Bodom Trailia edeltävien viikkojen aikana sosiaalisessa mediassa kävi kuhina: "Reitti on nopeassa kunnossa...", "Kuivempaa kuin koskaan...", "Vähemmän mutaa..." jne. Mutta siis mitä hittoa!?!? Bodom Trail ilman mutaahan olisi vähän kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä! Muta on mielestäni olennainen osa tämän kisan luonnetta enkä voisi kuvitellakaan juoksevani tuolla täysin kuivilla poluilla. Tulipa siinä melkein kyynel silmäkulmassa muisteltua miten aiempien Bodom-seikkailujen jälkeen löytyi mutaa mitä oudoimmista kehon onkaloista, jopa viikkoja jälkikäteen ...tätä ette varmasti halunneet tietää, mutta kerroinpahan kuitenkin 😂
Oma lähtökohtani tämän vuoden kisaan oli ehkä vähän erikoinen kun nopeatempoisempaa juoksutreeniä ei vielä ollut takana kuin kolmen treenin verran (tämän kisan oli tarkoitus olla neljäs), eikä anaerobisen kynnyksen yläpuolellakaan ollut tullut käytyä kuin tilapäisesti kerran viikossa lyhyiden (10 sekunnin) mäkispurttien aikana. Mihin tämä riittäisi? Miten kauan jaksaisin juosta kovempaa vauhtia kuin treeneissä? ...kysmyksiä oli, vastauksia ei. Selvää oli ainoastaan se että lähtisin kisaan rohkeasti kahdella vaihteella: eteenpäin (hidas diesel) ja pakki (ei ole kovinkaan hyödyllinen polkujuoksussa).
Maali/Lähtö-alueella oli odottava tunnelma ennen BUFF Trail Tourin avauskisaa, |
![]() |
Tämä taitaa olla ensimmäinen kisakuva koskaan jossa EN näytä siltä kuin olisin juuri tullut suolihuuhtelusta (Kuva: Poppis Suomela) |
Huollossa join vain nopeasti lasillisen vettä ja jatkoin matkaa kohti toista kierrosta ja mutaisempaa tulevaisuutta. Huoleni olivat olleet turhia, sillä kyllähän sitä mutaa riitti tänäkin vuonna ja sain kaikki kriittiset paikat kunnolla voideltua. Toisen kierroksen juoksin suurimmilta osin yksikseni, mutta tulihan siinä matkalla myös ohitettua kymmenkunta ykköslähdön juoksijaa.
Noin 15 km kohdalla huomasin että takaa lähestyi juoksija rivakkalla tahdilla, eli ei kun kakkosvaihde silmään ja karkuun! ...paitsi että mitään kakkosvaihdettahan ei ollut ja vaihteen sijasta silmään iski juuri sillä hetkellä kuusenoksa, joten nyt edettiin sitten ykkösvaihteen lisäksi myös yhdellä silmällä. Samalla kun pohdiskelin varasuunnitelmaa (eli lähinnä että ottaisinko pakki-vaihteen käyttöön, vaiko en 😂 ), takaa-ajajani suhahti minusta ohi. Hän oli selkeästi joku suunnistaja ja suunnistajathan ovat kyllä paljon parempia juoksemaan maastossa kuin minä, joten päätin että hän saa mennä menojaan tällä kertaa. Mutta muita en kyllä aikonut enää ohitseni päästää!!
Viimeisen kahden kilometrin aikana alkoi jo olla pientä väsymystä ilmassa ja erityisesti alamäissä meno oli enemmänkin Ozzy Osbournemaista töpöttelyä kuin juoksua. Tasaisella ja ylämäissä kuitenkin kulki vielä sen verran hyvin että onnistuin pitämään takaa-ajajat turvallisella etäisyydellä.
Viimeiset puristukset ja maaliin ajassa 2h 8min, joka on minulle uusi henkilökohtainen ennätys Bodomilla! Parannusta viime vuoden juoksuun tuli siis yhteensä reippaat 8 minuuttia, eteenpäin ollaan siis selkeästi menty. Toki parannettavaakin löytyy ja ensi vuodeksi olisi kyllä kiva jos saisi "pyöräkaupasta" pari vaihdetta lisää. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella se helpottaisi rytminvaihdosten tekemistä ja toisi lisää vauhtia 😊
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä sain Bodom-mutani ja Mietaan Juha sai mämminsä 😊
Kolmen viikon päästä on sitten vuorossa toinen tärkeä askel kohti kauden pääkisaa (NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km), eli NUTS Karhunkierroksen 55 km-matka. Syksylle sain nyt myös buukattua mielenkiintoisen kisan kun menin ilmoittautumaan Nuuksio Backyard Ultraan. Jännittävä juoksuvuosi tulossa...