Bodom Trail 2019 - Kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä ~ Hyväkuntoisena Hautaan

Bodom Trailia edeltävien viikkojen aikana sosiaalisessa mediassa kävi kuhina: "Reitti on nopeassa kunnossa...", "Kuivempaa kuin koskaan...", "Vähemmän mutaa..." jne. Mutta siis mitä hittoa!?!? Bodom Trail ilman mutaahan olisi vähän kuin Juha Miedon pääsiäinen ilman mämmiä! Muta on mielestäni olennainen osa tämän kisan luonnetta enkä voisi kuvitellakaan juoksevani tuolla täysin kuivilla poluilla. Tulipa siinä melkein kyynel silmäkulmassa muisteltua miten aiempien Bodom-seikkailujen jälkeen löytyi mutaa mitä oudoimmista kehon onkaloista, jopa viikkoja jälkikäteen ...tätä ette varmasti halunneet tietää, mutta kerroinpahan kuitenkin 😂

Oma lähtökohtani tämän vuoden kisaan oli ehkä vähän erikoinen kun nopeatempoisempaa juoksutreeniä ei vielä ollut takana kuin kolmen treenin verran (tämän kisan oli tarkoitus olla neljäs), eikä anaerobisen kynnyksen yläpuolellakaan ollut tullut käytyä kuin tilapäisesti kerran viikossa lyhyiden (10 sekunnin) mäkispurttien aikana. Mihin tämä riittäisi? Miten kauan jaksaisin juosta kovempaa vauhtia kuin treeneissä? ...kysmyksiä oli, vastauksia ei. Selvää oli ainoastaan se että lähtisin kisaan rohkeasti kahdella vaihteella: eteenpäin (hidas diesel) ja pakki (ei ole kovinkaan hyödyllinen polkujuoksussa).

Maali/Lähtö-alueella oli odottava tunnelma ennen BUFF Trail Tourin avauskisaa,

Oli lähdön aika. Starttasin toisesta lähtöryhmästä viisi minuuttia ensimmäisen lähtöryhmän jälkeen ja viime vuodesta viisastuneena otin paikan heti toisesta "rivistä". Tavoitteena oli pitää paikastani kiinni ensimmäisen kilometrin tiepätkän aikana ja tällä tavalla välttää pahimmat ruuhkat kun siirryttiin tieltä polulle, melko ovela suunnitelma! 😀 Pientä jännitystä taisi olla ilmassa koska jo ennen "lähtölaukausta" minun syke pyöri 150 hujakoilla, eli reipasta aerobista harjoittelua ihan paikallaan seisten. Ja sitten matkaan! Kun oltiin juostu noin 200m tarkistin kellosta vauhdin, se näytti 4min/km + sekunnin rapiat ...siis minulle ihan hurjan kova alkuvauhti ja sykekin oli yli 170 😲 ...se siitä rauhallisesta aloituksesta! 😁 Kun ensimmäiset mäet tiepätkällä tulivat vastaan otin jarrut käyttöön ja juoksin vähän rauhallisemmin mäkiä ylös, kuitenkin samalla varmistaen että en menettänyt paikkaani letkassa. Siirryttiin polulle ja ensimmäinen kilsa tuli täyteen ajassa 4min 35s, olinkohan nyt kuitenkin aloittanut liian kovaa? ...tuntuma oli kuitenkin hyvä ja poluillahan vauhti kuitenkin rauhoittuisi vähän joten jatkoin matkaa.

Tämä taitaa olla ensimmäinen kisakuva koskaan jossa EN näytä siltä kuin olisin juuri tullut suolihuuhtelusta (Kuva: Poppis Suomela)

Ensimmäisten nousujen aikana porukka hajaantui pienemmiksi ryhmiksi joissa pääsi mainiosti juoksemaan omaa vauhtia. Noin viiden kilometrin kohdalla alkoi jo tulla ensimmäiset ykköslähdön selät vastaan. Hetken verran jäin letkan perälle peesiin ja annoin hengityksen tasaantua mutta sopivan tilaisuuden tullen lähdin ohitukseen "nasta lautaan, mummot hautaan"-asenteella. Sama kuvio toistui vielä muutamaan otteeseen ensimmäisen kierroksen aikana. 12 km huoltoon tulin ajassa 1h 9min, eli neljä minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten eikä olo nyt kuitenkaan ollut erityisen heikko tai väsynyt.

Huollossa join vain nopeasti lasillisen vettä ja jatkoin matkaa kohti toista kierrosta ja mutaisempaa tulevaisuutta. Huoleni olivat olleet turhia, sillä kyllähän sitä mutaa riitti tänäkin vuonna ja sain kaikki kriittiset paikat kunnolla voideltua. Toisen kierroksen juoksin suurimmilta osin yksikseni, mutta tulihan siinä matkalla myös ohitettua kymmenkunta ykköslähdön juoksijaa.

Noin 15 km kohdalla huomasin että takaa lähestyi juoksija rivakkalla tahdilla, eli ei kun kakkosvaihde silmään ja karkuun! ...paitsi että mitään kakkosvaihdettahan ei ollut ja vaihteen sijasta silmään iski juuri sillä hetkellä kuusenoksa, joten nyt edettiin sitten ykkösvaihteen lisäksi myös yhdellä silmällä. Samalla kun pohdiskelin varasuunnitelmaa (eli lähinnä että ottaisinko pakki-vaihteen käyttöön, vaiko en 😂 ), takaa-ajajani suhahti minusta ohi. Hän oli selkeästi joku suunnistaja ja suunnistajathan ovat kyllä paljon parempia juoksemaan maastossa kuin minä, joten päätin että hän saa mennä menojaan tällä kertaa. Mutta muita en kyllä aikonut enää ohitseni päästää!!

Viimeisen kahden kilometrin aikana alkoi jo olla pientä väsymystä ilmassa ja erityisesti alamäissä meno oli enemmänkin Ozzy Osbournemaista töpöttelyä kuin juoksua. Tasaisella ja ylämäissä kuitenkin kulki vielä sen verran hyvin että onnistuin pitämään takaa-ajajat turvallisella etäisyydellä.

Viimeiset puristukset ja maaliin ajassa 2h 8min, joka on minulle uusi henkilökohtainen ennätys Bodomilla! Parannusta viime vuoden juoksuun tuli siis yhteensä reippaat 8 minuuttia, eteenpäin ollaan siis selkeästi menty. Toki parannettavaakin löytyy ja ensi vuodeksi olisi kyllä kiva jos saisi "pyöräkaupasta" pari vaihdetta lisää. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella se helpottaisi rytminvaihdosten tekemistä ja toisi lisää vauhtia 😊

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä sain Bodom-mutani ja Mietaan Juha sai mämminsä 😊

Kolmen viikon päästä on sitten vuorossa toinen tärkeä askel kohti kauden pääkisaa (NUTS Ylläs-Pallaksen 105 km), eli NUTS Karhunkierroksen 55 km-matka. Syksylle sain nyt myös buukattua mielenkiintoisen kisan kun menin ilmoittautumaan Nuuksio Backyard Ultraan. Jännittävä juoksuvuosi tulossa...