Käännyn ympäri, liian tiukka käännös ja vasemmassa polvessa vihlaisee ikävästi. Väsyneet ja jäykät jalkani eivät nyt tykkää tällaisista liikkeistä yhtään. Yleistuntuma on muutenkin kuin kehoni sisälle olisi asennettu kamiina ja hikipisaroiden valuessa otsaltani kohti nenänvartta taidankin viimein ymmärtää NBU:n tämänvuotisen sloganin "I've got you under my skin" syvimmän olemuksen.
Yllä olevasta voisi ehkä luulla että olen vielä kiertälemässä NBU:n reittiä ...haluaisin kyllä olla, mutta enpä ole. Minun kisani päättymisestä on kulunut jo 11 tuntia eikä reitillä enää kiertele kuin sitkeimmät sissit Jumiskon Juha ja Ahokkaan Kati. Minä taas kieriskelen majoituspaikkani sängyssä ja yritän epätoivoisesti saada unesta kiinni. Vaikka väsymys on kova, helteen ylikuumentama kroppa ja pettymys kesken jääneeseen suoritukseen pitävät minut hereillä. Jossain vaiheessa yli 40 tunnin valveilla olo kuitenkin tekee tehtävänsä ja silmäni menevät kiinni. Siirryn unten pehmeille poluille joilla ei ole juurakosta, helteestä tai seuraavasta kierroksesta tietoakaan...
Valmistautuminen:
Treeniohjelmani kohti NBU:aa piti alkaa helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta ennen sitä olin jo tehnyt "pohjatyötä" parin kuukauden ajan. Ohjelman aloittaminen tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa kun 44 ikävuoden kunniaksi iski influnessa ja 40 asteen kuume. Helmikuun treenit menivät siis aika lailla päin utareita kun jouduin aloittamaan treenit uudelleen rauhallisella kävelyllä ja kävelyhölkällä. Maaliskuu sujuikin jo sitten ihan normaalisti, huhtikuu meni vielä paremmin ja toukokuussa tein juoksutreeneissä oman kuukausiennätyksen juoksemalla 538 km (ja 11600 nousumetriä).
Kaikki vaikutti siis tässä vaiheessa hyvältä, paitsi että toukokuun aikana oikeassa lonkassa rupesi tuntumaan kipua. Yleensä olen päässyt eroon vastaavista vaivoista kevyiden treeniviikkojen aikana mutta tällä kertaa kipu ei keventelyn ja levon aikana parantunutkaan, vaan lähinnä paheni. Kesäkuun puolella lonkka alkoi onneksi paranemaan ja kisapäivänä se ei enää haitannut juoksua.
Kevään aikana tein myös 5 "Backyard Ultra"-tyylistä treeniä jossa totuttelin kroppaa olemaan liikkeellä pitkiä aikoja. Näistä pisimmän tein toukokuun viimeisenä viikonloppuna kun juoksin lauantaina 6h ja sunnuntaina 14h. Lisäksi olin tänä vuonna ottanut ohjelmaan sen että päivinä jolloin ei ole varsinaista avaintreeniä juoksen useamman lyhyemmän lenkin erittäin rauhallisella vauhdilla. Tämän idean olin kaapannut Backyard Ultran maailmanennätyksen haltija Johan Steeneltä ja täytyy sanoa että se toimi ohjelmassani yllättävän hyvin.
Ennen kisaa pidin myös kuukauden mittaisen kahvilakon. Tämä ihan siitä syystä että pystyisin kisassa piristämään itseni paljon pienemmillä kofeiinimäärillä ja vain niinä hetkinä jolloin sitä todella tarvittaisiin.
Kaiken kaikkiaan sanoisin että tämä oli minulle ehein treenijakso koskaan.
25.6.2020 treenejä oli kertynyt seuraavasti:
Juoksua: 2133 km (282 h 30 min)
Pyöräily: 265 km (19h 26 min)
Kävely/Vaellus: 155 km (38h)
Lihaskestävyys: 9h 30min
Kehonhuoltoa (venyttely/rullailu/jumppailu): 1,5h/päivä
Nousumetrejä: 48295m
Kisastrategia:
Kisaan lähdin aika lailla samoin ajatuksin kuin viime vuonna, eli:
- Mitään tavoitetta ei ole, kierros kerrallaan
- Oma rauhallinen tahti, energiaa säästäen.
Testilenkeilläni olin päätynyt seuraaviin aikahaarukoihin:
Päiväreitti poluilla: 54-56 min
Yöreitti tiellä: 50-54 min (tarvittaessa nopeammin)
- Huoltoon ei keskeytetä
Kymmenen päivää ennen kisaa tulivat sitten ensimmäiset sääennusteet jotka ulottuivat kisaviikonlopulle. Luvattiin noin 30 asteen helteitä torstaista sunnuntaihin 😮 Tässä vaiheessa en kuitenkaan viitsinyt tätä hirveästi panikoida koska tunnetusti nämä 10 päivän ennusteet osuvat kohdalleen suunnilleen yhtä usein kuin Ruotsin poliisi ratkaisee Olof Palmen murhan, eli kerran 40 vuodessa (ja siltikin asia jää vähän epäselväksi😃 ).
Päivä päivältä kisa kuitenkin läheni ja ennusteet pysyivät samoina ...voihan lokinkakka!💩 Minulla lämmönsietokyky on siis yhtä olematon kuin demokratia Pohjois-Koreassa. Esimerkiksi saunassa olen aina viihtynyt alimmilla lauteilla (tai lattialla istuen) ja olenkin joskus vitsaillut että olen varmaan siellä syntynyt 😁 Helle oli nyt kuitenkin otettava huomioon kisassa. Nesteen juomista olisi lisättävä huomattavasti ja ämpärillinen kylmää vettä olisi huollossa viilennystä varten. Toisena viilennyspisteenä toimisi reitin puolessavälissä oleva Orajärvi, siellä voisin nopeasti kastella lippiksen ja pään ilman että menettäisi hurjasti aikaa.
Perjantai 28.6: Kisapäivä
Perjantaina heräsin klo 8, söin nopean aamupalan ja pakkasin vielä viimeiset kamat. Neljä tuntia myöhemmin oli lounaan vuoro ja sitten siirryin pariksi tunniksi sohvalle köllöttelemään ennen kuin huoltajani tuli poimimaan minut kyytiin ja suunnattiin kohti Solvallaa.
Solvallan urheilukentällä oli paahtava helle. Laitoimme teltanpuolikkaamme pystyyn, roudasimme kaikki kamat paikoilleen ja lähdimme sitten auringonpaahdetta karkuun majoituspaikkaamme jossa oli ihanan viileätä. Vielä oli kolme tuntia aikaa starttiin ja se meni sängyllä urheilujuomaa juodessa ja viimeisiä some-postauksia tehdessä.
"Lähtöviivalla" bongasin viime vuoden kisasta tutun Visan. Vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja päätin sitten juosta hänen kanssa yhtä matkaa koska arvelin että meillä voisi olla sama vauhti. Sitten lähdettiin matkaan, hiki virtasi, sykkeet nousivat jo ensimmäisellä suoralla 150 pintaan ja varsinaisille poluille siirtyessä oltiin jo 160 paikkeilla 😮 Olin kolme viikkoa aikaisemmin vetänyt täällä 6 tunnin treenin noin 20 asteen lämmössä ja silloin sykkeet olivat tasaisesti 120 paikkeilla, ero oli siis merkittävä. Tuoreilla jaloilla tämä ei nyt kuitenkaan vielä tuntunut erityisen pahalta ja ensimmäinen kierros meni 54 minuuttin. Toisella kierroksella tilanne ehkä vähän parani ja syke kävi korkeimmillaan 150:ssä, tällä tavalla ei kuitenkaan voisi pitkään jatkaa ja yöreitille siirtymisestä tulikin tässä tapauksessa pelastava enkeli.
Yöreitin ensimmäiselle kierrokselle lähdin normaalia reippaammalla vauhdilla ja tarkoituksena oli saada vähän lisäaikaa seuraavaan huoltoon kun tarjolla oli keittoa. Paluumatkalla kohti huoltoa juoksentelin hetken verran Juha Jumiskon (kisan tuleva voittaja) perässä ja hän selkeästi hermostui takana kyttäilevästä "vaanijasta" sen verran että häneltä lorahti marmeladit asfaltille ...kaksimielisesti ajattelevien ei nyt kannata likaa innostua, kyse oli siis marmeladikarkkeja sisältävästä pakkauksesta jonka ystävällisesti poimin maasta ylös ja annoin hänelle takaisin 😊 Kierros meni aikaan 47 minuuttia ja aikaa sopan litkimiselle oli reippaasti.
Seuraavalla kierroksella liityin taas Visan seuraan ja tästä eteenpäin edettiinkin sitten yhtä matkaa pitkään. Kierrosaikamme yöreitillä olivat tasaisesti 51-53 minuuttia ja yön aikana olikin hauska huomata että meidän takanamme muodostui pieni joukko peesailijoita. Olivat selkeästi huomannet että meillä oli toimiva ja rauhallinen suunnitelma. Lämpötila oli laskenut 17 asteeseen ja sen myötä olin myös saanut kropan viilennettyä ja sykkeet laskettua alle 130, kaikki vaikutti taas hyvältä.
Yön kuumimpia puheenaiheita oli ultrakonkari Janne Klasilan kisataktiikka. Janne eteni hyvin rauhallisesti joukon viimeisenä ja huoltoon hän tuli aina kellontarkasti minuutti ennen seuraavan kierroksen alkua. Hän oli ennen kisaa maininnut jollekin olevansa loukkaantunut mutta siihen ei oikein uskottu. Jotkut veikkasivat että tämä oli vain nerokas energiaa säästävä taktiikka jolla hän myöhemmin korjaisi voiton kotiin ...jännää 😁
Ennen kisaa olin pitkään istunut laatimassa soittolistaa yön tylsiä tunteja varten. Listalla oli musiikin lisäksi esim. Stephen Kingin (salanimi Richard Bachman) kirja "The long walk" ("Pitkä marssi"). Kirjan tarina sopii erinomaisen hyvin Backyard Ultra-teemaan koska se kertoo kävelykisasta joka loppuu vasta kun on vain yksi kilpailija jäljellä. Erona Backyard Ultraan on se että jos kilpailijoiden vauhti missään vaiheessa laskee alle 6,4 km/h (4 mailia/h), hän saa varoituksen. Kun kilpailija on saanut kolme varoitusta hänet ammutaan kuoliaaksi ja hän putoaa siten pois kisasta. Nerokasta, vielä on Nuuksio Backyard Ultran järjestäjillä Sarilla ja Mikaelilla vähän tekemistä että päästään Stephen Kingin mielikuvituksen tasolle. Tämänvuotinen tappohelle tosin oli askel "oikeaan" suuntaan 😶
No loppujen lopuksi en sitten koko yönä ollenkaan kuunnellut musaa, vaan kuuntelin Visaa 😁 Meidän keskustelut tosin rajoittuivat aika tiukasti meneillään olevan kierroksen polttaviin aiheisiin kuten esim. "Oliko se nyt tuon katuvalon kohdalla jossa vaihdetaan kävelyyn?" tai "Aiotko kastella lippiksen Orajärvessä?" jne.
Kello oli 2 kun lähdettiin yhdeksännelle kierrokselle. Tälle kierrokselle otin mukaan urheilujuomaa jossa oli kofeiinia ja ajatus oli että saisin tästä pienen "potkun" ennen kuin siirryttäisiin takaisin päiväreitille klo 4. Seuraavaan huoltoon olin myös tilannut annoksen muussia jotta saisin energiavarastot täyteen. Tänä vuonna olin siis erityisesti varautunut siirtymiseen yöreitiltä takaisin päiväreitille koska viime vuoden kisassa se meinasi koitua kohtalokseni. Kun jalat ovat tottuneet yöreitin tasaiseen tamppaamiseen, siirtyminen poluille tulee jaloille melkoisena järkytyksenä. Tämän lisäksi päiväreitti on hitaampi kuin yöreitti joten siinä joutuu pinnistelemään vähän enemmän että ehtii ajoissa huoltoon.
Tänä vuonna tuo siirtyminen menikin sitten yllättävän hyvin. Kyllähän poluilla juokseminen oli paljon raskaampaa ja hitaampaa mutta mitään viime vuoden tapaista kuolemankamppailua ei nyt syntynyt ja hyvä niin. Aikaisin aamulla ilma oli vielä melko viileä ja kierrokset 12-15 menivät tasaisen varmasti, mutta keli kuumeni koko ajan ja aurinko paistoi yhä voimakkaammin. Tiesin että vaikeita hetkiä oli luvassa ennemmin tai myöhemmin...
Ennen 17 kierroksen alkua oli kropassa/päässä jotenkin outo tunne ja sanoinkin lähtiessäni huoltajalleni että nyt voi tehdä tiukkaa, ja miten oikeassa olinkaan. Huomasin jo alun helpolla osuudella että minulla oli isoja vaikeuksia pysyä Visan vauhdissa. Kun noin 1,2 km kohdalla käännyttiin pienemmille poluille ongelmat sitten eskaloituivat aivan uudelle tasolle, polku ja metsä tuntuivat jotenkin leijuvan ympärilläni ja hetkeä myöhemmin aloin näkemään kaiken kahtena. Juoksemisen lopetin siihen koska ymmärsin että kyse oli lämpöhalvauksen oireista eikä niiden kanssa kannata leikkiä, joten jatkoin hyvin hitaasti kävellen ja urheilujuomaa lipittäen eteenpäin. Hetkeä myöhemmin "aina" viimeisenä tuleva Klasila ja joku hänen "seuraajistaan" menivät minusta ohi, olin nyt vihoviimeisenä ...tiesin olevani syvällä keltaisessa nesteessä.
Seuraavat 2 km laahustin hitaasti eteenpäin ja ainoastaan erittäin helpoissa alamäissä otin varovaisia juoksuaskelia. Saavuin Orajärvelle ja vilkaisin kelloani, aikaa oli tässä kohtaa kulunut 5 min enemmän kuin normaalisti. Kun kierrosaikani päiväreitillä olivat tähän mennessä olleet 54-56 min niin marginaalit olivat nyt todella minimissä ellei olemattomat. Olin ihan 100% varma että en ehtisi ajoissa huoltoon. Kastutin lippiksen ja paidan Orajärven viileässä vedessä ja samalla huuhtelin myös kasvot, sitten suuntasin takaisin polulle.
Muutaman metrin ehdin siinä kävellä ihan rauhassa kun ympärilläni rupesi surisemaan. Pari paarmaa oli ottanut tähtäimeensä helpon ja makoisan lihapalan ...no, pelkkää luuta ja nahkaahan minä olen joten mitään huippuarvioita tuskin olisi ollut luvassa tästä ateriasta. Huidoin ympärilleni lippiksellä ja kiroilin (todella "tehokasta" 😂 ) noille lentäville saatanoille, mutta eivät meinanneet antaa periksi millään. En tiedä tarkalleen miten kauan siinä meni mutta jossain vaiheessa olin huomaamattani ryhtynyt juoksemaan itikoita karkuun. Ja yllättävästi kyllä juoksu kulki aika hyvin, tai niin hyvin kuin nyt voi kulkea kun on juossut yli 100 km, aurinko on ylikuumentanut kropan ja sekoittanut pään 😁
Vilkaisin kelloa, vieläkin olin 5 min aikataulua jäljessä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa:
1. Jatkaisin tavallista kisatahtia ja se olisi sitten siinä, en mitenkään ehtisi huoltoon ajoissa.
2. Juoksisin vähän reippaammin mukaanlukien kaikki ylä- ja alamäet jolloin ehkä juuri ja juuri ehtisin huoltoon ja seuraavalle kierrokselle.
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon vaikka tiedostin että kuluttaisin arvokasta energiaa ja todennäköisesti pilaisin sillä tulevat kierrokset. Olin myös epävarma että jaksaisinko juosta tätä reippaampaa tahtia huoltoon saakka vai kosahtaisinko jo aiemmin. No, laitoin kuitenkin jalat alle ja lähdin köpöttelemään. Reitin loppuosuudella oli paljon avointa kalliota ja niissä kohdissa oli kyllä aivan järjettömän kuumaa ja sykkeet nousivat aivan liian korkealle. Kun olin saapumassa Solvallan urheilukentän laidalle vilkaisin kelloa, 2 minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Minuutti menisi semireippaasti juosten kentän toiselle puolelle ja toinen minuutti menisi sitten huoltamiseen ennen seuraavaa lähtöä.
Kovasti huohottaen juoksin maaliviivan yli ja sain melkein heti sangollisen kylmää vettä päähän ja pullo iskettiin käteen kuin Alkon kassalla konsanaan. Vielä perään huomautus että huoltoon ei keskeytetä, mikä tuntui sillä hetkellä todella tyhmältä mutta itsepä menin viime vuonna tämän tyhmän säännön keksimään joten turha siinä mussutella vastaan 😃 Kellot kilisivät ja kierros 18 alkoi. Lähdin kävellen matkaan ja samaa tahtia eteni myös Mikko joka oli meinannut keskeyttä jo kierroksella 15 mutta oli sitten sitkeästi pinnistellyt pari kierrosta lisää vaikka jaloissa oli pahat rakot.
Kun päästiin juoksuradan kaarteesta suoralle yritin vielä vaihtaa juoksuun mutta se yritys tyssähti heti alkuunsa kun vasen polvi ei enää kestänyt juoksun iskutusta ollenkaan, olin todennäköisesti telonnut sen jotenkin edellisen kierroksen loppurymistelyssä. Jatkettiin sitten Mikon kanssa kävellen ja sanoin hänelle että jos en pysty juoksemaan ensimmäisessä pidemmässä loivassa alamäessä niin jätän leikin kesken ja kävelen takaisin. Mikko oli kuitenkin päättänyt kävellä kierroksen loppuun ja jotenkin tämä idea sitten tarttui minuunkin joten lähdettiin yhdessä kiertämään reittiä vielä kerran.
Kierros meni todella rauhallisesti kävellen ja Mikon kanssa pölpötellen, aikaa tähän maisemakierrokseen kului noin 1h 30min. Reitin loppupuolella pari toimitsijaa oli meitä vastassa tarkastamassa että meillä oli järki ja terveys tallessa. Mitään hätäähän meillä ei ollut, sen verran rauhallisesti oltiin edetty.
Maalissa saatiin vielä mukavat aplodit paikallaolijoilta mutta itselläni mielessä oli lähinnä retkituoliin rojahtaminen ja varjoon pääseminen. Siellä olikin vastassa järjestäjistä Sari joka otti minusta asiaan kuuluvan DNF-kuvan ja teki haastattelun josta en rehellisesti sanottuna muista yhtään mitään. Toivottavasti ei nyt tullut soperetttua ihan sekavia 😂
 |
| Minun lopulliset kierrosajat (Kierrokset 3-10 ovat yöreittiä) |
Lopputulokseni oli DNF 17h 113,9 km kohdalla jonka jälkeen kisassa oli mukana vielä 16 juoksijaa. Viimeinen hylätty kierros mukaanlukien tuli liikuttua helteessä yhteensä 18,5h ja 120 km. Tällä kertaa en ylittänyt itseäni ja lopputulos oli itselleni melkoinen pettymys. Toisaalta tiedostan että keli oli todella vaativa ja monella muullakin homma kosahti ennen aikojaan.
Jos kokonaisuutta katsoo niin suurin osa asioista meni kuitenkin aivan nappiin esim. varusteet, nesteytys ja syöminen. Kropan viilentämisessä olisi ehkä vielä ollu parantamisen varaa ja sillä olisin ehkä saanut muutaman kierroksen lisää plakkariin mutta en kuitenkaan usko että olisin noissa olosuhteissa hirveän kauan pystynyt jatkamaan. Eli erään kuuluisan jalkapallovalmentajan sanoin:
"Meillä on oli peli 99 prosenttisesti hallinnassa, mutta loput 3 prosenttia koitui kohtaloksemme"
Lopuksi isot kiitokset:
- Kisan järjestäjille Mikaelille ja Sarille, saitte taas aikaiseksi ihan huikean tapahtuman ja tunnelman
- Visalle monesta yhdessä juostusta kierroksesta ja hauskoista hetkistä
- Mikolle viimeisen kierroksen matkaseurasta
- Huoltajalleni Julialle joka taas hoiti hommansa täydellisesti (ainoa ongelma on pässipäinen huollettava 😂)
Nuuksio Backyard Ultran piti olla minulle tämän vuoden ainut kisa, mutta koska tämä homma nyt jäi vähän keskeneräiseksi olen viime päivien aikana kuolannut Virossa elokuussa järjestettävää Heavy Metal Ultraa. Jos palautuminen jatkuu mukavasti, on hyvinkin mahdollista että lähden sinne kokeilemaan onneani 😊
Ota Hyväkuntoisena Hautaan seurantaan Instagramissa
Tekstit
