myötä 11 minuutilla (toinen kierros meni aikaan 1h 3min eli 7min nopeammin kuin viime vuonna). Kaiken kaikkiaan juoksu sujui tällä kertaa suunnitelmien mukaisesti ...eipähän tullut toista polkujuoksuitsemurhaa eikä myöskään "mutanaamazombie"-kuvaa 😊

Tämä on kyllä kaikessa mutaisuudessaan loistava kisa, eli ensi vuonna uudelleen! Nyt suuntaan katseeni kohti Karhunkierroksen 80 km:n kisaa.

Minun mutaiset jalat ja New Balancen Summit Unknown-kengät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti