Kostea viikonloppu Nuuksiossa 17.10 ultrajuoksulegendojen seurassa? No tottahan toki minä osallistun!
Valmistautuminen:
Valmistautuminen tähän kisaa alkoi oikeasti heti kesäkuun Nuuksio Backyard Ultran jälkeen, vaikka tästä kisasta ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan. Epäonnistuneen NBU:n jälkeen tuli pakottava tarve keksiä joku "laastarikisa" paikkaamaan sitä valtavaa pettymyksen tunnetta mikä tuosta kisasta minulle jäi. Sopiva kandidaatti löytyi Viron puolelta, elokuussa järjestettävä: Heavy Metal Ultra.
Tässä vaiheessa muutin myös treenejä jonkun verran. Vähensin poluilla juoksemista koska HMU:ssa olisi vain pieni pätkä oikeata polkua ja sekin paljon helpompaa polkua kuin mitä NBU:ssa on. Lisäksi HMU:n päiväreitillä olisi luvassa vain noin 30 nousumetriä ja yöreitillä sitäkin vähemmän, joten alensin myös roimasti minun viikottaisia nousumetritavoitteita.
No, niinhän siinä sitten kävin että tuo Viron reissu peruuntui kokonaan minun osaltani. Harmitti kyllä aika lailla ja harmitusta lieventääkseni päätin sitten yhtenä elokuun loppupuolen perjantaina suoraan töiden jälkeen juosta omatoimi-Backyard Ultran. Tämähän oli tietenkin todella tyhmä idea 😁 Valmiiksi väsyneillä jaloilla, kropalla ja päällä onnistuin kuitenkin juoksemaan 10 kierrosta (67 km) ennen kuin luovutin. Hyvä täsmätreeni tämäkin varmaan kuitenkin oli. Tuon koettelmuksen jälkeen pidin viikon pituisen treenitauon ja suunnittelin mitä tekisin seuraavaksi. Ajatuksena oli jossain vaiheessa vetäistä omatoimijuoksu jossa juoksisin pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. (tämän suunnitelman tulen vielä joskus toteuttamaan)
Yhdeksäs syyskuuta kesken työpäivän puhelimeen kilahti viesti. Se oli Heermannin Mikael joka kysyi olisiko minulla kiinnostusta osallistua Backyard Ultran MM-kisoihin lokakuussa. Pohdiskelin asiaa pitkään ja hartaasti, varmaan sellaiset 15 sekuntia 😁 ja vastasin että kiinnostusta löytyy ja kunnossa ollaan! ...tämä on minulle juuri tyypillistä, innostun jostain ja muutaman sekunnin pohdinnalla lähden mukaan, jälkeenpäin istun sitten murehtimassa että miksiköhän tähänkin nyt tuli lähdettyä. Tällä kertaa jälkeenpäin mietitytti lähinnä se että en ehkä ihan tuntenut kuuluvani tähän kovien juoksijoiden joukkoon, minulla kun nuo varsinaiset näytöt vielä puuttuivat. Toisaalta näytönhalua oli sitäkin enemmän ja tämän vuoden treenit oli tehty 30-40 tunnin suoritusta silmällä pitäen joten ainakin teoriassa kapasiteettia pitäisi olla pitkään suorituksen.
Syyskuussa sain vielä muutaman tosi hyvän treeniviikon taakseni jossa viikkojen kilometrimäärät liikkuivat 115-130 välillä. Pari Backyard-tyylistä täsmätreeniäkin mahtui joukkoon:
12.9, 8 kierrosta (53 km) tulevalla kisareitillä Juhan Jumiskon ja Kati Ahokkaan seurassa
4.10, 6 kierrosta (40 km) viimeistelytreeni omalla reitillä jossa oli noin 100m nousua/kierros
Kisastrategia:
Aika lailla samoilla teeseillä mentiin kuin ennenkin, eli:
- ei kierros/aika-tavoitetta, etenen kierros kerrallaan
- juoksen/kävelen omaa tahtia
Syyskussa reitillä juostun yhteislenkin jälkeen totesin että 49-51 min aikahaarukka on minulle juuri sopiva. Siinä jäisi joka kierroksella aikaa huoltoon ja pieneen lepoon, ja olisi pientä marginaalia jos iskee joku isompi hätä.
- huoltoon en keskeytä (tämä on muuten todella tyhmä sääntö! 😁)
Juomisen ja ruokailun suhteen tein tällä kertaa pientä viilausta:
- Kierrokselle mukaan 0,5L pullo Tailwindin urheilujuomaa. Nyt kun oli viileät kelit join 0,25L/kierros josta sain noin 100 kcal energiaa (yksi pullo riitti siis kahteen kierokseen)
- Ruokailu joka kolmas tunti (perunamuussia tai tomaatt&vuohenjuusto-keittoa vuorotellen) ja ruokailun jälkeiselle kierrokselle vesipullo mukaan urheilujuoman sijasta.
- Niinä kierroksina jolloin en syönyt ruokaa huollossa vaihtoehtoina oli jonku seuraavista: banaani, mandariini, voileipä, riisipiirakka tai alkoholiton olut
- Kierroksilla taskussa oli aina joku seuraavista: Finlandia marmeladeja, Pihlaja-karkkeja, Pihalaja-suklaakonvehteja, Milkyway-patukka. Näitä yritin aina popsiskella sen verran että saisin niistä noin 100 kcal/kierros.
- Varalla niille hetkille jolloin tarvittiin vähän lisäpotkua: Coca Colaa, Tailwindin Recovery-juomaa, Tailwindin urheilujuomaa kofeiinilla
Näillä eväillä energiansaanti oli aina 200-300 kcal/kierros.
 |
| Yhden vuorokauden ruokailuaikataulu |
Kisapäivä:
 |
| Meidän pieni ja tiivis telttakylä |
Koitti kisapäivän aamu ja heräsin klo 8. Mielelläni olisin nukkunut pideempäänkin mutta kyllähän nyt kahdeksan tunnin yöunet kisaa edeltävänä yönä on jo hyvä suoritus. Lisäksi minulla oli vielä vähän pakattavaakin kun kaikki riisipiirakat ja voileivät piti kääriä muovikelmuun ennen lähtöä. Klo 11 söin lounaan, minun lempparia eli ranskalaiset ja lihapullat 😋 Sitten olikin pian lähdön aika ja otettiin huoltajan kanssa suunta kohti Nuuksiota ja Siikajärveä.
Kisakeskuksessa olikin jo täysi tohina päällä kun saavuimme paikan päälle. Kasasimme nopeasti tavarat telttaan, jonka olimme tuoneet paikalle jo edeltävänä päivänä, ja minä ryhdyin täyttelemään juomapulloja. Sitten vielä nopea tavaroiden järjestely ja olimme valmiita kisaan.
Kierrokset 1- 10:
Kolme vihellystä ...kaksi vihellystä ...yksi vihellys, kellon kilinää ja lähdimme matkaan. Nyt jotenkin helpotti, tätä oli jännitetty ja odotettu. Ensimmäinen kierros oli rentoa juoksentelua ja leppoisaa rupattelua joukkuekavereiden kesken. Kierros meni aikaan 47:49 joka oli vähän turhan vauhdikas mutta se menköön alkuinnostuksen piikkin. Seuraavat pari kierrrosta menivät aikaan 48:10 ja 48:37 ja neljännellä kierroksella päätinkin sitten siirtyä joukon hännille Niemenmaan Villen kanssa koska hän näytti juoksevan aika tarkalleen 50 minuutin kierroksia. Villen kanssa edettiinkin sitten yhdessä tappavan tasaisesti hamaan loppuun saakka.
 |
| Ilman syväkyykkyä ei lähdetä kierrokselle (Kuva: Jarmo Koskela) |
Kilpailun alkupuoliskon draamasta vastasi Lempisen Jani joka kärsi heikosta olosta ja palelusta yllättävän aikaisessa vaiheessa kisaa. Onneksi järjestäjien tarjoama riisipuuro herätti hänet uudelleen henkiin ja saimme nauttia hänen hyvästä seurasta vielä monen kierroksen ajan.
Kierroksilla 9-10 alkoi tihkusade joka oli sen verran kevyttä että se ei sinänsä haitannut juoksua millään tavalla.
Kierrokset 11-15:
Klo 02.00 otin ensimmäistä kertaa urheilujuomaa jossa oli kofeiinia mukaan kierrokselle. Takana oli jo kahdeksan tuntia ja edessä vielä viitisen tuntia pimeydessä rymistelyä ja tämän lisäksi sääennusteet lupasivat rankempaa sadetta heti aamusta, joten nyt oli hyvä ajankohta hakea vähän lisäpotkua ja terävyyttä kofeiinilla. Pari tuntia myöhemmin otin myös märät vaatteet pois ja laitoin valmiiksi sadevermeet päälle.
Klo 06.00 minulla oli vuorossa ns. perinteinen Norjalainen aamupala, eli astmalääke vitamiinipillereiden kera 😁
Kierrokset 16-21:
Kierroksella 16 alkoi sitten se mitä oltiin "odotettu" eli sade ja nyt sitä tulikin ihan reippaasti. Aiemmin niin mukavasta hiekkatiestä tuli hetkessä lainehtiva mutalätäkkö ja välillä siellä joutui oikein hyppimään ja pomppimaan että tossut pysyisivät edes jotenkuten kuivina. Jos mieli jo ennestään oli vähän maassa pitkästä ja pimeästä yöstä johtuen, niin tässä vaiheessa mikään ei ollut enää kivaa 💩
Tätä ihanuutta kesti kolmisen tuntia ja näiden tuntien ainut piristysruiske oli Jeremy joka juoksi kaikki kolme sadekierrosta ison sadevarjon kanssa ...onneksi ei ollut kova tuuli muuten meillä olisi ollut yksi juoksija vähemmän 😄
Näihin aikoihin alkoi myös Hyttisen Soinnulla ja Lehtosen Jussilla olla ongelmia ja heidän vauhtinsa hidastui huomattavasti. Hurjasti he kuitenkin taistelivat ja molemmat saivat lopuksi kerättyä joukkueelle 20 kierrosta ...tätä sinnittelyä oli kyllä ihan mieletöntä seurata aitiopaikalta!
Kierroksen 21 (140 km) jälkeen minulla oli jo oma Backyard-ennätys hallussa ja tuntuma oli tässä vaiheessa vielä todella hyvä. Lähtiessämme kierrokselle 22 sanoinkin Koivun Larille lähdössä että ennätys on plakkarissa, nyt keskityn ennätyksen murskaamiseen! Tähän Lari lisäsi että murskaamisesta voidaan puhu vasta kun ennätys on ohitettu kaksinumeroisella kierrosluvulla 😃 Eli vähintään 30 kierrosta, laitoin luvun muistiin.
Tässä vaiheessa sade ja pilvet olivat väistyneet, aurinko paistoi ja kaikki oli taas hyvin.
Kierrokset 24-28
Sunnuntaina klo 15 oli juostu 24 tuntia ja 161 km, ja vieläkin meillä oli 13 juoksijaa kisassa mukana. Minun olo oli vielä oikein hyvä, vaikka toki tunsin että olin jo juossut pidemmälle kuin koskaan ennen sekä sen että en ollut nukkunut kunnolla yli vuorokauteen (kisan aikana vedin vain muutaman minuutin pituisia "power napseja"). Lähtiessämmen kierrokselle 25 ilmeni sitten outo ongelma, reidet olivat täysin jumissa ja juoksu oli vaivalloista. Tätä jumitusta jatkui aina reitin kääntöpaikalle asti jonka jälkeen reidet heräsivät henkiin ja toimivat normaalisti huoltoon saakka. Omat aivoni olivat tässä vaiheessa liian väsyneet ymmärtämään mikä oli vialla mutta onneksi järjestäjistä Mikael kurkkasi telttaan tauon aikana ja vinkkasi että reisiä kannattaisi lämmittää huoltojen aikana, eli laitettiin makuupussi reisien ympärille ja toivottiin parasta.
Ja ihme kyllä seuraavalle kierrokselle lähdettäessä, reidet olivatkin taas ihan OK ...ei minkäänlaista jäykkyyttä! Verrattuna edelliseen iltaan, ulkona oli tässä kohtaa 5-6 astetta viileämpi ilma ja se olisi tietysti pitänyt ottaa huomioon huoltojen aikana. Kierroksen aikana muistin vielä sen että minullahan oli mukana myös merinovillapitkikset jotka auttaisivat pitämään reisiä/jalkoja lämpimänä, nämä otimmekin käyttöön seuraavassa huollossa. Kisan aikana keksin montakin hyvää ideaa kierrosten aikana, ongelmana oli vain se että en enää muistanut niitä kun tulin huoltoon ja asialle olisi pitänyt tehdä jotain 😂
Kierroksen 27 jälkeen joukkueessamme kävi sitten kova kato. Jaakko Eskelinen, Lari Koivu ja Jani Lempinen keskeyttivät. Minullakin alkoi kierroksen aikana tuntumaan pientä kipua ja painetta vasemmassa jalkapöydässä mutta se ei tässä vaiheessa vielä hirveästi vaivannut juoksua joten ajattelin että tämä nyt vain on jotain tilapäistä pientä kolotusta mitä pitkillä matkoilla silloin tällöin esiintyy.
Hämärä alkoi laskeutumaan ja kierroksella 28 oltiin taas liikkeellä otsalmpuilla. Kun siirryttiin alun asfalttiosuudelta hiekkatielle kipu jalkapöydässä/nilkassa alkoi juostessa tuntumaan koko ajan. Jouduin lisäämään kävelypätkiä enkä enää pysynyt Villen vauhdissa, etenin ihan yksin. Noin 500 m ennen hiekkatien kääntöpaikkaa hätkähdin kun tiellä näytti makaavan kuollut kettu 😮 ...kun tulin lähemmäs huomasinkin että kyseessä oli vain puunpalanen jonka joku oli asettanut siihen edellisenä yönä varoituksena vieressä olevasta kuopasta ...nyt alkoi hallusinaatiot jo olemaan varsin hyvällä tasolla 😁
Kääntöpaikalla sain kiinni edessä juosseen Hihnalan Heikin ja todettiinkin että hitaammin ollaan juostu mutta hyvin vielä ehdittäisiin kunhan vähennettäisiin kävelypätkiä loppumatkalla. Nilkka oireili loppumatkalla yhä enemmän mutta pystyin kuitenkin juoksemaan pätkittäin ihan hyvällä vauhdilla ja huoltoon tulin ajassa 53:35 (melkein 2 min normaalia hitaampi vauhti).
Kierros 29: "Last Jani Standing"
Huollossa tankkasin energiaa tavalliseen tapaan, mutta olin aivan liian väsynyt tehdääkseni mitään nilkka-ongelmalle vaikka taisin tästä huoltajalle valittaakin. Juokseminen kuitenkin onnistui vielä edellisellä kierroksella joten en ehkä ollut hirveän huolissani asiasta.
Lähdettiin matkaan... alun asfalttiosuus meni vielä ihan kohtuullisesti koska siinä jalat saivat lepoa jyrkkien ylämäkien kohdalla jossa käveltiin. Ongelmat alkoivat kun päästiin hiekkaosuudelle jossa kivut äityivät todella pahoiksi, nyt jouduin todella pinnistelemään. Kohdassa jossa aina menomatkalla käytiin tekemässä pieni ylimääräinen koukkaus ennen kuin taas palattiin pääreitille, kohtasin Jeremyn joka ohimennen huikkasi minulle "Heikki and Jani Saarinen turned back. You're now the last Jani standing.". Olin siis kisan kolmesta Janista ainut jäljellä oleva, tämä ajatus piristi hetkellisesti mutta aika nopeasti synkät ajatukset ottivat taas vallan kun nilkka muistutti itsestään ...kyyneleet valuivat 😭
...kun Jeremyn kanssa päästiin pois pimeältä hiekkatieltä ja takaisin asfaltille, hän meni tien sivuun "asioille" ja minä jatkoin matkaa. Tulin ensimmäiseen vähän jyrkempään alamäkeen ja vaihdoin juoksuun niin kuin olin tehnyt aikaisemmillakin kierroksilla. Nyt siinä oli vain se ongelma että jalka ei enää kestänytkään vaan kun siirsiin painon vasemman jalan päälle se antoi periksi ja siinä tuntui aivan järjetön kipu 😖 ...onnistuin onneksi jotenkin pysymään tolpillani, kaatuessa tuossa olisi voinut käydä pahastikin.
Se oli siinä, en pystynyt enää juoksemaan, itku kurkussa linkutin eteenpäin. "Kipu on vain tunne" vai miten se vanha viisas sanonta nyt menikään 😄 Tiesin että ehtisin vielä hyvin huoltoon mutta kyllä se jo tässä vaiheessa oli selvää että tästä ei enää nousta, nilkan lisäksi oli murtunut myös henkinen selkäranka. Huoltajallani ja Mikaelilla olikin huollossa melkoinen työsarka saada minut vielä kerran lähtöviivalle, minä kun en omasta "Huoltoon ei keskeytetä"-säännöstä tässä vaiheessa välittänyt paskaakaan 😁 ...mutta lopulta otin särkylääkkeen, vähän energiaa ja linkutin itseni lähtöalueelle. Loppu on historiaa, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Eihän se kaunista ole mutta jotainpa kuitenkin (minä olen videossa heti vasemmalla punaisessa takissa):
Lopputulokseni: 29 kierrosta/tuntia ja 194,59 km
Koko Suomen joukkue ylsi loistavaan tulokseen ja hurjin meistä kaikista oli Kati Ahokas 40 kierroksella.
Mikä suorituksessani sitten tällä kertaa oli hyvää/huonoa?
- tein oman Backyard-ennätykseni ja vieläpä ihan selvällä marginallilla
- huolto, ruokailu/nesteytys-strategia toimi erinomaisesti
Huonoa:
- kisa päättyi loukkaantumiseen ja "koneessa" olisi vielä ollut voimia ja energiaa useammalle kierrokselle
- en vieläkään saavuttanut 30-40 kierroksen/tunnin haarukkaa
- Larin asettamat ennätyksen murskaamisen kriteerit eivät täyttyneet 😁
Lopuksi vielä todella isot kiitokset kaikille järjestäjille, huoltajille, juoksijoille ja talkoolaisille jotka olitte mukana tekemässä tästä unohtumattoman tapahtuman💓
Urheiluruudun juttu kisasta
Kisan lopputulokset
Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa
Tekstit
